isä puhuu lapsellee ihan sekoja "pitäs kaappiin sulkea" "pitäs afrikkaan lähettää"

olen puhunut tästä miehelle. Onneksi ny äänensävy on muuttunut että lapsikin voi tajuta, että ei tämä tosissaan ole. Mutta aiemmin tuo kaappiin laittaminen oli oikea uhkauskeino. Ehkä mies myös oikeasti ajatteli että lapsen voisi laittaa kaappiin. mutta kun asiasta olisi syntynyt paniikki ei olisi pitänyt lasta kaapissa.

Monessa kodissa varsinkin ennenvanhaan käytettiin kaikenlaisia tuollaisia uhkauksia kasvatuskeinona. Meilläkin lapsuudenkodissa sitä oli. Jos makeaa söi liikaa, äiti uhkasi että yöllä tulee iso rotta ja puree takapuoleen. Jos oli tuhma, naapurin vanhapiika tulee ja vie. Tai laitetaan kasvatuslaitokseen.



Eihän tuo nyt mikään maailman paras ja kehittynein kasvatuskeino toki ole mutta ei nyt mitään niin valtavan kauheaakaan. Aika äkkiä ne lapset oppii etteivät ota ollenkaan tosissaan koko uhkauksia. Minä ainakin ihan piruuttaan kokeilin että käykö oikeasti niin kun uhataan kun jatkan tuhmaa käytöstä, ja kun ei käynyt, tajusin että ihan turhaa puhumista koko uhkaukset eikä niistä tarvi välittää. Tosin alle kouluiässä niitä perseesseen purevia rottia joskus vähän öisin pelkäsin jos olin käynyt salaa keksikätköillä ;-)

noille jutuille kun mulla oli vain yksi lapsi.

Ei olis saanut yhtä ainutta kirosanaa sanoa lapsen kuullen eikä korottaa ääntä jne.

Nyt kolmen kanssa otan jo paljon rennommin ja tajuan ettei se niin vakavaa se kasvatuskaan ole.

Eihän se kasvatus nyt kuolemanvakavaa oo, ja kyllähän lapsi oppii tajuumaan että uhkaukset ei ole totta. Mutta miksi pitää sanoa noin? Minusta tuntuisi että lapselle viestitään että jos teet tuhmuuksia, niin sut lähetetään pois, vaikka kuinka tajuaisi uhkailut tyhjiksi. Ja eikö asialliset pyynnöt ja toteutettavissa olevat rangaistukset nyt kumminkin olisi varteenotettava keino? Lapsi tajuaa ettei tuossa ole pointtia, eikä tottele, joten mitä sillä sanomisella saavutetaan? En tykkäisi itse tuollaisesta.

Olen tätä mieltä vaikka olen neljän äiti, enkä enää kovin herkkä monellekaan asialle :)



t. nro 5

niin ei ole niin vakavaa. Kyllä minäkin joskus teinille sanon, että vuosi afrikassa tekisi hänelle hyvää kun mikään ei kelpaa vaikka kaapit on täynnä ruokaa ja herkkujakin.

Minä mutisen tuota afrikkaan lähettämistä melkein päivittäin kun kerään lapsien ruokia lattialta (sinne ne useimmiten heitetään, suun sijaan).. En todellakaan sitä huuda ja en usko että kukaan tuota mutinaa edes kuulee, mutta silti :)

ehkäpä se sulkee vielä kaappiin.

Meillä lasten isä on laittanut lapsen pimeään komeroon, nykyisin se vaan on pistämässä mielisairaalaan ja hankkimassa lääkitystä.

Lapsen ei tartte syödä määräänsä enempää. Ihan samahan se on oikeasti aikuiselle paljonko lapsi syö, eikö? Ihan turhasta siinä kiehuu jos lapsi ei syö riittävästi ja mikähän määrä sekin on.

Uppoaapahan seuraavalla ruokailulla enempi ruokaa ja oppii joskus sen määränsä joka kerralla syödään.



Mutta jos perheessä syödään normaalisti muutaman tunnin välien niin ei tuo ole mikään ongelma.



Kaappiin jos sulkee niin taitaa olla jo melko häiriintynyttä kasvatusajattelu. Minusta voidaan puhua jo väkivallasta ja liikkumisen rajoittamisesta.



Jos tälläsiä vaan puhuu niin mitä se taas opettaa? Että isä vaan selittää juttuja eikä sitä tartte ottaa tosissaan.

Monessa kodissa varsinkin ennenvanhaan käytettiin kaikenlaisia tuollaisia uhkauksia kasvatuskeinona. Meilläkin lapsuudenkodissa sitä oli. Jos makeaa söi liikaa, äiti uhkasi että yöllä tulee iso rotta ja puree takapuoleen. Jos oli tuhma, naapurin vanhapiika tulee ja vie. Tai laitetaan kasvatuslaitokseen.

Eihän tuo nyt mikään maailman paras ja kehittynein kasvatuskeino toki ole mutta ei nyt mitään niin valtavan kauheaakaan. Aika äkkiä ne lapset oppii etteivät ota ollenkaan tosissaan koko uhkauksia. Minä ainakin ihan piruuttaan kokeilin että käykö oikeasti niin kun uhataan kun jatkan tuhmaa käytöstä, ja kun ei käynyt, tajusin että ihan turhaa puhumista koko uhkaukset eikä niistä tarvi välittää. Tosin alle kouluiässä niitä perseesseen purevia rottia joskus vähän öisin pelkäsin jos olin käynyt salaa keksikätköillä ;-)

Sitäpaitsi lapsetkin ovat erilaisia. Herkälle lapselle tuollaisesta voi tulla ikuiset traumat.

