HS: 480-grammaisena syntynyt keskonen ei pystynyt edes itkemään

Helsinkiläinen Ella Henttunen painoi syntyessään 480 grammaa. Keskosuus vaikuttaa edelleen kaksivuotiaan tytön elämään, mutta asiat voisivat olla paljon huonomminkin.



Kun seu­raa­van ker­ran kau­pas­sa tar­tut puo­len ki­lon voi­pa­ket­tiin, tie­dät, kuin­ka ke­vyt hel­sin­ki­läi­nen El­la Hent­tu­nen oli syn­tyes­sään.



Hä­nen syn­ty­mä­pai­non­sa oli 480 gram­maa. Pää oli ten­nis­pal­lon ko­koi­nen ja var­ta­lon pi­tuus 27 sent­tiä pääs­tä var­pai­siin.



Vie­lä 15 vuot­ta sit­ten El­la ei oli­si jää­nyt hen­kiin. Ny­kyään­kin El­lan ko­koi­se­na syn­ty­vät vau­vat kuo­le­vat esi­mer­kik­si Ve­nä­jäl­lä.



Mut­ta El­lal­la oli on­nea, sil­lä hän syn­tyi maa­lis­kuus­sa 2010 Nais­ten­kli­ni­kal­la Hel­sin­gis­sä.



El­lan äi­dil­lä Kat­ja Hent­tu­sel­la oli sii­nä vai­hees­sa ras­kaus­viik­ko­ja vas­ta 25, eli ras­kaut­ta pi­ti ol­la jäl­jel­lä yli kol­me kuu­kaut­ta. Odo­tus­ajan op­pais­sa tä­tä jak­soa luon­neh­di­taan sees­tei­sek­si kes­ki­ras­kau­dek­si, jol­loin al­ku­vai­heen pa­hoin­voin­ti on jo ta­ka­na, mut­ta vat­san ko­ko ei vie­lä hait­taa odot­ta­van äi­din liik­ku­mis­ta.



31-vuo­tias Kat­ja Hent­tu­nen tun­si olon­sa kaik­kea muu­ta kuin sees­tei­sek­si. Hä­nen en­sim­mäi­nen ras­kau­ten­sa oli päät­ty­nyt koh­tu­kuo­le­maan täs­mäl­leen täs­sä sa­mas­sa vai­hees­sa. Wil­ma-ty­tär syn­tyi kuol­lee­na tou­ko­kuus­sa 2009. Lää­kä­rit ar­ve­li­vat sil­loin, et­tä si­kiöl­le ra­vin­toa vä­lit­tä­vä is­tuk­ka ei toi­mi­nut kun­nol­la.



Kat­ja ja hä­nen mie­hen­sä Mar­ko Hent­tu­nen oli­vat tien­neet jo muu­ta­man vii­kon, et­tä El­lan odo­tus ei kes­täi­si las­ket­tuun ai­kaan eli ju­han­nuk­seen as­ti. Ky­se oli täl­lä­kin ker­taa is­tu­kan toi­min­ta­häi­riös­tä. Lää­kä­rit oli­vat ker­to­neet, et­tä ras­kaut­ta yri­te­tään jat­kaa vii­kol­le 28, jol­loin vau­van sel­viä­mis­mah­dol­li­suu­det oli­si­vat jo pa­rem­mat.



Mut­ta sit­ten is­tu­kan toi­min­ta heik­ke­ni en­ti­ses­tään ja Kat­ja otet­tiin si­säl­le sai­raa­laan. Lauan­tai­na 13. maa­lis­kuu­ta El­la syn­tyi kii­reel­li­sel­lä sek­tiol­la. Kat­ja ei ha­lun­nut nu­ku­tus­ta vaan pai­kal­lis­puu­du­tuk­sen, jot­ta oli­si he­reil­lä lap­sen­sa en­si­het­ket. Ul­ko­na oli pak­kas­päi­vä.



