Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua ymmärtämään mt-ongelmaista ystävääni, itselläni mieli kunnossa...
10.12.2012 |
Ystäväni on ollut koko aikuisiän enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmainen. Diagnoosejakin on kertynyt, lääkkeitä syöty ja terapiassa käyty. Välillä hänellä menee paremmin, mutta nyt on taas menossa sellainen pään sisällön tonkimisjakso ettei tosikaan.
Itse olen tasaistakin tasaisempi luonne, porskutan menemään ilman mitään ahdistuksia tai itsetutkiskeluja. Ystäväni sen sijaan käyttää mielettömät määrät energiaa tunteidensa tunnusteluun ja tulkitsemiseen, käyttäytymismalliensa vatvomiseen ja ihmissuhteidensa analysointiin. Tekisi mieli sanoa, että lopeta se reflektointi ja ala elää, mutta eihän se niin toimi.
Antakaa vinkkejä, miten voisin olla ystäväni tukena ilman, että oma pää hajoaa kuunnellessa sitä syväluotaavaa fiilistelyä, mitä hän harjoittaa 24/7.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano kauniisti, että vatvotaan jonkin aikaa, mutta sitten tehdään X eikä jauheta olleenkaan. Keksikää jotakin tilalle, leivontaa, lenkkeilyä, mitä tahansa.
Minulla on omakohtaista kokemusta sekä vatvojana että olkapäänä, ja nyt myöhemmin myös psyk. hoitajana. Sitä ei aina tajua, kun elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja kaikki huolettaa, että A) asiat ei loputtomalla jauhamisella muutu B) joskus voisi tehdä jotakin muutakin.
Minusta olisi reilua, jos toisit esiin sen, että sinua väsyttää olla pelkästään olkapäänä, vaikka sitäkin voisit (?) edelleen jonkin verran tehdä. Ja että pidät ystävästäsi ja haluaisit tehdä hänen kanssaan hiukan muitakin asioita - se kenties piristäisi teitä molempia ja suhdettanne.