Minkäläinen on italialainenmies kumppanina?

Ihan samanlainen se on kuin muutkin, tuskin sulla mikään uusi Einstein siellä on

Tunnen aika monta noista pääkaupunkiseudulla pörräävistä italialaismiehistä - enkä kyllä voi suositella kovin montaa heistä seurustelukumppaniksi.

eroaako turkkilaisesta

Italialaisesta miehestä sen sijaan 20 vuoden "kokemus" sanan nimenomaisessa merkityksessä.

Huonot kokemukset tuntuu naisilla olevan.



Ap

Huonot kokemukset tuntuu naisilla olevan.

Ap

ei kai miestä muutenkaan "hankita", vaan jos sattuu sopiva kohdalle niin sitten rakastutaan. Mutta jokainen tuo omasta kulttuuristaan omat erityispiirteet - niin sinäkin. Yhtälailla italialainen mies voisi pohtia, kannattaisiko ryhtyä suhteeseen suomalaisen naisen kanssa.

Anna mennä vaan :)

Ei saisi yleistää ketään syntyperän perusteella.



Ehkä pitää vaan antaa mennä...



Ap

Ei siis kannata hankkia italialaista miest Huonot kokemukset tuntuu naisilla olevan.

Ap

Täällä nyt on vaan kauheasti ennakkoluuloisia ihmisiä aina kun on kyse ulkomaalaisista, varsinkin eteläisemmistä maista tulevista! Ei kai nyt ns. karvakäsimanolo voi olla muuta kuin kamala pettävä kusipää!

Italialaiset on ihmisiä siinä missä suomalaisetkin, ihan yksilöitä, joista löytyy kusipäitä ja ihania ja kaikkea siltä väliltä. Hiljaisia ja puheliaita, meneviä ja kotikissoja, älyköitä ja vähemmän älyllisesti suuntautuneita... Älä nyt ihmeessä ap lupaavaa tuttavuutta hylkää ihmisen kansallisuuden takia, vaan tutustu rauhassa, niin sitten opit tietämään millainen juuri tämä italialainen on!

Yleisesti ottaen ei ne kulttuurierotkaan niin suuret ole, kun sentään on kyse eurooppalaisesta ja kristitystä (useimmat italialaiset on nykyisin lähinnä nimellisesti kristittyjä kuten suomalaisetkin, eivätkä ole vakavasti uskonnollisia) eikä jostain teltassa asuneesta muslimipaimentolaisesta. Ei mitään syytä pelätä minusta.

itse italialaissyntyinen nainen, suomalaisen vaimo, ja törmännyt varsinkin miehen suvun taholta näihin ennakkoluuloihin. Olen vielä 13 vuoden avioliiton ja kahden lapsen jälkeenkin hirvittävä vamppi ja hyväksikäyttävä "leipäsusi" käyttäen anopin lempisanaa joka olen tullut tänne paremman elintason perässä ja joka kuulemma petänkin hyväuskoista miestäni mennen tullen ja nauran päälle kun toinen ei tajua. Näin anopin mielestä, mies ei toki tuollaisia usko. Että tympäisee nuo ennakkoluulot kansallisuuden perusteella joskus, jos ne on niin sitkeitä että mikään ei saa ihmistä niitä kyseenalaistamaan. Pakkohan sen on olla sellainen kun se on italialainen tai turkkilainen tai saksalainen tai jotain muuta outoa...

ja ympäristössä lapsuutesi ja nuoruutesi elänyt nainen - niin varmaankin ymmärrät että italialaismiesten ja suomalaisnaisten välisessä suhteessa yhteentörmäyksiä tulee melko todennäköisesti. Ehkä pidät itseäsi onnen tyttösenä, kun voit elää tasavertaisessa suhteessa suomalaismiehesi kanssa? Ja miehesi pitää sinua onnenpoikana, kun elää itsestään, miehestään ja perheestään hyvää huolta pitävän naisen kanssa? Niin se vain menee, kulttuuriero on helpompi kestää noin päin.



Ja tottahan toki, on täällä Suomessakin hyviä italialaismiehiä - he ovat vain niin hyviä että ovat pystyneet pitämään parisuhteensa kunnossa. Ne miehet jotka täällä ovat vapaana, ovat sitä toista kastia...



Yleisesti ottaen, kulttuurierot tulevat paremmin esiin vasta suhteen kehittyessä ja kummankin osapuolen rentoutuessa ja antaessaa itsestään sen todellisen kuvan ja alkaessaan todella miettiä niitä toiveita ja vaatimuksia joita toiselta osapuolelta odottaa.



