Tavoitteista; rikkaus vs onnellisuus

Se vähentää onnellisuuttani. Pienistä asioista osaan nauttia ja olla kiitollinen perheestäni ja kaikkien terveydestä mutta uni ei meinaa iltaisin tulla kun yksinäni murehdin.

rahattomuus opiskelijana vaivaakaan, jos on parikymppinen ja kaikki kaverit on samassa tilanteessa ja voi yhdessä naureskella tonnikala-aterioille. Mutta jos sitten 10 vuoden päästä on köyhä ja vaikka työtön ja huomaa, että terveyteenkin tarvitsee rahaa (terveyskeskuksen kautta vaikea esim. saada hoitoa nopeasti ja sitten taas yksityiseen ei ole varaa, lääkkeet maksaa, terveellinen ruoka maksaa, piristävät liikunta- ja muut harrastukset maksaa), ja että useimmat tuttavat ovat edenneet elämässään ja kartuttavat omaisuutta niin sitten se ei olekaan enää mikään läpän aihe, vaan tuntee itsensä aika luuseriksi. Ja tosiaan KAIKKI maksaa, ei sitä kirjasto- metsälenkki-väliä jaksa vuosikausia pakertaa harrastuksekseen.

Se vähentää onnellisuuttani. Pienistä asioista osaan nauttia ja olla kiitollinen perheestäni ja kaikkien terveydestä mutta uni ei meinaa iltaisin tulla kun yksinäni murehdin.

Ei se tilanteesi murehtimalla yhtään piirua parane. Pahempaa tuo murehtimisesi on kuin rahojen vähyys. Kunhan käyttää rahansa mahdollisimman järkevästi ei niitä hyödytä murehtia. Harvalla on niin tiukkaa, että ei oikeita perusasioita olisi varaa hankkia. Yleensä ongelmana on menojen liiallisuus, ei tulojen vähyys.

Ulkomaanmatkat, kalliit harrastukset, isot asunnot tai uusien turhakkeiden shoppailut eivät ole välttämättömyys. Kuten ei autokaan kaupungissa asuvalle, ellei sitten työn vuoksi tarvitse. Mutta työtä tekevillä yleensä on sitten varaakin siihen.

totta, että terveys ja elämänilo on tärkeintä, niiden säilyttämiseen vaan tuppaa kulumaan aika paljon sitä rahaa, erityisesti jos sitten sairastuu. Esim. yksi syöpään sairastuneen tutun olisi pitänyt pitää hoitojen jälkeen sairaslomaa vaan eipä ollut varaa joten meni töihin. Että siis, köyhänä on vaikea olla onnellinen.

Risteilyn vielä saa halvalla mutta eipä ole kiva olla laivalla kun ehkä saa vaan syötyä (ei seisovassa kuitenkaan). Lentänyt en ole koskaan.

Jos jotain harrastan niin kävelyä, lapset käyvät joskus uimahallissa (ei kylpylässä), asuntona on kolmio (minä nukun olohuoneessa), itselleni en osta vaatteita vaan käytän lasten vanhoja (olen pienempi kuin lapseni, johtuuko kenties ruoan vähyydestä). t. se jolla ei uni aina tule



p.s enkä minä tarkoituksella murehdi, ajatukset vaan vyöryy yli

rahattomuus opiskelijana vaivaakaan, jos on parikymppinen ja kaikki kaverit on samassa tilanteessa ja voi yhdessä naureskella tonnikala-aterioille. Mutta jos sitten 10 vuoden päästä on köyhä ja vaikka työtön ja huomaa, että terveyteenkin tarvitsee rahaa (terveyskeskuksen kautta vaikea esim. saada hoitoa nopeasti ja sitten taas yksityiseen ei ole varaa, lääkkeet maksaa, terveellinen ruoka maksaa, piristävät liikunta- ja muut harrastukset maksaa), ja että useimmat tuttavat ovat edenneet elämässään ja kartuttavat omaisuutta niin sitten se ei olekaan enää mikään läpän aihe, vaan tuntee itsensä aika luuseriksi. Ja tosiaan KAIKKI maksaa, ei sitä kirjasto- metsälenkki-väliä jaksa vuosikausia pakertaa harrastuksekseen.

