Te joiden mielestä "luottamus" katoaa suhteesta toisen petettyä:

luulin, että minulla meni luottamus itseeni kun petin miestäni, mutta se jäi ja tulee jäämään yhteen kertaan. Tarvetta kokeiluun ei enää ole.

Se joka vokottelee kavereiden miehet, eikä pidä sitä minään? Vaimot ovat niin lapsellisia, että ihan naurattaa?

luota kehenkään paljoa, pikkuhiljaa sitä luottamusta syntyy ja suhde vakiintuu. Mutta kyllä, jossain vaiheessa luottamus on ainakin lähellä satasta. Ja kyllä se luottamus romahtaa, jos mies pettää, tai nainen. Ja sen luottamuksen takaisin nostaminen tasolle, joka tyydyttää, kestää pitkään eikä kaikki halua enää sitä yrittää, kun pelkona on uusi pettymys.



Peniksen tai pimpsan kulumisella tms ei ole mitään merkitystä tämän asian kanssa.

meillä ei ollut lapsia, ei oltu naimisissa jne. joten sinänsä suhteen lopettaminen olisi ollut "helppoa".



Mä ajattelin asian niin, että tämän miehen kanssa ainakin tiedän millainen hän on: pettäjä. Vaikka ei enää koskaan pettäisikään, on pettäjä. Ei tule enää yllätyksenä, tiedän mitä saan. En enää putoa korkealta ja kovaa, vaan osaan hyväksyä asian.



Uuden miehen kanssa olisi ollut kaksi vaihtoehtoa miten käy:

1: Luotan taas 100%, mies pettää, ja putoan helvetin korkealta tai

2: Exän tekojen takia en luota yhtään sen enempää kun olisin exäänkään luottanut (vaikka uusi mies olisi uskollisin ikinä), ja tämä uusi mies kärsisi siitä, ettei ole itse tehnyt mitään pahaa, ja häntä rangaistaan exän tekojen takia.



Mulle ei muutenkaan ollut niin iso ongelma se "kikkelinkulutus", vaan se, että kyseessä oli pidempiaikainen rakkaussuhde, ja kyllä mä sillon koen että se on multa pois. Se jos olisi kerran käynyt kullinsa upottamassa jossain pillussa, ei olisi ollut niin iso juttu,.

Muuten varmaan itsekin tietäisit mitä luottamus tarkoittaa!



Ei ehkä kyrpä siitä kulu, mutta ei minun ole pakko katsella sellaista paskaa ukkoa, joka ei kunnioita minua yhtään ;)



Ei siinä jos joku siitä tykkää, antaa mennä vain! Mutta minä en tee mitään miehellä johon en voi luottaa enkä taatusti tuollaisen teon jälkeen itsekään kunnioittaisi häntä.

ja aviomiehesi (mahdollinen elämäsi rakkaus ja kumppanisi) on toiminut noin kun ylhäällä kuvaat, niin palataan asiaan sitten. Jookos?



Ja voin kertoa, että kun itse on tuon kokenut ei tulisi tosiaan mielenkään enää ikinä luottaa kehenkään.. ja sekään ei ole kiva tunne.

yksi suurimpia ongelmia on se, että halut miestä kohtaan kuolee. Haluan kuitenkin muita miehiä, tai tarkemmin sanottuna kykenen vielä haluamaan muita miehiä, ja haluan jotain tiettyä kunhan vaan moisen tapaan. Minulle seksi on hyvin merkittävä osa parisuhdetta, enkä tuosta syystä ala ilman sitä elämään.

mutta mulle on ihan sama pettääkö mieheni mua vai ei. Siis kunhan ei jää kiinni. Kyllä mä luotan että se on tuolla kavereineen yms mutta jos joskus kävisi niin, että haluaisi panna jota kuta toistakin, niin en mä siihen kuole, varsinkaan jos en edes tiedä siitä mitään.



Osasinkohan selittää oikein?



