Pahinta mitä esimiehesi on sinulle koskaan sanonut?

soitti minulle yt-neuvotteluiden jälkeen ja sanoi minulle, että minut irtisanotaan :(



Sattui niin pahasti, että itkin monta päivää.

Esimies puhutteli minua jatkuvasti vähätellen ja kolmannessa persoonassa vaikka olin itsekin läsnä paikalla. "Eikö se X ole taaskaan tätä tehnyt?", "Voikohan tuohon X:n edes luottaa?" jne. Ja minä tosiaan seisoin AINA vieressä, läsnä oli esimieheni ja minun lisäksi usein joku muukin (ns. vanhempi) samaan tiimiin kuulunut. Esimies myös purki työstressiään minuun monilla tavoilla (ihan henkiseen väkivaltaan luokiteltavaa toimintaa), latoi päälleni omien töideni lisäksi extra-hommia, joita kukaan muu ei koskaan ollut tehnyt (halusi varmaan testata jaksamistani ja luovutanko), työpisteeni sattui myös olemaan häntä lähimpänä.



Tämä kaikki oli jatkuvaa eikä esim. vähättelylle ollut todellakaan aihetta: tein perfektionistisesti näin jälkeenpäin ajatellen töitä ihan liikaa enkä osannut vaatia oikeuksiani ollenkaan.

Liekö tarvetta edes todeta, etten ole enää töissä tuossa paikassa - enkä mene ikinä! Soittelivat kyllä määräaikaisen pestin päättymisen jälkeen perääni lukuisia kertoja ja tarjosivat lähes kuuta taivaalta, mutta en edes miettinyt palaavani sinne. Kestin viimeiset kuukaudet työpaikalla ainoastaan pian koittavan vapauden vuoksi ja kärsin stressireaktioista vielä pitkään kaiken jälkeen.

Ko. esimies on ollut viimeisen kuulemani mukaan pitkittyneellä sairaslomalla viimeiset vuodet.

juurikaan minulle puhu. Hyvä kun huomenet sanoo, kehityskeskustelu ollut pari-kolme vuotta sitten ja silloin varmaan viimeksi kunnolla olemme keskustelleet. Ei tietääkseni johdu siitä ettei olisi tyytyväinen työhöni ym, kaikista vaan ei ole esimiesasemaan.

Sinua kun ei ole työnteko koskaan kiinnostanut."



Kommentti lähtiessäni kahden vakavan sairauden takia vuoden kestävälle sairauslomalle.



Toisen sairauden vuoksi aivoleikkaus. Toinen sairaus kuuluu tappavimpiin syöpiin.



Mukava vanha nainen esimiehenä, vai mitä?

suoraan sanoen olet niin yksinkertainen että ihme että olet pärjännyt nämä vuodet täällä töissä, mutta se johtunee siitä että "pojat" auttaa mua sukupuoleni takia mielellään. Näin sanoi, kun pyysin palkankorotusta. Vaihdoin työpaikkaa sitten pari kuukauden päästä tästä, ja nykyisessä paikassa minua arvostetaan asiantuntijana.

mitä esimies on tehnyt, oli parannusten lupaaminen työpaikan oloihin, lupausten pettäminen ja vielä näiden jälkeen valehteleminen päin naamaa.



Ei ole enää esimies.

Olin kovassa kuumeessa, ja soitin esimiehelle etten pääse töihin. Tokaisi siihen nyrpeästi että Jaa- et nyt sitten millään kuitenkin sinne töihin voisi mennä?? Minä siihen, että no JAA- 39 astetta kuumetta ja hädin tuskin jaksoin nousta sulle soittamaan..



Onhan näitä mutta tuo tuli ekana mieleen.

Olin kovassa kuumeessa, ja soitin esimiehelle etten pääse töihin. Tokaisi siihen nyrpeästi että Jaa- et nyt sitten millään kuitenkin sinne töihin voisi mennä?? Minä siihen, että no JAA- 39 astetta kuumetta ja hädin tuskin jaksoin nousta sulle soittamaan..



Onhan näitä mutta tuo tuli ekana mieleen.

"Sä et tule koskaan tekemään töitä tässä kaupungissa". Tämä ilmoittaessani etten voi enää työskennellä firmassa jossa palkkoja ei oikein muisteta maksella ajallaan.



Hah hah. Elokuva-alan mies oli katsonut vähän liikaa elokuvia.



Tämän jälkeen olen saanut kaikki keikat joita olen vaivautunut hakemaan, joten eipä elokuva-alan miehellä tainnut olla kummoinenkaan vaikutusvalta tässä kaupungissa.

