Lue keskustelun säännöt.
Aktiivinen elämä ja äitiys
14.11.2012 |
Täällä muutaman kuukauden päästä esikoisensa saava tuleva mamma kirjoittelee. Huolena on se, että miten elämä tulee muuttumaan ja sujumaan kun on itse tottunut koko ikänsä menemään ympäri kyliä.
Päivittäin pyöräilen n. 20km. Arkisin siihen sisältyy työmatkat (yht. 10km), mutta tuo 20km tulee helposti täyteen vapaapäivinäkin. Lisäksi kävelen paljon esim. kaupungilla ihan vaan katselen maailman menoa ja joskus toki tarttuu jotain kaupoista matkaan. Myös metsissä kävelen ja marjastaminen syksyisin on mukavaa puuhaa. Ystäviä näen joskus kahviloissa, mutta yksin liikun enimmäkseen. Baareissa en käy. Toisinaan tykkään olla kotona, mutta minua ahdistaa se ajatus, että joutuisin pidempiä aikoja (päiviä) olemaan kotona esim. sitten vauvan kanssa.
Onko täällä äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa/vaavelinsa mukaan aktiiviseen elämäntapaansa? En halauisi jämähtää paikoilleni, ja mietinkin, miten vauvan saisi mukaan kaikkialle. Vihaan lastenvaunuja (pyydän: älkää kysykö miksi) eikä bussilla matkustaminen meidän seudulla käy. Jos haluan jonnekin, täytyy mennä pyörällä tai kävellen. Autoa ei ole. Vauvoille on olemassa jonkinlaisia selkäreppuja. Miten pitkään vauvaa voisi selkärepussa pitää, olettaen että juuri jossain kahvilan vessassa voisi välillä vaihtaa vaipat?
Miksei lasta voisi aina kantaa? Miksi on oikeasti pakko olla ne lastenvaunut tai kantokoppa? Lapsi saa äidin selässä tai rinnalla ollessaan paljon enemmän lämpöä ja läheisyyttä. Turvallisuusasia esim. polkupyöräillessa on tietysti eri juttu, mikä pitää myös ottaa huomioon.
Tästä ehkä saa sellaisen kuvan, että vauvan pitäisi sopeutua minun elämääni eikä minun vauvan elämään. Siksi tänne pistinkin viestiä, että haluaisin löytää jonkinlaisen järkevän tasapainon kaikessa jotta me molemmat, sekä lapsi että minä, olisimme onnellisia. En haluaisi jättää lasta hoitoon minnekään siksi aikaa kun lähden ulos, sillä ei sitä saisi olla rauhassa kun miettii sitten kuitenkin, että mites sillä vauvalla kotona menee. Parempi olla yhdessä.
Kommentit (18)
Kaikkien vauvojen rytmiin ei satu välttämättä sopimaan se, että äiti haluaa olla liikkeessä 24/7. Toisaalta voi olla ettet itsekään koe enää tarvetta tuollaiseen levottomuuteen vaan haluat rauhoittua kotona vauvan kanssa.
Nykyäitien suurin ongelma on juuri tuo suunnitelmallisuus. Ei osata elää hetkessä ja nauttia siitä. Miksi pitää etukäteen stressata asioita kun ei välttämättä voi vaikuttaa niiden kulkuun lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se on monesti puolin ja toisin hyväkin. Pyöräillessä ei tietty kannata selässä pitää, mutta monethan käyttää joko peräkärryä tai ns. Christiania-pyörää.
Lapsen luonteesta ja terveydestä tietty riippuu paljon. Helpon esikoisen kanssa mä kyllä kävin kaiket päivät kahviloissa, taidenäyttelyissä ja vaikka vauvajoogassa. Esikoisen kanssa matkustelin paljon myös. Nuotimnaisella oli koliikki ja pidin saavutuksena että sain kaikille vaatteet päälle.
Kannattaa suhtautua äitiyteen aika avoimin mielin. Se on kuitenkin tinnepuolella melkoinen muutos ja löydät varmasti oman tapasi olla äiti. Suomessa on hiukan sellainen yhteen muottiin -kulttuuri, mutta älä syyllisty vaan etsi oma tiesi.
eikä vain odota, että mitä sitten? Suurin osa kuitenkin voi vaikuttaa elämäänsä, harva ei voi mitenkään vaikuttaa..
