Miten uskaltaa tämän tapauksen jälkeen antaa lapsen kulkea yksin koulumatkoja??

Ei tuo mikään leviävä epidemia ole.

mutta se mahdollisuus on olemassa ja se on pahinta mitä voi tapahtua..



En ole koskaan ollut innoissani noista yksin/kavereiden kanssa kulkemisista, mutta aina ei voi saattakaan.



Ainakin minulla tällainen lisää turvattomuuden tunnetta

ei niitä harmaita pakuja nyt suorastaan risteile ruuhkaksi asti kouluteiden varrella. Opeta lapselle kännykän käyttöä ja hätänumeroon soittaminen. Älä rupea ylisuojelemaan. Annat lapselle maailmasta liian pelottavan kuvan. Mullakin on 8-vuotias tytär.

mutta eikö teitä muita pelota, että jotain tuollaista tapahtuisi omalle lapselle??



Vai oletteko jotenkin oppineet elämään sen pelon kanssa ja hallitsemaan sitä?

pelkääminen on täysin turhaa.

Liikenne vie lapsia ja kotitapaturmat -eivät mitkään sieppaajat vaikka media repii tästä kauheat otsikot huomenna!

Koska jos alkaisin tuota pelkäämään, pitäisi pelätä myös leukemiaa, kouluampujia, kaahailijoita, huumekauppiaita ja narkolepsiaa. Lapsensa puolesta saa pelätä joka sekunti jos antaa sille vallan. Mutta lapsen täytyy saada itsenäistyä ja vähitellen oppia tulemaan toimeen ilman äitiä. Kyllä jotain voi tapahtua. Mutta todennäköisesti ei tapahdu kuitenkaan.

mutta jotenkin se pahin pelko.. se on tuo sieppaus.



Kyllä joskus katson kelloa ja ajattelen, että nyt lähtee pyöräileen koulusta ja jos on myöhässä niin ajattelen mitä olisi voinut sattua.. että jäänyt auton alle. Mutta en minä lapselle peloista puhu, sanon hänelle, että hienoa kun on niin reipas, että voi hyvin pyöräillä kouluun jne.jne



Mutta lomalla kyllä kuljetan kouluun/kotiin. On se lapsellekin mukavaa vaihtelua ja luksusta, tokaluokkalainen on kuitenkin pieni vielä

Ainakin lapsen kanssa olisi hyvä puhua, miten pitää toimia jos joku vieras tai tuttukin (ilman että on sovittu) tulee ehdottamaan mukaanlähtemistä autonkyytiin. Kertoa että pitää juosta pakoon, huutaa apua, ja ilmoittaa heti asiasta jollekin aikuiselle.

mutta jotenkin se pahin pelko.. se on tuo sieppaus.

Kyllä joskus katson kelloa ja ajattelen, että nyt lähtee pyöräileen koulusta ja jos on myöhässä niin ajattelen mitä olisi voinut sattua.. että jäänyt auton alle. Mutta en minä lapselle peloista puhu, sanon hänelle, että hienoa kun on niin reipas, että voi hyvin pyöräillä kouluun jne.jne

Mutta lomalla kyllä kuljetan kouluun/kotiin. On se lapsellekin mukavaa vaihtelua ja luksusta, tokaluokkalainen on kuitenkin pieni vielä

Tosin mun lapsi on vielä vauva, mutta noita kellonkatsomisjuttuja mulla on esim. mieheni kanssa. En tiedä, miten ikinä uskallan lähettää lapsen ominpäin kouluun.

Ihan vakavasti: hakeutukaa terapiaan.

lapselle, että pahojakin ihmisiä on ja tuntemattomille ei puhuta eikä kenenkään kyytiin lähdetä.