Mar­ko Hent­tu­nen seu­ra­si puo­li­juok­sua pe­räs­sä, kun lää­kä­ri ja hoi­ta­ja kii­dät­ti­vät hä­nen ty­tär­tään pit­kin käy­tä­viä vas­ta­syn­ty­nei­den te­ho-osas­tol­le. He lait­toi­vat El­lal­le tip­pa­let­kut suonen­si­säis­tä lää­ki­tys­tä ja nes­tey­tys­tä var­ten se­kä in­tu­baa­tio­put­ken, jol­la vau­va lii­tet­tiin hen­gi­tys­ko­nee­seen. Sai­raan­hoi­ta­ja lait­toi El­lal­le vih­reäs­tä suo­ja­mys­sys­tä pe­sän, jot­ta lap­si tun­ti­si ole­van­sa koh­dun tur­vas­sa. Sit­ten hoi­ta­ja lait­toi ty­tön kes­kos­kaap­piin.



Edel­li­sen on­net­to­mas­ti päät­ty­neen ras­kau­den vuok­si Kat­ja ja Mar­ko Hent­tu­nen ei­vät ol­leet us­kal­ta­neet ker­toa uu­des­ta ras­kau­des­ta juu­ri ke­nel­le­kään. Ja nyt, yh­täk­kiä, su­ku­lai­sil­le ja ys­tä­vil­le pi­ti il­moit­taa, et­tä per­hee­seen on syn­ty­nyt pik­ku­rui­nen ty­tär.



Aluk­si El­lan ti­lan­ne oli va­kaa. Pie­nin­kin hap­pi­let­kun put­ki oli liian suu­ri El­lan pik­ku­rui­siin sie­rai­miin, jo­ten let­ku pi­ti työn­tää suun kaut­ta keuh­ko­put­keen. Muu­ten­kin van­hem­mis­ta näyt­ti, et­tä lap­si oli täyn­nä let­ku­ja ja lait­tei­ta.



"Se oli ka­ma­laa, mut­ta mei­dän kär­si­mys oli pien­tä El­lan kär­si­myk­siin ver­rat­tu­na", Mar­ko Hent­tu­nen sa­noo.



"El­la oli niin täyn­nä let­ku­ja, et­tä hän ei voi­nut edes it­keä."



Pa­rin päi­vän pääs­tä El­lan keuh­ko­val­ti­mon ve­ren­pai­ne al­koi nous­ta, ja si­tä ai­vo­jen pik­ku­riik­ki­set ve­ri­suo­net ei­vät kes­tä­neet. El­la sai ai­vo­ve­ren­vuo­don, ja ti­lan­ne muut­tui kriit­ti­sek­si.



Lää­kä­ri sa­noi, et­tä Kat­jan ja Mar­kon pi­täi­si va­rau­tua pa­him­paan, El­la saat­tai­si kuol­la.



Kat­jal­le oli tär­keää, et­tä El­la eh­tii saa­da kas­teen. Hän soit­ti ys­tä­väl­leen ja ky­syi: "Ru­peat­ko kum­mik­si El­lal­le? Tu­le äk­kiä Las­tenk­li­ni­kal­le." Ys­tä­vä tu­li, ja sai­raa­la­pas­to­ri kas­toi El­lan.



Kriit­ti­nen ti­la jat­kui vii­kon ver­ran. Se tun­tui El­lan van­hem­mis­ta ki­dut­ta­van pit­käl­tä ajal­ta. Las­ten­kli­ni­kan ah­tais­sa ti­lois­sa mui­den­kin po­ti­lai­den voin­ti ja van­hem­mat tu­li­vat Hent­tu­sil­le tu­tuik­si.



Joi­na­kin aa­mui­na jo­ku te­ho-osas­ton po­ti­lais­ta oli hä­vin­nyt. Se tar­koit­ti si­tä, et­tä lap­si oli kuol­lut. Ei ol­lut ole­mas­sa te­hok­kaam­paa hoi­toa, jon­ne ke­tään oli­si voi­tu siir­tää.