Yleisimmin se on italialaisten miesten kanssa sitä, että suomalaiset naiset hoitavat perheen, kodin, ruoan, laskut, lapset ja ylipäätään kaikki yhteiset asiat. Miehet viettävät yhdessä aikaa silloin kuin heitä huvittaa, muutoin omien harrastustensa tai kavereittensa kanssa.

ja ympäristössä lapsuutesi ja nuoruutesi elänyt nainen - niin varmaankin ymmärrät että italialaismiesten ja suomalaisnaisten välisessä suhteessa yhteentörmäyksiä tulee melko todennäköisesti.

En usko että välttämättä, riippuu tietysti sekä siitä miehestä että naisesta. Jos mies on niitä perinteisiä joiden mielestä naisen homma on viimeistään lapsen jälkeen jäädä kotiin ja pysyä siellä ja ehkä hoitaa sitten vanhenevia vanhempiakin, ja nainen uraohjus, niin ihan varmasti tulee ongelmia. Toisaalta läheskään kaikki italialaiset miehet eivät nykyään ole sellaisia, varsinkaan kaupunkilaiset. Luulisin että tutustumalla ja keskustelemalla selviää onko näissä asioissa niin paljon eroja ettei suhdetta kannata yrittää.

Ehkä pidät itseäsi onnen tyttösenä, kun voit elää tasavertaisessa suhteessa suomalaismiehesi kanssa? Ja miehesi pitää sinua onnenpoikana, kun elää itsestään, miehestään ja perheestään hyvää huolta pitävän naisen kanssa? Niin se vain menee, kulttuuriero on helpompi kestää noin päin.

No joo, minä olen aika perinteinen nainen mihin voi vaikuttaa sekin että olen syntynyt 1970-luvulla jo. Minulle oli itsestäänselvää esimerkiksi että haluan olla lasten kanssa kotona ja että koska olen kotona, kotityöt kuuluvat minulle. Suomalaisella miehellä ei tosiaan ole ollut sitä mitään vastaan, kuten ei sitäkään että lasten mentyä kouluun lähdin yliopistoon opiskelemaan ja nykyisin olen työelämässä. Mutta toisaalta, ei nykyaikana monilla italialaisillakaan miehillä ole mitään sitä vastaan että nainen opiskelee ja käy töissä.

On kyllä totta että jonkinlainen murros tässä asiassa on Italiassa vieläkin käynnissä, ja ihmisiä jää paljon pariutumatta ihan siksi että osaa miehistä jotenkin pelottaa nykyaikaiset itsenäiset naiset, ja naisia taas pelottaa että jos avioliitto sittenkin johtaisi joutumiseen vangiksi perinteisiin rooleihin.

Ja tottahan toki, on täällä Suomessakin hyviä italialaismiehiä - he ovat vain niin hyviä että ovat pystyneet pitämään parisuhteensa kunnossa. Ne miehet jotka täällä ovat vapaana, ovat sitä toista kastia...

Voi olla tuossa osin totuuttakin, varsinkin jos puhutaan vähän vanhemmista ikäluokissa jossa suurin osa ihmisistä on jo pariutunut. Mutta ei nekään kaikki toivottomia ole, tuossa meidän lähelläkin asuu yksi italialainen mies joka on tutkijana biokeskuksessa ja joka on sinkku, koska on semmoinen vähän nörttimäinen hiljainen tyyppi joka tuskin juoksee baareissa naisia valloittamassa, eikä naiset tule kotoa hakemaan. Ihan italialais-stereotyypin vastainen mies jota ei edes ulkonäöstä erota mitenkään suomalaisesta.

Jotenkin vaan kuitenkin uskoisin että jos on kärsivällisyyttä tutustua, siis sekä naisella että miehellä, niin ne epämiellyttävät tapaukset tunnistaisi ajoissa eikä mitään sen enempää harmia tulisi. Mutta pää täytyy pitää toki kylmänä eikä mennä ihastumishuumassa tinkimään omista periaatteistaan. Toisaalta sekin kuulostaa hullulta jos niin paljon varoo että suoraan hylkää ajatuksenkin kiinnostavasta miehestä suoraan siksi että tämä on eri kansallisuutta.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4203598/ketju/italialaisten_miesten_keskustelufoorumi_loytyi/

Minun italialainen 162 senttinen mies tässä:

http://assets.vice.com/content-images/contentimage/no-slug/640fe10fad351a8afbdb26e8de1ea9da.jpg

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 18:33"]

[/quote]

no eroaa, turkkilaiset sivistymättömiä muslimisikoja.