Pyrin sanomaan läheisilleni päivittäin, että rakastan heitä.

Kehun heitä myös usein, varsinkin lapsiani.

mutta en ole ajatellut, teenkö sen joka päivä??? Jonain päivänä varmaan en ja toisena taas useastikin, mutta jotenkin ajattelen, ettei sanomisen tule olle suorittamista.

minä koen kaikkein tärkeimmäksi, sen että kelpaa sellaisenaan ilman hyviä suorituksia. Tietty kehu voi olla tyylii" ihanaa kun olet just tuommoinen kuin olet". Halaan myös paljon läheisiäni, saan ja annan iloa ja voimaa ihan konkreettisilla sanoilla ja teoilla, en halua että tuntemukseni jää epäselväksi. ap