Kah­den vii­kon iäs­sä El­lan voin­ti oli jäl­leen va­kaa. Kat­ja ja Mar­ko sai­vat hä­net vuo­ro­tel­len ken­gu­ru­hoi­toon, sy­liin pal­jas­ta ihoa vas­ten. Tut­ki­muk­sis­sa on to­det­tu, et­tä ken­gu­ru­hoi­dol­la ja van­hem­pien lä­hei­syy­del­lä on hy­viä vai­ku­tuk­sia kes­kos­las­ten voin­tiin. Mo­ni­to­reis­ta Hent­tu­set huo­ma­si­vat, et­tä hei­dän läs­nä­olon­sa sai El­lan­kin hen­gi­tyk­sen te­hos­tu­maan. Va­ro­vai­ses­ti he al­koi­vat us­koa, et­tä ty­tär jää hen­kiin.



Huh­ti­kuun lo­pus­sa Las­ten­kli­ni­kal­la oli niin täyt­tä, et­tä jo­ku pie­nis­tä po­ti­lais­ta pi­ti siir­tää jat­ko­hoi­toon muual­le. Hiu­kan al­le ki­lon pai­noi­nen El­la oli te­ho-osas­ton par­hai­ten voi­va po­ti­las, jo­ten vap­pu­aat­to­na hän sai siir­ron Kä­ti­löo­pis­tol­le.



Ku­lui vie­lä mel­kein kak­si kuu­kaut­ta en­nen kuin El­la pää­si sai­raa­las­ta ko­tiin. Ju­han­nuk­se­na eli El­lan las­ket­tu­na syn­ty­mä­päi­vä­nä Kat­ja ja Mar­ko Hent­tu­nen sai­vat kan­taa tyt­tä­ren­sä ko­tiin. Ko­tiu­tu­mis­päi­vä­nään El­la pai­noi 2 880 gram­maa.



En­si maa­lis­kuus­sa El­la täyt­tää ka­len­te­rin mu­kaan kol­me vuot­ta. Kes­ko­suus ja ai­vo­ve­ren­vuo­to vai­kut­ta­vat edel­leen El­lan elä­mään. Hän ei vie­lä osaa kä­vel­lä tai pu­hua ko­ko­nai­sia lau­sei­ta. Kont­taa­maan El­la op­pi kak­si­vuo­tiaa­na. Toi­si­naan El­la yl­lät­tää van­hem­pan­sa osaa­mal­la jo­ta­kin, mi­tä ei vie­lä odot­tai­si täy­si­ai­kai­se­na­kaan syn­ty­neel­tä kak­si­vuo­tiaal­ta — esi­mer­kik­si tun­nis­ta­mal­la nu­me­rot, jot­ka tyt­tö oli ope­tel­lut esi­kou­lu­ikäi­sil­le tar­koi­te­tun leik­ki­pu­he­li­men avul­la.



Useim­mi­ten kes­kos­lap­set ot­ta­vat ke­hi­tys­vii­veet kiin­ni vii­si­vuo­tiaak­si men­nes­sä. Hent­tu­set us­ko­vat, et­tä näin ta­pah­tuu El­lan­kin koh­dal­la. Ke­hi­tys­vii­vei­den ta­kia El­lan hoi­ta­mi­nen on van­hem­mil­le ajoit­tain ras­kas­ta, mut­ta Kat­ja ja Mar­ko Hent­tu­sen mie­les­tä asiat voi­si­vat ol­la pal­jon pa­hem­min­kin.



"O­lem­me yl­pei­tä ja iloi­sia El­las­ta. Mi­nul­la on ol­lut epä­toi­von het­kiä, mut­ta Mar­ko sa­noo ai­na, et­tä luo­ta El­laan. Sit­keät ja tem­pe­ra­ment­ti­set lap­set sel­viä­vät", Kat­ja Hent­tu­nen sa­noo.



http://www.hs.fi/elama/480-grammaisena+syntynyt+keskonen+ei+pystynyt+ed…