Ja näköjään on tullut sinullekin, kun kova tarve on selitellä sitää omaa lapsuudessa koettua henkistä väkivaltaa parhainpäin?

Kyllä äiti rakastaa vaikka uhkaakin että naapuri saa tulla ja viedä...

Olet typerä.

Mieheni äiti laittaa poikansa kaappin/komeroon rauhottumaan jos ei osaa olla ihmisiksi. Ei tuo ole nyt mitenkään erikoinen rangaistustapa ainakaan täälläpäin..

Myös tuppiremmin olen nähnyt käytössä vielä nykypäivänä,ja ovatpa lapset sen jälkeen olleet kilttejä.

Herkälle lapselle tuollaisesta voi tulla ikuiset traumat.

Mutta kannattaa aloittaa se turha herkkyyden poisto aikaisin, ettei penskasta tule samanlaista traumojensa itkijää ja vinkujaa kuin sinusta.

ap

pienenä että mut annetaan mustalaisille jos kiukuttelin tms. Samoin naapurin vinttikaivossa asui kinkanokka joka tulee ja nappaa jos sinne kaivoon menee kurkkimaan. Myös remmillä uhkailtiin, en muista että siihen koskaan olisi turvauduttu.



Henkilökohtaisesti en ole tästä traumoja saanut.



vm-80

että kun lapsen kanssa ei pärjää, sitä voi uhkailla millä vaan

naapurin kanssa kun ei pärjää niin sanotteko sillekin että sut pitäs lähettää afrikkaan?

Ei hyvää päivää ja sitte vielä kuorossa ihmiset että joo joo se on ihan ok kasvatuskeino.



...kun ei parempaan ole kykyä?

että isän uhkailut ovat ihan vaan puhetta, ja jossakin vaiheessa lakkaa kuuntelemasta niitä.

Sitten isä ihmettelee, että mikä on vialla kun lapseen ei puhe tehoa.



Mistä niitä uppiniskaisia ja kovakorvaisia lapsia oikein tuleekaan...

Vaikka lapsi tajuaisikin, että ei isi tosissaan ole, miettii hän todennäkösesti kuitenkin, että mitä jos kuitenkin... Eli lapsi ei voi olla 100% varma, etteikö vanhemmat häntä hylkää jos hän ei tee niinkuin käsketään. Tuollainen uhkailu kertoo mulle kyseisen vanhemman kypsymättömyydestä ja kykenemättömyydestä aikuismaiseen käyttäytymiseen.



Uhkailulla voidaan saada pahimmillaan paljon vahinkoa aikaiseksi, jos lapsi ei esim. uskalla kertoa jotain oikeasti vakavaa asiaa poislähettämisen/kaappiin sulkemisen pelossa. Lapsihan ei voi tietää, milloin on se kerta kun vanhempi toteuttaa uhkauksensa.

jos ruuan kanssa nirsoili. Enkä sitä mitenkään tosissani ottanut edes lapsena. Joskus pisti oikein miettimään että olisihan se kamalaa jossei sitä ruokaa enää samalla tavalla olisikaan. :)

Itse myönnän kypsymättömyyteni ja lapsellisuuteni koska todellakin tulee sanottua saman tyyppisiä asioita silloin kun vati on ääriään myöden täynnä! Ei onneksi joka päivä mutta joskus.

Jälkeenpäin pyydän kyllä anteeksi ja kerron että en ikinä oikeasti lähettäisi lasta mihinkään. Lapset on tähän sanoneet että "tiedetään".



Ihminen voi vihaisena sanoa joskus mitä sattuu. Pääasia on mielestäni ettei keneenkään käydä käsiksi eikä puheet jatku kaikenaikaa ja lapselle kerrotaan että vihaisena ihmiset puhuu joskus höpöjä.



Samahan se on parisuhteessakin, vihaisena sanotaan asioita joita ei tarkoittanut ja myöhemmin puheita voi pyytää anteeksi.



Hienostopumpulikasvattajat eivät tietenkään koskaan käyttäydy näin, mutta tiedän että me tavikset joskus käyttäydytään.

Vaikka lapsi tajuaisikin, että ei isi tosissaan ole, miettii hän todennäkösesti kuitenkin, että mitä jos kuitenkin... Eli lapsi ei voi olla 100% varma, etteikö vanhemmat häntä hylkää jos hän ei tee niinkuin käsketään. Tuollainen uhkailu kertoo mulle kyseisen vanhemman kypsymättömyydestä ja kykenemättömyydestä aikuismaiseen käyttäytymiseen.

Uhkailulla voidaan saada pahimmillaan paljon vahinkoa aikaiseksi, jos lapsi ei esim. uskalla kertoa jotain oikeasti vakavaa asiaa poislähettämisen/kaappiin sulkemisen pelossa. Lapsihan ei voi tietää, milloin on se kerta kun vanhempi toteuttaa uhkauksensa.

Ja kyllä minä ainakin tajusin ettei minua Afrikkaan tulla lähettämään.