Raskaus ei ole sairaus mutta minulla on sairas olo.

sairas läpi kaikkien raskauksien.

Jokaisessa olen myös jäänyt sairaslomalle töistä.

Jostain syystä tämä ei yhtään herättänyt sympatiaa minussa, päin vastoin. Alkoi ihan naurattaa.

tuohan ei kestä välttämättä kauaa, tuo alun huonovointisuus. Silloin tarvitaan lepoa kuitenkin.

Ihan outo hokema se onkin. Ei se raskaus ole elimistön normaalitila, kyllä se on väliaikainen poikkeustila.

aivan samaa mieltä kanssasi ap!



Suorastaan raivostuttaa tuo hokeminen, että raskaus ei ole sairaus.



Ai ei vai?? Mitä se sitten on, jos oksentaa aamusta iltaan monta kuukautta putkeen ja joutuu sen takia sairaalaan tiputukseen?? Ja auta armias, jos olet töistä pois niin kyllä liikkuu huhut miten "sekin vain keksii raskauden tekosyyksi".



Itselläni oli alkuraskaudessa todella vaikeaa kävellä ja työssäni joudun paljon kävelemään. En tiedä mikä sen aiheutti, mutta aina kävellessä alamaha alkoi sattumaan niin jumalattomasti, että piti olla vain kyyryssä. En silti ollut saikulla, koska metelihän siitä olisi noussut! (että nyt JO alkuraskaudessa se saikkuilee)

Ymmärrän täysin. Minulta ainakin putosi energiataso yli puolella kun tulin raskaaksi. Kärsin jo heti alusta alkaen voimakkaista pahoinvoinneista 24/7, palelin kovasti ja olin kuoleman väsynyt. Ennen raskautta olin pirteä, aktiivinen ja liikuin paljon. Yritän nytkin liikkua, mutta en pysty samoihin tuloksiin kuin ennen raskautta.



Nyt minulla on ns. pirteä vaihe, eli jaksan kyllä selvästi paremmin kuin alussa, mutta kyllä vaivoja ja uupumusta silti riittää. Olen kotona 1v esikoisen kanssa, mutta en jaksaisi olla töissä. Nostan hattua niille jotka jaksavat, vaikka voisivatkin huonosti. Kroppa suhtautuu raskauksiin niin eri lailla. Jotkut ovat elämänsä kunnossa ja toiset taas voivat huonosti. Toivon tosiaan, että ymmärrystä löytyisi niiltä, jotka eivät kärsi kovista vaivoista.

Samaa mieltä, vaikka mulla onkin ollut sinänsä helppo raskaus. Tosin siinä vaiheessa oli aika helvetin sairas olo, kun alussa oksensin 2 kuukautta putkeen. Ei siinä tehty yhtään mitään muuta kuin maattu kotona ja oksennettu, ei toivoakaan luennoille menemisestä tai edes kaupassakäynnistä. Onneksi oli mies tukena.



Samoin nyt viimeisinä viikkoina mua on alkaneet vaivata aivan järkyttävät liitoskivut. Viime yönä en meinannut päästä sängystä ylös. Kyllä siinä vähän "sairas" olo on, vaikka muuten olo onkin ihan normaali.



Toisaalta ne viikot 15-30 olivat ihan normaalia elämää. Muistaakseni.

Mulla oli esikoisesta alkuraskauden tosi kaamea olo: oksentelin, pyörrytti, paleli, olo tuntui raskaalta ja väsyneeltä. Töissä kävin sisulla, onneksi on istumatyö, mutta tosi raskaalta ja kaamealta se tuntui. Yllättäen sitten toista odottaessa ei tullut mitään tuollaista sairaudentunnetta enää, vain lievä aamupahoinvointi.

Raskaus ei itsessään ole sairaus, mutta kyllä se monella aiheuttaa sairauksia ja erilaisia terveydellisiä ongelmia ja kipuja. Tuolla "raskaus ei ole sairaus"-hokemalla yleensä yritetään välittää viestiä, että raskaana ollessa täytyisi pystyä tekemään täsmälleen samoja asioita kuin muulloinkin. Käytännössä se ei itselleni ainakaan ole ollut mahdollista. Ja koska jokainen täysijärkinen aikuinen ymmärtää, että joillakin raskaus on todella vaikeaa aikaa, tuon hokeman voi ottaa ihan vaan vittuiluna. Sellaiseksi se on tarkoitettu. Turha teeskennellä mitään muuta.

Onhan se kyllä aika erikoista että joillakin on tarve vittuilla kipeänä oleville ihmisille. Mistähän sekin kertoo.



10

Mullakin raskausaikana oli ihan hyvä olo ja elämä sujui ihan normaalisti, siis viikot 24-27. Se olikin raskauden parasta aikaa. Sitä ennen oksensin noin 4-8 kertaa päivässä, vapisin kylmästä, yritin kovasti syödä ja tehdä töitä. Viikolla 28 tai oikeastaan jo aiemmin, mutta viikolla 28 tosi pahana, tuli liitoskivut, ja maha oli jo niin iso, ettei jaksanut kunnolla liikkua (koska viikot 6-24 olin oksentanut, enkä todellakaan pystynyt liikkumaan ja kuntoilemaan). Eli raskausaika meni sairaslomalla. Ja kun sitten kunto oli nollassa ja olo voimaton, lapsen hoitaminen oli todella raskasta. Tästä johtuen raskaus teki elämästäni helvetti noin kolmeksi vuodeksi, viikolta 6 aina siihen että vauva oli melkeen 2. Sen jälkeen yövalvomiset yms. alkoi helpottaa ja aloin tulla toimeen vauvan tai siis jo taaperon kanssa.



Ja tietysti tämä piti tehdä kahteen kertaan. Eli kun ykkönen oli reilut 2, pantiin uudestaan pullat uuniin. Nyt pikkukakkonen on reilut 2, eikä varmana enää ikinä tule vauvoja ja maha kasva. Ei ikinä.