Mietin aina, että kaikkien meidän pitää pärjätä elämässä loppujen lopuksi ihan itse ja 100 % tukeutuminen toiseen ihmiseen on jotenkin naurettavaa. Tottakai suhde on vastavuoroisuutta ja en tarkoita, että musta olisi jotenkin ok jos mies juoksentelee pitkin poikin, mutta puhaisena lankana se, että jos on pakko panna muita niin siitä sitten vaan, kunhan mun ei tarvitse ikinä tietää eikä siitä tule seuraamuksia mulle tai muille.

Toisekseen, vaikka kumppani pettäisi kerran tai kaksi, se ei tarkoita että hän välttämättä pettäisi uudelleen. Itseasiassa riski tulla petetyksi jälleen on ihan yhtä suuri siinä uudessakin suhteessa.

Ei se nimittäin nyt kylläkään OLE niin, että kerran pettäneen ja ketään koskaan pettämättömän miehen uskollisuuden todennäköisyys on sama.

Pettäminen on kumminkin aina moraalinen valinta. Joo, kännissä sitä moraalista valintaa ei ehkä tee ihan yhtä tietoisesti kuin selvinpäin - mutta silti se on kunkin henkilökohtaisesta moraalisesta arvomaailmasta kiinni.

Joten on oikeasti aika laillakin todennäköisempää, että kerran pettänyt pettää uudelleen kuin että joku, joka ei ole pettänyt, pettäisi.

Tuosta olen tosin samaa mieltä, että kerran pettänyt ei välttämättä petä uudelleen - mutta todennäköisempää se on silti.

"Onko tosiaan pakko rikkoa se koti ja lasten perhe ikuisiksi ajoiksi vain siksi että loukkaantuu siitä kun mies työntää peniksensä jonkun toisen vaginaan? Ei se siitä kulu ; )"



Itseasiassa kuluu. Kaikenmaailman seksitaudit ja herpekset kyllä iskevät kaluun kiinni näivettämään ja saapa pettäjän kumppanikin ne samat taudit osakseen. Voi sukupuolielimet kulua siitä jopa siihen pisteeseen että tuloksena on lapsettomuus, ehkä jopa elämän lyhentyminen jos oikein ikävä tauti sattuu kohdalle osumaan.

Onko tosiaan pakko rikkoa se koti ja lasten perhe ikuisiksi ajoiksi vain siksi että loukkaantuu siitä kun mies työntää peniksensä jonkun toisen vaginaan? Ei se siitä kulu ; )

Vaihtoehtoisesti pettäjälle voisi esittää kysymyksen:

Onko tosiaan pakko rikkoa se koti ja lasten perhe ikuisiksi ajoiksi vain siksi, että työntää peniksensä jonkun toisen vaginaan, vaikka tietää puolisonsa loukkaantuvan siitä?

Joo, täähän oli vissiin tälläinen perusprovo perjantaiksi, mutta tulipahan osallistuttua...

Mä en ole valinnut miestäni tilastojen valossa. Pettäminen ei ole mikään ilmiö, joka osuu tietyllä todennäköisyydellä kohdalle. Ei, se on valinta. Ja mä en halua miestä, joka pettää.



Luottamukseni mieheen on suurta. Koskaan ei voi olla varma, mutta luottaa voi silti. Jonkin hairahtumisen voin antaa anteeksi, mutta se riippuu siitä, mitä on tapahtunut, miksi ja onko mies siitä pahoillaan.



Pettäminen tarkoittaisi mulle sitä, että mieheni ei ehkä halua sitoutua muhun. Mulle ei riittäisi, että se olisi muuten hyvä kaveri ja isä. Mä haluan, että mua arvostetaan omana itsenäni.

Jos nyt jätetään pois laskuista ne, jotka hairahtuvat kerran tai elävät avoimessa suhteessa, eli keskitytään niihin, joille salasuhteet on sääntö eikä poikkeus.



- Useiden syrjähyppyjen salaaminen edellyttää valehtelua. Eikä mitään pieniä valkoisia valheita, vaan suorastaan patologista sepittelyä.