Ehkei niin pahinta mutta yksi huvittavimmista lienee, kun viisaudenhampaani ja koko sen puoleinen poski tulehtui ja ärtyi kesken työpäivän. Muistaakseni oli tiistaipäivä.



Hammas ja koko poski oli niin äärimmäisen kipeä ja turvonnut, että vedin särkylääkkeitä yli maksimin, purskuttelin jääkylmää vettä kipeällä posken puolella (ainoa joka auttoi edes vähän), puhelimessakin puhuminen oli pumpulista, epäselvää mössöä kun yritin puhua siten, ettei kipeä puoli liikkuisi ollenkaan ja vedet tulivat silmiin kun hammasta ja koko poskea jomotti ja tykytti säännöllisesti kerran sekunnissa. Kipu oli jotakin ennenkokematonta. Mikään ei auttanut. Olin täysin liikuntakyvytön (kaikki liike tuntui naamassa), en voinut edes kuvitella syöväni mitään, pelkkä hampaaseen koskeminen meinasi viedä jalat alta ja tähtiä näkyi silmissä. Silti sinnittelin ja tein töitäni.



"Huolehtiva" esimies vain totesi, että "sun täytyy varmaan sitten käydä näyttämässä sitä hammasta ensi viikonloppuna jollekin lääkärille".

Ensiviikonloppuna? Ja nyt oli siis vasta tiistai!! Esimies pelkäsi ettei hommat etene ja ehkä jopa hän joutuisi tekemään töitäni jos olisin mennyt hammaslääkärille kesken päivän ja kesken viikon. Työ ennen kaikkea, alaisten terveydellä ei ole mitään väliä.

Eli olen ollut töissä 6 vuotta eräässä isohkossa firmassa ja TASAN KERRAN olen ollut niin sairas etten tosiaan jaksanut töihin lähteä... Soitin pomolle aamulla, että en sairauteni vuoksi voi tulla töihin ja käyn lääkärissä (olin saanut samaan päivään lääkäriajan). Pomo vastasi nyrpeästi, että "No, just joo, kyllä ne lääkärit kirjoittaa vaikka mistä kynsivallin tulehduksesta saikkua" ja vastasin sitten, että kyllä mulla alkaa kurkku menemään umpeen ja kuumetta 39 astetta ettei kyse tod. mistään kynsivallin tulehduksesta... Siihen tokaisi vaan, että "jaa jaa". Aika paska maku jäi suuhun kyllä ja en yhtään ihmettele miksi jotkut ovat todella sairaana töissä... Se on vaarallista ja pomot ei sitä näytä tajuavan! Sairasta menoa. Ja toiselle työntekijälle, joka oli saanut pari päivää saikkua äitinsä kuoleman vuoksi (oli hänelle kova paikka ja asioita piti järjestää) tokaisi vaan, että "kyllä minäkin töissä olin vaikka isäni kuoli".



Järkyttävää kyykyttämistä... Ymmärrän, että varmaan v*tuttaa ne joka maanantait ja perjantait "sairastelevat", mutta silti suhtautuminen työntekijän sairauteen ei saa olla tuollaista.

Eli olen ollut töissä 6 vuotta eräässä isohkossa firmassa ja TASAN KERRAN olen ollut niin sairas etten tosiaan jaksanut töihin lähteä... Soitin pomolle aamulla, että en sairauteni vuoksi voi tulla töihin ja käyn lääkärissä (olin saanut samaan päivään lääkäriajan). Pomo vastasi nyrpeästi, että "No, just joo, kyllä ne lääkärit kirjoittaa vaikka mistä kynsivallin tulehduksesta saikkua" ja vastasin sitten, että kyllä mulla alkaa kurkku menemään umpeen ja kuumetta 39 astetta ettei kyse tod. mistään kynsivallin tulehduksesta... Siihen tokaisi vaan, että "jaa jaa". Aika paska maku jäi suuhun kyllä ja en yhtään ihmettele miksi jotkut ovat todella sairaana töissä... Se on vaarallista ja pomot ei sitä näytä tajuavan! Sairasta menoa. Ja toiselle työntekijälle, joka oli saanut pari päivää saikkua äitinsä kuoleman vuoksi (oli hänelle kova paikka ja asioita piti järjestää) tokaisi vaan, että "kyllä minäkin töissä olin vaikka isäni kuoli".

Järkyttävää kyykyttämistä... Ymmärrän, että varmaan v*tuttaa ne joka maanantait ja perjantait "sairastelevat", mutta silti suhtautuminen työntekijän sairauteen ei saa olla tuollaista.

Ja tähän lisäyksenä vielä, että kuuli kyllä varmaan äänestä, että kurkku on aikas kipeä. Naureskelikin vielä aluksi, kun ei saanut nimestäni selvää.