Lue keskustelun säännöt.
Mihinköhän sitä tunkisi kaiken tämän katkeruuden ja vihan?
10.12.2012 |
Mulla oli kaikki asiat ihan järjestyksessä elämässäni. Hyvä parisuhde, terveyttä, kaksi ihanaa lasta, vakityö. Mulla oli unelmia.
Sitten sairastuin. Nyt olen vain kateellinen ja katkera ja vihainen siitä, että ihmiset lähipiirissäni toteuttavat niitä minun unelmiani ja jatkavat ihanaa elämäänsä.
Yritän jaksaa olla (muka) onnellinen toisten onnesta. Oikeasti en jaksa. Enkä todella jaksa kuunnella toisten pikkuruisia murheita kun lapsella on oksennustauti tai parvorokko. Mua suututtaa kun joku valittaa mulle selkäsärkyään tai kun pikkulapsi valvottaa (valvottaisipa minuakin pikkulapsi eikä kuolemanpelko!)
Mulla ei ole mitään mistä haaveilla tai mitä odottaa. Tajuaisipa joku sen eikä vaan kaikki aina lässyttäis kun pitää löytää joka asiasta valoisat puolet ja olla positiivinen.
Kommentit (4)
Saan periaatteessa tukea, se ei vain aina ole sellaista kuin kuvittelen tarvitsevani. Ja vaikka sitä tukea onkin niin on tämä silti ihan hirveä taakka kannettavaksi.
Etenkin kun herään unesta, jossa olen synnyttänyt vauvan, olen niin vihainen että tuntuu kuin voisin vaikka hakata jonkun.
Ja sitten aina joskus ajattelen, että oikeasti on kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla menee vielä paskemmin ku mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheaa. Voimia ja siunausta sinulle kovasti. Toivon että paranet.
Ja sitten aina joskus ajattelen, että oikeasti on kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla menee vielä paskemmin ku mulla.
siitä ei ole mitään hyötyä! Sun taakka on sun ja se on sulle se raskain, mitä muista! Ei nekään meistä...
Olen pahoillani puolestasi, toivon oikeasti, että saisit jotenkin iloisemman elämän itsellesi aikaan. Katkeruus ja kaikki negaa vaan vie niitä voimia, niistä ei mitään iloa saa. Ymmärrän kyllä, että ilon repiminen pienistä jutuista on myös niin kliseinen ohje.
Onko sairautesi parantumaton? Olisko joku hyvä terapeutti, joka osais työstää sairautta ja näitä negoja fiiliksiä? Ehkä sellaiselta saisi työkaluja, joilla muokata elämää parempaan suuntaan?
Saatko mistään tukea itsellesi tuon sairauden vuoksi? Millainen perheesi on?