Lue keskustelun säännöt.
Kotityöt ja teinit
15.11.2012 |
Minkä ikäisenä lasten kuuluisi osallistua kotitöihin?
Oman huoneen siivous ja ns. omat jutut kyllä tehdään käskettäessä (huonosti kylläkin), mutta yhteisiin, kuten keittiö ja ruoka, ei osallistuta sitten nii yhtään. Se ei kertakaikkiaan nappaa.
Lukiolainen tyär (1 lk.) tekee kerran kuussa ruokaa, mutta se on sitä omaa, eli kanasalattia tms. mutta oikeeta ruokaa ei aleta tekemään millään. Tiskikone tyhjenee ehkä kerran kahdessa viikossa, kun oikein pyytää, mutta oma aloitteisuutta ei löydy.
Onko se vain nykyaikaa, vai miten tähän pitäisi suhtautua?
Kommentit (24)
Hähä, en ikinä tehnyt kotitöitä kersana ja nuorena, huoneeni siivosin ehkä kerran kuussa pakotettuna.
Ihan normaali, työssä menestynyt ihminen minusta tuli, osaan ruokaa laittaa hyvinkin ja siivouskikat on hallussa. Okei, siisteysstandardit on kyllä huomattavasti alempana kuin monilla, ei tulisi mieleenkään mitään kunnon viikkosiivousta pitää, kun vähemmälläkin pärjää.
Mutta voi äiti raukkaa, kun sitä varmaan harmitti... No, nykyään auttelen "vanhuksiani" sitten senkin edestä ja ihan mielelläni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 08:19"]
Täällä hommat eiku pahenee, ja alkaa hermot mennä. Itkua tihrustetaan kun ääntä korottaa, mutta mikään ei silti mene jakeluun. Lukiosta tullaan soffalle viltin alle ja näpytetään kännykkää ja tietsikkaa ja siinä menee sitten klo 10 asti. Joskus välillä käydään itteä huoltamassa salilla tms. Mutta kotona yhteisiä asioita ei mitään.
Tiskikoneen tyhjennykseen ku kerran kahessa viikossa saa houkuteltau, ni siittäkin alkaa mutina "minut on pakotettu" ja "onko mulla vaihtoehtoja".. Omat tavarat (laukut, vaatteet, astiat, läppärit. yms.) lojuu pitkin asuntoa, eikä niitäkään rinsessa kerää kuin pakottamalla, eikä koskaan eikä ikinä omasta aloitteesta!
MITÄ MIE TEEN?
[/quote]
Meilläkin vaikka osallistunut lähes kaikkeen pienestä pitän oli molemolla tytöillä vastaavia"oireita" jossain vaiheessa murrosikää
Saimme tarpeeksemme jankuttamisesta ja hälläväliä asenteesta joten ilman että edes ilmoitimme neideille tapojen muutuneen (olimmehan jo pitkään pyytänyt lahjonut uhannut jne) aloimme ieheni kerätä kaikki tavarat jotka lojui niille kuulumattomissa paikoissa lukkojen taakse ilman meteliä ja lähes huomaamatta, aamiaispöydässä oli molemille tavarat joita tarvistsivat koulussa muut pysyivät pois, ei tullut edes kiukkua olivat vaan hämmentyneitä, sanomme ettemme enään jaksa asioista joka päivä riidellä ja käytäntö muututtava heidän toimesta, viikossa jo omat tavarat pysyi siististi paikoillaan, saadaanko nyt "menetetyt" tavarat takaisin no ette, emme vaadi isoja uhrauksia mutta yleinen yhteinen siisteys kaikkien vastuulla, ja kas kummaa neideille kelpasi taas roskien ulos vienti tiskikoneen tyjentäminen jne,parin viikon sisään palutimme kaikki tavarat ja edelleen tekevät oma-aloiteisesti ihan kiitettävästi kotiaskareita eli taidot ja tieto mitä pitää tehdä oli tallella ei vaan huvittanut ja mitä enemmän me valitettiin sitä vähemmän he teki, meillä toimi siis tällainen hiljainen protesti.
en vaan jaksaisi koko aikaa naputtaa joka asiasta. MITÄÄN ei tee oma-aloitteisesti, korkeintaan joskus siivoaa huoneensa.
Teitokonekielto autttaa vähän aikaa.. mutta vain siin kauan kun saa sen takaisin
Menee hermot myös
hoitaa huoneensa aina, ilman erikseen sanomisia. Yleensä hoitaa myös pyykkinsä.
Yhteisiä tiloja siivoa, kun muutkin siivoavat.