Silti jotkut pienet vaunut hommaisin, siinä on kuitenkin lapsen parempi nukkua kuin rinkassa. Kantoliina varmaan toimii myös. Meillä käytettiin rinkkaa, kun lapsi oli 1v ja ylöspäin, kun oltiin vaeltamassa, nukkui siinä päikkäritkin, vaikka asento ei siinä se ihan paras olekaan.
etukäteen. Et voi suunnitella, koska et tiedä, millainen vauva sulle on tulossa tai millaiseksi arki vauvan kanssa muodostuu. Varmasti löydät omat tapasi liikkua ja olla vauvan kanssa sitten käytännön arjessa, sen lupaan!
Suosittelen sulle Manduca-kantoreppua ja trikoista kantoliinaa. Nämä Babybjörnit sun muut ovat epäergonomisia sekä kantajalle että vauvalle. Pientä vauvaa kannetaan edessä, ei selässä ja aluksi jalat koukussa. Vaunutkin ovat kuitenkin hyvät mm. siksi, että sulle on tulossa talvivauva ja liinassa/kantorepussa kulkeva lapsi ei ole niin lämpimässä kuin vaunuissa oleva. Myös kaupoissa käyminen on liinan/repun kanssa haastavaa, koska et voi vähentää itseltäsi vaatetta etkä esim. sovittaa vaatteita.
Vaunuillakin pääsee liikkumaan suht tehokkaasti, kun valitsee sellaiset, jotka kulkevat lumessakin hyvin. Mä vannon Gessleinin nimeen.
mutta teepäs 6 henkisen perheen ruokaostokset ja kanna lapsi rinnalla tai selässä ja ostokset käsissä. ehkä siksi joku luuseri valitsee vauvan kuljetukseen pyörillä olevan pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva nukkuu ja minä juoksen ( 10 - 20km /päivässä). Talvella meillä on lähellä kontokeskus , jossa on lapsiparkki. Pyörällä en ole nyt liikkunut ( vauva on 10kk) , mutta keväällä kun vauav voi istua jo pyöränistuimessa , aloitamme pyöräilyn. Kantoliina on ehdottoman hyvä, mutta minulla hartiat väsyvät esim. kauppareissuilla jos on vauva liinassa ja ostokset repussa. Ajattelin pärjätä ilman rattaita, mutta kyllä noihinkin on nyt tottunut ja jopa kiintynyt. Autoa meillä ei ole.
Vauva on aktiivinen pieni ihminen, utelias ja hymyilrvä. ei ole kärsinyt äitinsä liikkuvasta elämäntavasta. Kotona olen kunnes lapsi on 2v , joten varmasti tässä pääsee vielä vaikka mitä lajeja kokeilemaan vauvan kanssa.
Äiti-vauva-jumpasta en pitänyt . Se oli jotenkin epämääräistä löysäilyä.
kantamiseen liittyen: http://www.kantoliinayhdistys.fi/
Lasta voi kuljettaa kantamalla muualla kuin henkilöautossa. On olemassa kantotakkeja yms, jolloin vauva on varmasti yhtä lämpimässä äidin lähellä kuin olisi vaunuissa topattuna moniin vaatekerroksiin.
Meillä esikoinen kulki ensimmäisen talvensa kantotakin alla ja itselläni oli liukuesteet kengissä. Pääsi menemään minne vain loskista ja lumihankigista huolimatta. Kannatan kuitenkin tutustumaan vauvan luonteeseen ja elämään vauvan ehdoilla. Avarakatseisena pärjää hyvin. Kannattaa motivoitua myös imetykseen tai ottaa selvää ongelmatilanteissa, koska usein ajatellaan että maito yhtäkkiä loppuu, mikä on väärää tietoa. Oma toiminta yleensä on siihen johtanut pikku hiljaa (vaikka en ketään halua syyllistääkään). Aktiivista elämää viettäessäm, meneminen helpottuu kun ei tarvi kantaa pulloja ja tutteleita mukana vaan vauva saa rinnasta maidon kun on nälkäinen. Ihanaa loppuodotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei taas, ja kiitos teille kaikille vastauksistanne ja tuestanne!