No mutta suurin osahan tuosta "onnettomuudesta" on omista ajatuksista kumpuavaa. Entä, jos ei välitä siitä miten paljo6n muilla on rahaa. Miksi olet onnellinen, kun muutkin ovat köyhiä ja onneton, kun olet yksin köyhä? Onko luuseriksi itsentä tunteminen muka välttämätöntä?

Minusta tässä on juuri pointtina se, että tuollaiset tunteet ovat oikeasti paljon pahempia kuin se syy mistä ne kumpuavat.

Olen kovassa fyysisessä kunnossa. Lenkkarit eivät maksa paljon, jos osaa katsoa mistä ostaa. Ulkona juokseminen on aika ilmaista liikuntaa. Käyn kyllä sen lisäksi myös edullisella kuntosalilla, siihen on ihan hyvin varaa näillä mini-tuloillakin, koska osaan olla säästäväinen. Voisin kyllä siitä salistakin luopua ja käyttää irtopainoja tai omaa kehoa vastuksena ihan kotona. Ei nekään paljon maksa.

Kirjastossa ei ole mitään vikaa, hyvä laitos. Kyllä siellä rikkaatkin käyvät. Olisiko kannattavampaa ostaa omaksi teos, jonka kuitenkin luet vain yhden kerran ja laitat sitten hyllyyn pölyttymään?

Yksityinen lääkäri olisi tietysti kiva, mutta sairaudetkin ovat yleensä pitkälti itseaiheutettuja, ruokavalio, liikunnan puute, turhista syistä stressaaminen tai masentuminen.

lisäksi on paljon mukavampaa olla rikas onneton kuin köyhä onneton.



Varattomilla on tapana keksiä kaikenlaisia keinoja olla huomaamatta sitä, että asiat voisivat olla paremmin. Silloin voi aina ajatella, että raha ei tuo onnea. Kerron salaisuuden: ei se sitä viekään.

sinä et tiedä oikeista vastoinkäymisistä mitään!

Voi olla, mutta minusta vähävaraisuus ei yksinään ole pätevä sellaiseksi.

lisäksi on paljon mukavampaa olla rikas onneton kuin köyhä onneton.

Varattomilla on tapana keksiä kaikenlaisia keinoja olla huomaamatta sitä, että asiat voisivat olla paremmin. Silloin voi aina ajatella, että raha ei tuo onnea. Kerron salaisuuden: ei se sitä viekään.

ehkei sitä nyt tarvitse olla miljonääri ollakseen onnellinen mutta elämä vain taatusti on paljon mukavampaa jos on rahaa eikä tarvitse koko energiaa käyttää sen miettimiseen, että mistä saa seuraavana päivänä ruokaa.

lisäksi on paljon mukavampaa olla rikas onneton kuin köyhä onneton.

Varattomilla on tapana keksiä kaikenlaisia keinoja olla huomaamatta sitä, että asiat voisivat olla paremmin. Silloin voi aina ajatella, että raha ei tuo onnea. Kerron salaisuuden: ei se sitä viekään.

En ole sitä kiistänytkään. Olen vain sitä mieltä, että ihmiset puhuvat enemmän varallisuuden tärkeydestä kuin onnellisuuden, vaikka mielestäni jälkimmäinen on paljon tärkeämpää. Harva täällä puhuu siitä, että köyhyys ei ole yhtä kuin luuseri tai onneton ihminen. Ja vaikka rikas tietysti voi olla onnellinen, se ei ole siitä koskaan ollut takuu.

Kyllä minäkin haluaisin olla rikas, ei sillä. Mutta ennemmin kuitenkin onnellinen köyhä kuin onneton rikas.

ehkei sitä nyt tarvitse olla miljonääri ollakseen onnellinen mutta elämä vain taatusti on paljon mukavampaa jos on rahaa eikä tarvitse koko energiaa käyttää sen miettimiseen, että mistä saa seuraavana päivänä ruokaa.