Muuten pitää aina erikseen pyytää, jostain syystä ei tahdo huomata, jos roskis on täys, astianpesukone täys tms juttuja, mutta tekee niitä hommia kyllä, mutta pienen huomauttelun jälkeen :)
-tiskit koneeseen, kone päälle ja tasojen pyyhintä
-tiskikoneentyhjennys, astiat oikeille paikoilleen
-pöydän kattaminen
-pöydän siivous
-pyykkien ripustaminen
-kuivien pyykkien keräys ja jakaminen
-koko kodin imuronti, keittiön ja eteisen luuttuaminen, eteisen ja tuulikaapin mattojen puistelu
-vessojen siivous lattiasta katonrajaan
Meillä on kuusi lasta, teinejä kolme, jo nelivuotias osallistuu isompien kanssa keittiöhommiin ja kaksivuotias pyykkihommiin. Joka toinen viikko osuu teinin kohdalle koko kodin imurointi tai luutuaminen ja mattojen puistelu, koska ne tehdään pareittain. Ruokaa laittavat satunnaisesti ja leipovat, mutta noin kerran kuussa kouluaikaan, lomilla useammin!
Muuten keittiö- sekä pyykkiasiat ovat jokapäiväisiä, se tekee, joka ei ole esim.harrastamassa. Hyvinhän nuo jakavat ja vuorottelevat, toki välillä tulee kinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myöhäistä alkaa tossa vaiheessa kitistä (siis vanhempien), jos ei ole pienestä pitäen opetettu lapselle, että kaikki osallistuvat kotitöihin.
Ainoa vaihtoehto lienee sitoa työt ja raha yhteen jos tuossa vaiheessa ei muuten tee.
lapset hoitavat kodin ja toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on tehneet pienestä asti. Nyt ovat 16, 14 ja 10, jokainen pitää huoneensa siistinä ja osallistuu kaikkiin kodin muihin hommiin säännöllisesti. Aina ei suju vastaanväittämättä, mutta sehän se kasvatustehtävä on, pistää ne tekemään.
Meillä ei ole ollut koskaan sellaista vaihtoehtoakaan ettei tekisi. Heti pienestä opetettu että omat jäljet siivotaan aina, viedään astiat koneeseen, pestään jarrutusjäljet pöntöstä tms. Lapset pitää itsestäänselvyytenä että näin eletään. Ja kotityöt jaetaan, jokainen sotkee ja jokainen siivoaa. Ja laittaa ruokaa, huolehtii pyykeistä, tekee pihatöitä.
taapero ja pari murkkua, poikia. Osallistuvat kaikkiin töihin alkaen uuninpesusta ikkunoidenpesuun, jätteiden lajittelusta niiden viemiseen keräyspisteisiinsä ynnä muut perusjutut, ruokaakin tykkäävät laittaa. Myös nuorin osallistuu taitojensa mukaan, pyyhkii kaapin ovia ja järjestää tavaroita. Emme ole mikään siivoushullu perhe mutta perussiisteys on jokaisen vastuulla. Enimmäkseen kitkatta sujuu. Toistaiseksi on riittänyt kun sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli innokkaasti osallistuva poika ja nuori mies, joka osasi tehdä kaikki kotityöt ja teki niitä erikseen pyytämättä ehkä noin 11-vuotiaaksi asti. Sitten se into siitä karisi ja yläkouluaikana sitä on saanut patistaa ja vaatia aikan kaikkeen. Ja ne taidotkin ovat jotenkin kadonneet niin ettei tahdo voileipää osata tehdä.
No oikeastihan kyse lienee siitä, että omaa itsenäisyyttä haetaan sillä, ettei kotitöitä tehdä muiden vaatimusten mukaan. Ei olla samaa mieltä siitä, mitä "tarvitsee" tehdä. Ja kai silläkin on väliä, että joskus ne koulun vaatimukset ovat oikeasti aika kuormittavat, eikä siinä sitten jaksa vielä kotitöitäkin päälle. Ihan kuin minäkään en jaksa raskaiden työpäivien jälkeen.
Miksei muuten kanasalaatti ole "oikeaa ruokaa"? Onko sulla samanlainen ajatusmalli kuin yhdellä tutullani, jolle ruoka ei ole oikraa, ellei siihen sisälly perunoita ja ruskeaa kastiketta?
- kantaa rahaa kotiin
- lajitella ja pestä pyykit
- ostaa ja tehdä ruoka (8:lle, huom!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että asiat pitää tehdä juuri niin kuin äiti tahtoo/tekee, muuten se ei ole oikein tehty. Oma äitini oli nimittäin juuri tuollainen, eikä se todellakaan innostanut tekemään kotihommia.
lapset hoitavat kodin ja toisensa.
ja vanhemmat vielä kehtaavat kehua asialla...... vrt tuo ylempänä oleva "lista"... siinä lapset valjastettu pirttiviljelyn sijaiskärsijöiksi. Lestafiilit säälittää todella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, tarviiko sun ja miehen tehdä mitään?
Vierailija - 15.11.12 10:40 (ID 15906678)
Jos tiskikone on päällä 10xvk ja pyykkikone 3xvrk niin jo noista riittää ihan kaikille VIIKOITTAIN tekemistä.
Ruokaa laitetaan useaan kertaan päivässä, toki koululaiset ja opiskelijat syövät opinahjoissaan sen YHDEN aterian ARKISIN.
