Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ahdistunut koululainen :((

Vierailija
25.09.2012 |

Minulla on kolmasluokkalainen poika. Tämä syksy on ollut vaikea, hän on ollut itkuinen, kokeillut kovasti rajoja. Nyt uutena oireena on ahdistuneisuus. Hän kuvailee itse, ettei ole fyysisesti vaan henkisesti paha olo, ahdistaa. Tämä ilmaantuu useimmiten iltaisin. Sanoo, ettei halua kouluun, siellä ei ole mitään tekemistä.



En saa irti hänestä, mikä mahtaisi olla oireilun takana. Jotain pientä kaverisuhteissa, muttei isoa. Koulu on aina ollut hänelle helppoa, tosin sitten kun tulee jotain haastavampaa, niin sitä on tahkonnut itkulla ja kiukulla.



Syyllistän itseäni heti: Poikani on avioerolapsi ja varmasti osansa on sillä, että olen itse ollut masentunut, kun hän oli pieni. Olemme muuttaneet monta kertaa, eikä hänellä oikein ole muita kuin minä.



Vai liittyisikö tämä kasvamisen vaikeuteen? Onko muilla samantapaista?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
25.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulisin, että poika saisi apua ammattiauttajalta. Voi olla, että pojan olo helpottuisi pienelläkin avulla ja siihen kannattaa tarttua nyt heti, niin avuntarve voi jäädä lyhytaikaiseksi. Se että on henkisesti paha olla on asia, mille kannttaa hakea helpotusta. Nyt voi kysessä olla vielä pieni asia, mutta ajan kanssa se voi vaikeutua. Voimia sinulle ap, olet varmasti tehnyt mitä olet pystynyt eikä tietyille asioille vaan voi mitään, elämä tuo kaikenlaista eteen. Usein pienetkin toimet tuovat helpotusta lapsen elämässä, sillä he ovat psyykkisesti niin joustavia.

Vierailija
2/5 |
25.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä liikaa syyllistä itseäsi, vaan koita rohkeasti tehdä tilanteelle se mitä pystyt. Kysele opettajalta, onko lapsi luokassa iloinen, onko jutuissa mukana jne. Meillä lapsi oli ala-asteen alussa monta luokkatasoa muita edellä (äikkä ja matikka ne pääaineet) ja tuskastui, lamaantui tunneilla. Sitten kun kolmannella ja neljännellä alkoi tulla ns. "ulkoa pänttäämistä" ja joutui oikeasti opettelemaan esim. äikän sanaluokkia sun muuta, niin olikin ihan hämillään kun ei heti osannut. OSaltaan helpotti, kun etsittiin tuohon aikaan harrastus, jossa joutui opettelemaan taitoja, eli ei heti osannut ja huomasi, että harjoitteleminen onkin hyvä juttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
4/5 |
26.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiusaamista. Aloita juttelu rauhassa tyyliin; tiedäthän, joskus kaikkia ei oteta leikkiin, joskus jotkut nauravat toisille... tee asiasta "muka" norm. ja tavallista ja kas; poikasi alkaa avautumaan.,, TOIVON, ETTÄ RAKAS PIENI POIKASI SAA APUA JA AHDISTUS KAIKKOAA.



Paljon nähneenä voin epäillä kiusaamista.

Vierailija
5/5 |
26.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eivät halua kertoa, esittävät osittain että kaikki on hyvin. Joillain lapsilla on vaikea pukea sanoiksi kisaamista.

Jotenkin ap:n kirjoituksesat paistaa, ettei hän edes halua ottaa huomioon kiusaamismahdollisuutta. KUUNTELE LASTASI.