Onko sinusta esim. keskivertotyöttömällä niin huonosti asiat, että pitää joka päivä miettiä mistä saisi ruokaa seuraavana päivänä pysyäkseen hengissä? Siis vaikka elää muuten hyvin säästäväisesti?

rahattomuus opiskelijana vaivaakaan, jos on parikymppinen ja kaikki kaverit on samassa tilanteessa ja voi yhdessä naureskella tonnikala-aterioille. Mutta jos sitten 10 vuoden päästä on köyhä ja vaikka työtön ja huomaa, että terveyteenkin tarvitsee rahaa (terveyskeskuksen kautta vaikea esim. saada hoitoa nopeasti ja sitten taas yksityiseen ei ole varaa, lääkkeet maksaa, terveellinen ruoka maksaa, piristävät liikunta- ja muut harrastukset maksaa), ja että useimmat tuttavat ovat edenneet elämässään ja kartuttavat omaisuutta niin sitten se ei olekaan enää mikään läpän aihe, vaan tuntee itsensä aika luuseriksi. Ja tosiaan KAIKKI maksaa, ei sitä kirjasto- metsälenkki-väliä jaksa vuosikausia pakertaa harrastuksekseen.

No mutta suurin osahan tuosta "onnettomuudesta" on omista ajatuksista kumpuavaa. Entä, jos ei välitä siitä miten paljo6n muilla on rahaa. Miksi olet onnellinen, kun muutkin ovat köyhiä ja onneton, kun olet yksin köyhä? Onko luuseriksi itsentä tunteminen muka välttämätöntä?

Minusta tässä on juuri pointtina se, että tuollaiset tunteet ovat oikeasti paljon pahempia kuin se syy mistä ne kumpuavat.

Olen kovassa fyysisessä kunnossa. Lenkkarit eivät maksa paljon, jos osaa katsoa mistä ostaa. Ulkona juokseminen on aika ilmaista liikuntaa. Käyn kyllä sen lisäksi myös edullisella kuntosalilla, siihen on ihan hyvin varaa näillä mini-tuloillakin, koska osaan olla säästäväinen. Voisin kyllä siitä salistakin luopua ja käyttää irtopainoja tai omaa kehoa vastuksena ihan kotona. Ei nekään paljon maksa.

Kirjastossa ei ole mitään vikaa, hyvä laitos. Kyllä siellä rikkaatkin käyvät. Olisiko kannattavampaa ostaa omaksi teos, jonka kuitenkin luet vain yhden kerran ja laitat sitten hyllyyn pölyttymään?

Yksityinen lääkäri olisi tietysti kiva, mutta sairaudetkin ovat yleensä pitkälti itseaiheutettuja, ruokavalio, liikunnan puute, turhista syistä stressaaminen tai masentuminen.

ei mua itseäni niin vaivaakaan ne muut ihmiset, vaan se, että olisi vain paljon mielenkiintoisempaa tämä elämä jos joskus olisi varaa tehdä muutakin kuin käydä siellä hiton kirjastossa. Jopa ihan uusien ihmissuhteiden luonti on vaikeaa, koska muut ikäiseni tekevät ihan eri juttuja kuin minä ja ovat ihan eri paikoissa johtuen jo siitä, että käyvät töissä..raha on siis väline siihen onnellisuuteen, eihän se tietenkään tee onnelliseksi jos on miljoona pankkitilillä ja ei tee sillä mitään.

lisäksi on paljon mukavampaa olla rikas onneton kuin köyhä onneton.

Varattomilla on tapana keksiä kaikenlaisia keinoja olla huomaamatta sitä, että asiat voisivat olla paremmin. Silloin voi aina ajatella, että raha ei tuo onnea. Kerron salaisuuden: ei se sitä viekään.