Tietenkään mitään ei voi etukäteen lyödä lukkoon, esim. että "kun vauva syntyy niin tehdään ehdottomasti näin". Kuten monet teistä totesivatkin, niin täytyy nyt ensin katsoa, että millainen persoona sieltä on tulossa. Tämä onkin vielä vähän haeskelua sille, mitä vaihtoehtoja edes on. Luulen, että tuo kantoliina voisi tuntua mukavalta meille molemmille. Mutta tosiaan: täytyy kysyä vaavelilta sitten vielä itseltään asiasta ;)
Rattaita en vielä ole hankkinut, mutta kaikesta huolimatta saatan silti hankkia ne ihan ´varmuuden vuoksi´. Yksi asia, mistä en pidä rattaissa on niiden hankaluus etenkin talvella: ei rattaiden kanssa oikein pääse eteenpäin paksussa hangessa, saati sitten jos haluaa siellä metsässä käydä. Lisäksi ne vievät joka paikassa paljon tilaa. Kantoliinassa tai repussa pääsee minne vain vaivatta. Rauhallinen pyöräilykin sen kanssa luultavasti onnistuisi, täytyy sitten kokeilla.
Talven ongelmia sinänsä on turha pohtia sen enempää vielä, sillä jos tosiaankin käy niin, että itse rauhoittuu hetkeksi, alkaa talvikin jo siinä hiljalleen kääntymään kevääseen päin. Ensimmäiset kuukaudet varmasti menevätkin kotona ihan vaan opetellessa ja tottuessa uuteen perheenjäseneen. Mutta on ihana sydämessään tietää, että sitten jos haluankin lähteä ulos, voimmekin mennä yhdessä.
Mielestäni rattaat/vaunut mahdollistavat liikkumisen paljon paremmin kuin kantoreppu. Tai siis meillä on kyllä myös Manduca, mutta jos olen yksin liikenteessä, niin mieluummin menen vaunujen kanssa, sillä on oikeasti aika rankkaa kantaa sekä painavaa (meillä kasvetaan +2-käyrällä) vauvaa että hoitolaukkua pidempiä matkoja. Vaunujen kanssa on kivempi tehdä kävelylenkkejä. Tosin meillä on sellaiset jykevät ja lumessakin hyvin kulkevat vaunut ja lähiseuduilla aurataan kiitettävästi kevyen liikenteen väyliä ja ulkoilureittejä. Lisäksi vaunujen kanssa on kiva mennä kauppaan, kun saa ostokset alakoriin. Kantorepun kanssa täytyy miettiä todella tarkkaan, että montako maitopurkkia haluaa raahata mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantoliinassa tai repussa pääsee minne vain vaivatta. Rauhallinen pyöräilykin sen kanssa luultavasti onnistuisi, täytyy sitten kokeilla.
Oikeasti! Älä tuollaiseen rupea, kuulostaa todella vaaralliselta! :(
T: kantoliinamutsi
Muistahan ap, että se vauva-aika on tosi lyhyt. Ei sun loppuelämää tarvi miettiä, meneekö se rattaissa vai sylissä vai kantorepussa. Meillä on viisilapsinen perhe, jossa vanhin koulukäinen (ei olla uskovaisia) ja vuoden täyttänyt kävelee yleensä mielellään jo itsekin. Kaksivuotias tekee perässä saman kuin muut ja jos väsyy niin nappaan syliin. Kyllä ne vaunut on aika helpot vauvalla. Muakin ahdisti ne ensin ja rinnastin lähinnä pyörätuoliin. Mutta osa vauvoista on viihtynyt huonommin sylissä ja jumittaa se niska itelläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivinen elämä, jonka jälkeen äitiys. Nimenomaan tässä järjestyksessä.
ellet käy pelkästään metsälenkeillä. Rattaissa saa kuljetettua vauvan hoitolaukun, joka on pakko olla, jos meinaa olla vähänkin pidempään poissa kotoa. Hoitolaukussa on vaihtovaatteet, vaippoja, harsoja ym. Lisäksi rattaisiin saa ostokset, kantoliinan kanssa kauppakassi alkaa olla jo aika raskas kantaa.