Mutta onneksi pian alkaa loma ja itse voin kuljettaa lasta kouluun



Aika kummalta sekin kuulostaa jos ei yhtään pelkää lapsen puolesta?? Ettekö koskaan ajattele sitä lapsen kauhua, pelkoa.. kuinka kamalaa ois jos jotain tuollaista tapahtuisi..



ap

Ajattelen mieluummin, että onneksi nykyään lasten elämä (ja muidenkin) on todella turvallista. Rokotusten ja kehittyneen lääketieteen ansiosta lapsikuolleisuus ja vammauttavat sairaudet ovat harvinaisia, lasten ei enää tarvitse tehdä työtä elääkseen, liikenne on turvallisenpaa jne. Vanhemmilla on aikaa lapsilleen, on päiväkoti ja koulu niitä ei jätetä oman onnensa nojaan kun vanhemmat ovat töissä.



Ota selvää, millaista elämä oli vielä sata vuotta sitten ja mieti kuinka onnekas olet!

se on kuitenkin yksi osa hyvää kasvatusta, että opettaa lapselle persuturvallisuutta. Ei koko ajan voi pelätä, vaikka tietenkin selvät vaaratekijät pitää minimoida. Meillä lapsella on esim. yksi harrastus paikassa, johon aikuinen tulee aina mukaan.



Muuten annan lapsen kulkea yksin kodin ja koulun väliä, kavereille naapurustoon jne. Hän on 8.



Välillä käy myös mielessä, että mitä jos talomme syttyy yöllä tai mitä, jos naapurimaassa poksahtaa ydinvoimala, mitä jos mies ajaa väsyneenä kolarin, mitä jos joku sieppaa lapsen... mutta pelkojen kanssa on voitava elää eikä niille saa antaa valtaa.

8-vuotiaan saatamme aamulla ja iltapäivällä haemme iltapäiväkerhosta.



10-vuotias kulkee lyhyitä matkoja, mutta aina vain useamman kaverin kanssa.

Oletteko ajatelleet paljonko liikenne koulun lähellä lisääntyy kun kuskaatte autoillanne lomillla lapsia kävelymatkan päähän ja vaarannatte pienten itsekseen kävelevien turvallisuuden?



Jos haluatte saattaa, niin silloin varmaan jaksaa itsekin nostaa sen perseensä sohvasta ja kävellä lapsen kanssa.

ENITEN vaaratilanteita aiheutuu ihan vanhempien toimesta kun autoilevat koulun liepeillä ja jotkut urpot tuovat väkisin lapsen autolla koulun pihaan asti,jossa ei siis saa autolla edes ajaa!

Vai onko 12 kilsaa sinusta kävelymatka alakoululaiselle?



Ei kiinnosta liikenteen lisääntyminen. Helsingin keskusta-alueella on liikennettä muutenkin.

saattelenkin, lomalla toisinaan ehkä autolla, mutta työaikana en saa edes kuljettaa autolla



Myönnän, että lapsi elänyt suojattua elämää, mutta on hän itsekseenkin koulumatkoja kulkenut. Eli vastuuta sopivassa suhteessa



ap

Ajattelen mieluummin, että onneksi nykyään lasten elämä (ja muidenkin) on todella turvallista. Rokotusten ja kehittyneen lääketieteen ansiosta lapsikuolleisuus ja vammauttavat sairaudet ovat harvinaisia, lasten ei enää tarvitse tehdä työtä elääkseen, liikenne on turvallisenpaa jne. Vanhemmilla on aikaa lapsilleen, on päiväkoti ja koulu niitä ei jätetä oman onnensa nojaan kun vanhemmat ovat töissä.

Suomessa ehkä joo, koko maailmassa ei asiat ole näin hyvin.

Ajattelen mieluummin, että onneksi nykyään lasten elämä (ja muidenkin) on todella turvallista. Rokotusten ja kehittyneen lääketieteen ansiosta lapsikuolleisuus ja vammauttavat sairaudet ovat harvinaisia, lasten ei enää tarvitse tehdä työtä elääkseen, liikenne on turvallisenpaa jne. Vanhemmilla on aikaa lapsilleen, on päiväkoti ja koulu niitä ei jätetä oman onnensa nojaan kun vanhemmat ovat töissä.

Meillä on sentään historiallisessa ja globaalissa mittakaavassa äärimmäisen harvinainen etuoikeus oletettaa että lapsemme elävät aikuisiksi asti.

Ota selvää, millaista elämä oli vielä sata vuotta sitten ja mieti kuinka onnekas olet!