Elämä on tyhjää. Ahdistaa.
Työ ei anna mitään, suhde on perseestä, lapsetkin jo aika isoja, kaikkea tarpeellista on, rahaakin niin ettei tarvitse just joka senttiä laskea, lainaa löytyy.
Mutta. Mä vaan olen ja elän. Mikään ei tunnu miltään.
Kommentit (5)
Teatteri, konsertti, elokuvat, kumtosalit, kirjat! Ja jotkut ystävät! Elämä on ihana!
Minusta on tuntunut tarkoituksettomalta jo pari vuotta, vaikka elämä oikeasti on mielekkyyttä pullollaan. Olen tulkinnut, että kyse on keski-ikäistymisestä. On tavallaan tylsää. Ennen oli isoja elämäntavoitteita, ja niiden saavuttaminen oli palkitsevaa. Sai vähintään epäsuorasti tunnustusta kelvollisuudestaan yksilönä, kun saavutti elämäntavoitteita. Nyt kun ne on saavutettu ja elämä on enemmän vaalivaa ja ylläpitävää (lapset, avioliiton hyvä arki), "tunnustusta" ei samalla tavoin tule.
Mistä unelmoit?