Viitsiikö mt-asioista käydä puhumassa työterveydessä?
Vai käykö ihan omakustanteisesti muualla? Ja eihän ne vain mitenkään tulisi työnantajan tietoon?
Ei mitään vakavaa ongelmaa, lähinnä beetasalpaajia esiintymistilanteisiin olisin vailla.
Kommentit (9)
Vaikka ei pitäisi mennä työnantajan tietoon kyllä, eikä vaikuttaa mihinkään, niin varman päälle pelaisin ja kävisin omalla kustannuksella yksityisellä jos vaan mahdollista, niin ei jää työterveyshuollon rekistereihin tietoa tästä ongelmasta.
Työnantaja ei saa tietää mitään, ainoastaan jos itse kerrot. Ja työterveyslääkäri voi antaa lausunnon jonka mukaan sovellut/et sovellu työhön. Itse olen kertonut vuolaasti ahdistuneisuushäiriöstäni ja masennuksestani ja saanut sieltä masennuslääkkeet. Lisäksi sain suosituksen ettei tarvitse tehdä yövuoroja. Tuo beetasalpaajajuttu on ihan mitätön juttu. Ei kannata yksityiselle mennä sen takia.
En keksi yhtään järkevää syytä, että miksi olisin mennyt muualle. Kyse lievästä masentuneisuudesta, joka saatiin mielialalääkkeillä hoidettua kuntoon.
En luota työterveyteen siinä määrin etteivätkö tarpeen tullen tiedottaisi työnantajaa näistä vaivoista.
eikä siihen tarvita edes psykiatria vaan ihan yleislääkäri ne määrää.
Mutta muuten noin yleensä mt-puoli kannattaa hoitaa eri lääkärillä kuin fyysinen puoli. Näin ihan siksi, että TUTKIMUSTEN mukaan mt-potilaan fyysisiä vaivoja ei lääkärissä enää oteta tosissaan kun mielenterveyspuoli on tiedossa, vaan kaiken katsotaan johtuvan korvien välistä. Niinpä niihin fyysisiin vaivoihin ei enää saman potilasrekisterin piirissä olevalta taholta saa kunnon hoitoa.
(Ja se yhdistäminenhän on tämän kannalta niin, niin kiva juttu. Kun siis ottaa huomioon, että tämä on tutkittua tietoa, eikä pelkkää hullun paranoiaa.) (Mä en edes itse ole se hullu, jonka takia tämän sortin tutkimukset kiinnostavat, vaan poikani on.)
eikä siihen tarvita edes psykiatria vaan ihan yleislääkäri ne määrää.
Mutta muuten noin yleensä mt-puoli kannattaa hoitaa eri lääkärillä kuin fyysinen puoli. Näin ihan siksi, että TUTKIMUSTEN mukaan mt-potilaan fyysisiä vaivoja ei lääkärissä enää oteta tosissaan kun mielenterveyspuoli on tiedossa, vaan kaiken katsotaan johtuvan korvien välistä. Niinpä niihin fyysisiin vaivoihin ei enää saman potilasrekisterin piirissä olevalta taholta saa kunnon hoitoa.
(Ja se yhdistäminenhän on tämän kannalta niin, niin kiva juttu. Kun siis ottaa huomioon, että tämä on tutkittua tietoa, eikä pelkkää hullun paranoiaa.) (Mä en edes itse ole se hullu, jonka takia tämän sortin tutkimukset kiinnostavat, vaan poikani on.)
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/psykiatristen+potilaiden+somaatt…
vaikka siinä asia on käännetty niin päin, että mt-potilas ei osaa _vaatia_ kunnon somaattista hoitoa.
nosto.
eikö kellään mielipidettä asiaan?