Niinhän sitä sanotaan, että raha ei tuo onnea, mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin bussissa :) Mutta ratkaisevinta on se, mitä korvien välissä tapahtuu. Joillekin ei riitä mikään määrä rahaa ja tavaraa, aina pitäisi olla vielä paremmin. Mutta osa rehkii töissä hiki hatussa saadakseen perustoimeentulon, osa saa hyvät tulot ihan kivasta, tavallisen ajan vievästä työstä. Eli ei voi aina edes sanoa, että hyvätuloiset eivät ikinä edes näe lapsiaan ja saavat vain vatsahaavan.

kirjoitus ap kumpa moni ajattelisi samalla tavalla kuin sinä.Samoin ajatteleva:)

kirjoitus ap kumpa moni ajattelisi samalla tavalla kuin sinä.Samoin ajatteleva:)

ikäinen olet?

Tarkoitushan ei ollut julistaa köyhyyden ihanuutta, vaan kyseenalaistaa yhtäsuuruus-merkin käyttöä rahan ja onnellisuuden välissä.



Usein esim. vähävaraiset valittelevat täällä esim. sitä, ettei pääse käymään joka vuosi ulkomailla, tai pääsee sinne vain kerran vuodessa ja naapuri kahdesti. Ihmettelen aina tuollaisia murehtimisia. Ja suurin osa suomalaisista vähävaraisuuttaan vihaavista menee juuri tuohon kategoriaan. Ei siihen, joka murehtii riittääkö ruoka vaikka elää säästeliäästi.



Kukaan ei kysy miten voisi laittaa päänuppinsa sellaiseen kuntoon, että voisi olla tyytyväinen ilman niitä ulkomaanmatkoja. Se nimittäin on ihan mahdolista.



Jos joku ei usko, voi käydä etsimässä käsiinsä sen tutkimuksen jossa todettiin, että köyhissä maissa ihmiset kokivat elämänsä keskimäärin onnellisemmaksi kuin rikkaissa. Kumma juttu, kun eivät osaa tunnistaa elämäänsä "paskaksi" siellä. Ehkä suomen köyhät voisivat käydä valistamassa, että loppuisi onnellisuus sielläkin.

Tarkoitushan ei ollut julistaa köyhyyden ihanuutta, vaan kyseenalaistaa yhtäsuuruus-merkin käyttöä rahan ja onnellisuuden välissä.

Usein esim. vähävaraiset valittelevat täällä esim. sitä, ettei pääse käymään joka vuosi ulkomailla, tai pääsee sinne vain kerran vuodessa ja naapuri kahdesti. Ihmettelen aina tuollaisia murehtimisia. Ja suurin osa suomalaisista vähävaraisuuttaan vihaavista menee juuri tuohon kategoriaan. Ei siihen, joka murehtii riittääkö ruoka vaikka elää säästeliäästi.

Kukaan ei kysy miten voisi laittaa päänuppinsa sellaiseen kuntoon, että voisi olla tyytyväinen ilman niitä ulkomaanmatkoja. Se nimittäin on ihan mahdolista.

Jos joku ei usko, voi käydä etsimässä käsiinsä sen tutkimuksen jossa todettiin, että köyhissä maissa ihmiset kokivat elämänsä keskimäärin onnellisemmaksi kuin rikkaissa. Kumma juttu, kun eivät osaa tunnistaa elämäänsä "paskaksi" siellä. Ehkä suomen köyhät voisivat käydä valistamassa, että loppuisi onnellisuus sielläkin.

tämä tämmöinen tutkimus on? Esim. masennus on WHO:n mukaan köyhissä maissa huomattavasti yleisempää kuin rikkaissa. Ei minun tuntemat varattomat ainakaan edes kuvittele pääsevänsä minnekään ulkomaille yhtään minään vuonna. Omasta mielestäni elämä vain on hiton tylsää köyhänä. Ja lisäksi rahalla todellakin saa sitä terveyttä ja rahanpuutteesta sairautta. Kun ei ne kaikki sairaudet nyt ihan kuitenkaan omasta mielialasta ole kiinni, ei masennuskaan tai varsinkaan muut psyykeongelmat. Mutta koska olet varmaankin parikymppinen, niin tosiaan luulen kyllä että asenteesi muuttuu vuosien varrella, mikäli elämäntilanne pysyy samana vuosikymmenestä toiseen.