Lisäksi on huomattavasti helpompi itse pistäytyä vaikkapa kahvikupillisella, jos vauva voi sen aikaa nukkua rattaissa eikä kantoliinassa.
Kotona kantoliina sen sijaan helpottaa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivinen elämä äitinä ei voi tietenkään olla samanlaista kuin elämä ennen lasta. Toki määrittelette itse mitkä toimintatavat sopivat parhiten teille vauvaperheenä. Vauva tarvitsee varsinkin alkuaikoina paljon rauhallista ja kiireetöntä yhdessäoloa. Imetystäkään ei voi oikein vauhdissa opetella, vaan sen oppiminen voi viedä hieman aikaa. Kun vauva on hieman kasvanut, voi mielestäni häntä paremmin ottaa mukaan perheen liikuntaharrastuksiin. On hyvä muistaa, että vauvan uni ja ruokailut rytmittävät myös päivää ja vaikuttavat siihen mitä tehdään. Ole armollinen itsellesi. Jos pidät pitkistä juoksu tai pyöräily/kävelylenkeistä, voithan pyytää miestäsi olemaan vauvan kanssa sen aikaa. Hekin saavat silloin yhteistä aikaa keskenään ja sinä pääset välillä huilaamaan vauvan hoidosta. Huomioithan myös, että vauvan syntymän jälkeen etä välttämättä moneen kuukauteen nuku yhtäjaksoisesti edes 6-8h:n unia ja sekin verottaa voimiasi. Voi olla, että oma aktiivisuustasosi laskee jo tämänkin takia. Lapset ovat kuitenkin ihania. En halua olla tylsä ihminen, mutta minusta on väärin maalailla tällä palstalla kuvaa, jonka mukaan lapsen syntymä ei mullistaisi perheen elämää, koska sen se tekee aivan varmasti ainakin esikoisen kohdalla.
T. realisti
pyöräily ja kantoliina. Vauvan voi ottaa pyörän kyytiin vasta kun tämä istuu itse istuimessa kypärä päässä. Kantoliinan kanssa pyöräily on vauvalle hengenvaarallista.
Huomioithan myös, että vauvan syntymän jälkeen etä välttämättä moneen kuukauteen nuku yhtäjaksoisesti edes 6-8h:n unia ja sekin verottaa voimiasi. Voi olla, että oma aktiivisuustasosi laskee jo tämänkin takia. Lapset ovat kuitenkin ihania.
Komppi. Ja lisäksi saatat itse olla synnytyksen jälkeen pitkäänkin kipeä. Itselläni kesti alapään paraneminen kuukauden (joillakin kestää pidempäänkin), enkä silloin voinut juuri reippailla. Eipä tosin energiakaan olisi riittänyt mokomaan ja otinkin ekat puoli vuotta ihanan kiireettömän rauhoittumisen merkeissä. :)
jossa on vauvalle sopiva lisäosa
(esim croozer, chariot).
Kantoliinassa voi pitää miten pitkään vaan, samoin hyvässä kantorepussa jossa on oikea lonkka-asento (esim manduca) JOS vauva siinä viihtyy!
Meillä mentiin aluksi huonolla kantorepulla kaikki muu paitsi yö kotona ja muualla, sitten kun suostui liinaan niin sillä ekat 7kk. MUTTA osa vauvoista sitten taas ei halua olla! Ja meidän vaati jatkuvaa liikettä ja hytkyttelyä ollakseen huutamatta edes siinä, ei tosiaan tullut mitkään kahvilakäynnit mieleen.
Voihan sitä etukäteen suunnitella, mutta vauva itse sen sanelee miten oikeasti mennään!
(ja sille kantoliinaa yksilapsisen perheen kapineena pitäneelle tiedoksi, että meidän arjen se pelasti että edes jotain saatiin tehtyä ilman että kuopus koko ajan huutaa)
Olen kanatanut lapsiamme paljon. Pysyy kuntokin hyvänä. Lapsemme ovat joskus jopa nukkuneet rinkassa tai repussa. Moni muu vannoo kantoliinojen nimeen. Mutta lapset ovat erilaisia, toiset viihtyvät paremmin kannettuina kuin toiset. Eli tutustu lapseesi, löydätte teille toimivat keinot. Ja yleensä äiti hiukan rauhoittuu alkuun...