Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekis mieli luovuttaa...
10.12.2012 |
...ja kävellä vain ulos ovesta.
Itse oon itseni tähän tilanteeseen ajanut, mutta kun voimat ovat ihan lopussa.
Pitkä rupeama kotiäitivuosia takana. Kohta paluu töihin. (Se onkin se ainoa valo tunnelin päässä.) Kaikki kolme lasta syntyivät toivottuina ja lyhyillä ikäeroilla. Oon ns. nopeatempoinen ihminen ja tykkään töitä ripeästi. Mies on rauhallisempi, eikä välitä omaehtoisesti muuta kuin tyhjentää tiskikoneen. Oon käytännössä hoitanut nämä vuodet lapset ja kodin. Mies on käynyt töissä. Toki hän on iltaisin osallistunut lastenhoitoon, mutta nimenomaan osallistunut.
En oo käynyt näinä vuosina missään yksin yön yli. Mulla ei ole mitään omaa harrastusta, tekemistä tms. Näiden vuosien aikana pari hassua ostosreissua, muutama lääkärikäynti sekä jokunen kampaamoreissu yksin. Muuten aina lapset tai koko perhe mukana.
Välillä olen kannustanut miestä omiin harrastuksiinsa ja menoihinsa. Olen kertonut hänelle omista menohaluistani myös. Hän on teoreettisella tasolla sanonut, että sehän on hyvä idea. Ei kuitenkaan mitään käytönnön mahdollisuuksia ole tarjonnut, että voisi hoitaa lapsia tai kokata ruokaa tms.
Jos oon yrittänyt asiasta puhua, niin minua alkaa itkettää helposti. Viimeksi eilen yritin rauhallisesti, tosin itkien (tunteet tulvahtavat heti pintaan), kertoa, että olisi ihana, jos hän ottaisi joku päivä lapset vastuulleen ja mä voisin vaikka tässä kotona tehdä jouluun liittyviä valmisteluja. Että jos niin helpompi harjoitella, kuin että jos lähtisin kotoa pois. Hän oli tosi kärkäs ja mustavalkoinen ajattelussaan. Kannatti asiaa teoriassa, mutta oli sitä mieltä, että mä oon liikaa tehnyt kaikkea ja siksi ollaan tässä tilanteessa ja hän tekee kaiken vain huonosti mun mielestä yms. (Olin ihmeissäni, mutta lupasin jotenkin muuttaa käytöstäni, jos hän kertoisi miten.) Tilanne jäi sikseen ja tässä mä kyynelehtien kirjoitan.
Mitä jos vain kävelisin ovesta ulos...lähtisin. Menisin johonkin vaikka nukkumaan.
Kommentit (7)
tilaa MLL-hoitaja 4:ksi tunniksi ja merne kirjastoon lukemaan naistenelhtiä ja kahvilaan- siittä se ELÄMÄ alkaa
t. saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilaa MLL-hoitaja 4:ksi tunniksi ja merne kirjastoon lukemaan naistenlehtiä ja kahvilaan- siittä se ELÄMÄ alkaa
t. saman kokenut
Sinä AP olet löytänyt suomalaisen miehen joka on vuosia, kenties lähemmäs 10 vuotta yksin omalla palkallaan elättänyt koko perhettä.
Tuskin sinun kotihoidontuilla on suuria asuntolainoja yms.makseltu?
Esittäisit asiasi miehelle rakentavasti eikä pillittämällä kuin pikkutyttö eikä niinkuin joku ehdotti, pistämällä kova kovaa vasten. En minäkään kauheesti kunnioittaisi sellaista tapaa keskustella. Aika moni olisi sinulle kateellinen elämäntyylistäsi.
Mikset AP palkkaa lastenhoitajaa kotiisi?
mitä pystyisit tekemään, että ensin itse voimaantuisit?
Että mieheltä pitäisi anella lasten hoitoon osallistumista.
Sanot että silloin ja silloin on menoa ja jätät vaan lapset miehelle ja painut ovesta ulos,muu ei tuohon auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jo etukäteen, mutta lopeta lukeminen tähän tai hae ainakin tarpeeksi nänäliinoja kyynelten pyyhkimiseen. Minä en missään tapauksessa syyllistä sinua, vaikka joku muu tämän viesti niinkin tulkita.
Totuus on kuitenkin se, että itse sinä olet itsellesi tuon ansan rakentanut. Olen pyrkinyt olemaan Täydellinen Äiti etkä ole hyväksynyt epätäydellisen isän panosta lasten parissa. Vain auttaminen ja osallistuminen on sopinut, mutta ei vastuunotto.
Nukkekotileikki on nyt lopussa. Marttyyrinkruunusi on jo nyt niin häikäisevän kiiltävä, että se hajoaa säteiksi. Palaa siis maanpinnalle ja luovu Täydellisen Äidin ja Erinomaisen Vaimon roolista.
Tiedän, ei vaimon eikä ensinkään äidin sovi olla itsekäs! Mutta ei tässä mikään muukaan auta.
Kerro miehellesi ajoissa, että esim. ensi viikon tiistaina lähden illaksi kaupungille/kylälle/metsään/elokuviin tai ihan mihin tahansa keksitkin.
Kerro miehelle, että tulet kotiin sitten, kun lapset ovat nukkumassa ETKÄ SIIVOA YHTÄÄN MITÄÄN HEIDÄN JÄTTÄMIÄÄN JÄLKIÄ vaan menet itsekin nukkumaan.
Tämä siis päätöksenä ja ilmoituksena, ei missään muodossa kysymyksenä eikä varsinkaan anomuksena.Etkä neuvottele muusta kuin korkeintaan siitä, olisi maanantai tai keskiviikko sittenkin SINULLE sopivampi ilta.
Sillä pääset alkuun omassa elämässäsi.
Alue: Aihe vapaa
Olet ihan oikeassa. Olen itse itseni tähän jamaan saattanut. En itkenyt, kun luin tekstiäsi. Se on asiaa!
ymmärrän kaikki noi näkökohdat. Mutta miten pystyn toimimaan noin, kun vuosikymmenen olen jo toiminut toisin? Mistä saan tahtotilan päälle? Täytyy etsiä aika edullisia tai ilmaisia harrastuksia, kun rahaa ei ole. Autoakaan en osaa ajaa. Sitä en ole sitten nuoruusvuosien lainkaan ajanutkaan. Oikeesti mä oon tosi säälittävä. Mutta en silti sääli itseäni. Se jos mikä on sairautta. Oon vaan niin loputtoman väsynyt, ettei mitään rajaa.