- Epäreiluus. Salailu aiheuttaa sen, ettei kumppanilla ole samanlaisia valinnanmahdollisuuksia kuin pettäjällä. Tyypillistä on myös se, että pettäjä on mustasukkainen ja/tai muuten kontrollinhaluinen koska pelkää, että kumppani käyttäytyy itse kuten hän. Pettäminen saattaa myös vähentää seksiä ja läheisyyttä parisuhteessa ja lisää vastuutaakkaa kodista petetylle varsinkin, jos on pieniä lapsia. Pettäjä ei siis kunnioita kumppaniaan, ei hänen tunteita tai edes ihmisarvoa. Eli ei rakastakaan.

- Otetaan riski vahinkoraskauksista ja sukupuolitaudeista. Toisen sanoen leikitään petetyn terveydellä.

- Useammin se pettäjä jättää perheen, kun rakastuu/ihastuu ja menee toisen matkaan. Ja toistaa käytösmalliaan aina uudestaan. Jokatapauksessa pettäjä on aina se osapuoli joka rikkoo perhettä, koska hän on aktiivinen tekijä asiassa, ei passiivinen.

Tämän täydellisen "luottamuksen" luonne ei ole mulle oikein selvä. Olen kyllä ollut omasta mielessäni vakavassa parisuhteessa, mutta se ei valaissut asiaa. Tiesin kyllä, ettei mieheni minua pettänyt, mutta siinä ei ollut kysymys luottamuksesta vaan tiedosta. Tunsin hänet, eikä hän osannut valehdella.



Se, pettäisikö mies minua vai ei, oli kuitenkin itselleni vähempiarvoinen kysymys kuin se, jättäisikö hän minut vai rakastaisiko minua, kuten väitti. Siinä suhteessa häneen ei voinut luottaa, enkä luottanut, ja oikeassa olin kun en niin tehnyt.



Joo, tiedän että mustasukkaisuus tuntuu pahalta ja että on ilkeää aiheuttaa toiselle sellainen tunne, mutta silti ihmettelen, että kun puhutaan parisuhteen "luottamuksesta", jonka toisen kanssa naiminen sitten rikkoo, puhutaan ilmeisesti aina vain luottamuksesta siihen, että toinen ei nai muiden kanssa, ikään kuin se olisi oikeasti tärkein asia, mitä puolisolta edellytetään.

Voisin jopa jossain oloissa hyväksyä satunnaisen ja laskelmoimattoman pettämisen.



Luotan siihen, että miehelläni ei voisi olla pitkäaikaista suhdetta, joka vaatisi valehtelua ja peittelyä. Jos kävisi ilmi, että olisi, en enää tunnistaisi sitä ihmistä, jonka luulin tuntevani, En enää tietäisi mitä odottaa - eiköhän tämä ole monella muullakin se ns.juttu.

Joo, tiedän että mustasukkaisuus tuntuu pahalta ja että on ilkeää aiheuttaa toiselle sellainen tunne, mutta silti ihmettelen, että kun puhutaan parisuhteen "luottamuksesta", jonka toisen kanssa naiminen sitten rikkoo, puhutaan ilmeisesti aina vain luottamuksesta siihen, että toinen ei nai muiden kanssa, ikään kuin se olisi oikeasti tärkein asia, mitä puolisolta edellytetään.

parisuhde/avioliitto on kahden kauppa ja molempien osapuolien pitäisi olla naimatta muita kuin toisiaan (ellei muusta ole sovittu). Aikuinen ihminen kyllä pystyy pitämään itsensä kurissa jos niin tahtoo. Jos ei tahdo, niin erotkoon. Luottamushan tarkoittaa sitä että luottaa siihen että toinen ei tee asioita jotka loukkaavat pahasti toista, tuo pettäminen on yksi niistä pahimmin loukkaavista asioista.

Itse en luota 100%, koska se olisi mielestäni naiivia. Mutta kyllä menis lusikat jakoon, jos ukko uittais kikkeliään muualla.