Omista huoneistaan huolehtivat itse, niinkuin me vanhemmat omasta makkaristamme. Nuorimpien huoneissa tarvitaan vielä vähän apua ;-)
Olisihan se tietysti luksusta, jos ei itse tarvitsisi itse tehdä mitään kotitöitä.
4, tarviiko sun ja miehen tehdä mitään?
Vierailija - 15.11.12 10:40 (ID 15906678)
Jos tiskikone on päällä 10xvk ja pyykkikone 3xvrk niin jo noista riittää ihan kaikille VIIKOITTAIN tekemistä.
Ruokaa laitetaan useaan kertaan päivässä, toki koululaiset ja opiskelijat syövät opinahjoissaan sen YHDEN aterian ARKISIN.
Omista huoneistaan huolehtivat itse, niinkuin me vanhemmat omasta makkaristamme. Nuorimpien huoneissa tarvitaan vielä vähän apua ;-)
Olisihan se tietysti luksusta, jos ei itse tarvitsisi itse tehdä mitään kotitöitä.
emme ole uskovaisia,
vaan ihan tavallisia ansiotyössäkäyviä kantasuomalaisia ja meillä on maa/metsätila hoidettavana.
Eikä meillä lapset hoida toisiaan, vaan miehen kanssa tehdään vuorotyötä, joten paljoa hoitoapua ei tarvita, kun työasiat järjestää sujuvasti ja lomat lomittain.
Mikäs vika siinä on, että kasvattaa, myös omalla esimerkillä, toimeliaita nuoria kansalaisia eikä mitään passattavia luusereita?
4, tarviiko sun ja miehen tehdä mitään? Vierailija - 15.11.12 10:40 (ID 15906678) Jos tiskikone on päällä 10xvk ja pyykkikone 3xvrk niin jo noista riittää ihan kaikille VIIKOITTAIN tekemistä. Ruokaa laitetaan useaan kertaan päivässä, toki koululaiset ja opiskelijat syövät opinahjoissaan sen YHDEN aterian ARKISIN. Omista huoneistaan huolehtivat itse, niinkuin me vanhemmat omasta makkaristamme. Nuorimpien huoneissa tarvitaan vielä vähän apua ;-) Olisihan se tietysti luksusta, jos ei itse tarvitsisi itse tehdä mitään kotitöitä.
järjetöntä sähkön ja veden tuhlausta...
Ovat pienestä pitäen oppineet tekemään kotitöitä. Viikkosiivouksessa on lista, jonka mukaan vuoroviikoin imuroidaan, luututaan, pyyhitään pölyt tai siivotaan vessat koko perheen voimin. Eli tehtävät kiertävät jokaiselle vuorollaan.
Tiskikoneen tyhjennys kuuluu jollekin joka päivä, on lumityötä talvella, nurmen leikkuuta kesällä, halontekoa jne. Ruokaa teen pääasiassa minä, mutta onnistuu kaikilta. Tokaluokkalainen osaa keittää perunat.
Pesen pyykit, se on minun vakiohomma, mutta sujuu muiltakin.
Mielestäni kotityöt kuuluvat jokaiselle, kai teini-ikään ehtineet ovat jo opetelleet niitä vuosia.
Sinun lapsistasi tulee sellaisia, joille työnantaja sanoo milloin vain takaisin!!!
Minäkin teetin ja vaadin paljon paitsi ikkunapesua lapsiltani. Sain kyllä arvostelua kun vain muutamasta työstä sai rahaa sillä loput kotityöt olivat perheen hyväksi! Yo-kirjoitusten aikana toki hellitin pikkasen.
Ja mitä lapsistani tuli: tykättyjä ja pärjääviä työelämässä ja kaveripiirissä. Toisin kun ehkä ajattelette he tykkäävät myös äidistään:)
Ymmärtäkää nyt mammat, että pelkkä koulunkäynti EI ole tarpeeksi ei alkuunkaan elämää varten. Kun lapset lähtevät kotoa heidän tulee olla ns. valmiita moneen muuhunkin sillä SE valmius antaa niin tärkeän hyvän itsetunnon.
Täällä hommat eiku pahenee, ja alkaa hermot mennä. Itkua tihrustetaan kun ääntä korottaa, mutta mikään ei silti mene jakeluun. Lukiosta tullaan soffalle viltin alle ja näpytetään kännykkää ja tietsikkaa ja siinä menee sitten klo 10 asti. Joskus välillä käydään itteä huoltamassa salilla tms. Mutta kotona yhteisiä asioita ei mitään.
Tiskikoneen tyhjennykseen ku kerran kahessa viikossa saa houkuteltau, ni siittäkin alkaa mutina "minut on pakotettu" ja "onko mulla vaihtoehtoja".. Omat tavarat (laukut, vaatteet, astiat, läppärit. yms.) lojuu pitkin asuntoa, eikä niitäkään rinsessa kerää kuin pakottamalla, eikä koskaan eikä ikinä omasta aloitteesta!
MITÄ MIE TEEN?