tämä tämmöinen tutkimus on? Esim. masennus on WHO:n mukaan köyhissä maissa huomattavasti yleisempää kuin rikkaissa. Ei minun tuntemat varattomat ainakaan edes kuvittele pääsevänsä minnekään ulkomaille yhtään minään vuonna. Omasta mielestäni elämä vain on hiton tylsää köyhänä. Ja lisäksi rahalla todellakin saa sitä terveyttä ja rahanpuutteesta sairautta. Kun ei ne kaikki sairaudet nyt ihan kuitenkaan omasta mielialasta ole kiinni, ei masennuskaan tai varsinkaan muut psyykeongelmat. Mutta koska olet varmaankin parikymppinen, niin tosiaan luulen kyllä että asenteesi muuttuu vuosien varrella, mikäli elämäntilanne pysyy samana vuosikymmenestä toiseen.

Ai epäilet, että alan uskoa rahan tuomaan onneen? Kyllä uskon edelleen olevani ihan tyytyväinen elämääni, vaikka olisinkin pienituloinen. Ai elämä on hiton tylsää köyhänä? En ole vielä huomannut.

Minusta se on jo mielikuvituksen puutetta, jos saa vain kalliista elämästä iloa itselleen. En tosiaan tarkoita vähävaraisuudella mitään kadulla elämistä ja ruokarahojen puutetta, vaan ihan tavallista pienituloisen elämää Suomessa. Siihen kuuluu asunto ja jopa vähän käyttörahaa muuhunkin kuin ruokaan.

Mutta jään odottelemaan, josko iän kertyminen tekisi minut kyyniseksi ja rahaa palvovaksi. Te ainakin kovasti yritätte laittaa minua ruotuun, kun kehtaan olla köyhäilystä huolimatta tyytyväinen.

Itsensä onnettomaksi tunteminen on todellakin vain tunne, siihen voi vaikuttaa. Sitä ei ole pakko tuntea, vaikka asiat olisivat päin peetä. Minusta asiat voi nähdä monelta kantilta ja täällä olisi enemmän elämäänsä tyytyväisiä, jos vähän enemmän mietittäisiin miltä kantilta elämäänsä kannattaa katsoa.

elämäntilanteessa. Kuten joku toikin jo esiin, vaikkapa 30-40- vuotias työtön saattaa olla aika yksinäinen ja menettää entisen sosiaalisen piirinsä. Ensinnäkin monet lapsiperheelliset tyydyttävät ne aikuisten kontaktien tarpeet siellä työpaikalla, vaikea saada ketään iltakävelykaveriksi, koska ne työssäkäyvät tekevät silloin kotitöitään, ovat lastensa kanssa jne.



Ja sitten kun niillä "rikkaammilla" on vapaa-aikaa tykkäävät nähdä kaupungilla, käydä ehkä kahvilla tai lounaalla, kysyvät risteilyseuraksi tai leffaan tms. Tuollaisiin juttuihin taas ei köyhällä ole varaa. Ja kun ihmiset perheellistyy ei välttämättä ole oikein varaa kutsua ketään edes kotiinsa, koska haluaisi tarjota jotain hyvää syötävää vieraille ja tarjoilun hankkiminen esim. viidelle maksaa.



Jne., jne.

kirjoitus ap kumpa moni ajattelisi samalla tavalla kuin sinä.Samoin ajatteleva:)

ikäinen olet?

nelikymppinen ja varmaan paljon enemmän elämää kokenut kuin sinä koskaan.Ei tarvitse olla saman ikäinen,jos ajattelee samalla tavalla ja vedä nyt hernenenään:)