Eikö av-mammat aio auttaa omia lapsiaan taloudellisesti

jos haluavat, taloudellisesti en taida pystyä.

ja lapsilla on jo nyt rahasto- ja osaketilit, jonne säästetään rahaa. Jos tarvitsevat, voin vaikka ostaa asunnot heille.

Eikö av-mammat aio auttaa omia lapsiaan taloudellisesti? Toisessa ketjussa tuomitaan anoppiinsa suivaantunut ihminen. Hän on pettynyt kun appivanhemmat eivät auta henkisesti eikä taloudellisesti.

Miten itse aiot toimia, kun lapsesi muuttavat kotoa ja perustavat omaa perhettä? Aiotko auttaa, miten??

mahdollista auttaa taloudellisesti.

..asumislisä ja opintoraha menevät tyystin asumiseen. Miten hän elää, jos ei auteta. Lainaa en halua hänen ottavan. Mihin 300 euron kuukausittainen laina riittäisikään? Hän käy ajoittain aina töissä, mutta opislelut ovat pääasia. En halua, että lapsemme näkee nälkää ja me syömme miehen kanssa hyvin. Joka kuukausi autamme ainakin 500 euron edestä. Minusta on kyllä totta totisesti väärin, että kotona ausville työttömille tenaville maksetaan 700 euroa kuukaudessa 'pankolla makaamisesta'. Toisaalta olen ylpeä, että lapsemme on yrittävä.

en halua kenenkään kokevan samaa piittaamattomuutta ja tunnekylmyyttä mitä itse jouduin. Kotoa en ole saanut mitään tukea edes lapsena, ja kotoa lähtemisen jälkeen en mitään henkistä tukea, en pennin latia, en lahjan lahjaa, en edes vanhempien puheluita tai yhteydenpitoa. Heillä lopahti mielenkiinto täysin omaan lapseensa, ja lapsenlapsetkaan eivät muuttaneet asiaa. Vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä, eivätkä halua tavata lapsenlapsiaan.



Elämässä on ollut monta vastoinkäymistä, kriisiä ja vaikeaa tilannetta jossa olisin huutavasti tarvinnut apua. Edes henkistä, edes sitä että joku olisi kuunnellut. Kaikki on pitänyt rahoittaa itse (opinnot, asunnon ostaminen itse säästäen jne) ja vanhemmat eivät ole edes tulleet häihini, valmistujaisiini, lasteni ristiäisiin.



Muistan aina kun kotoa lähdin toiselle paikkakunnalle, niin vanhempani eivät edes muutossa auttaneet, junassa sitten surkeana muutin 400 km päähän ja muuttotavarat oli selkärepussa ja pahvilaatikossa. Edes omia tavaroitani en lapsuudenkodista mukaan saanut koska ne eivät olleet "minun itseni ostamia" vaan vanhempien rahoilla.



Omat lapseni saavat säästöpesämunan, annan opiskelurahaa, ostan huonekalut opiskelukämppään, autan muutossa, olen kiinnostunut, soittelen ja kuuntelen, haluan olla elämässäni mukana. Lapseni saavat todellakin toisenlaisen elämän kuin mitä itse omilta vanhemmiltani olen saanut.

asuntolaina on maksettu vasta 65-vuotiaana).



KUITENKIN, jos poikani menisi naimisiin ikävän akan kanssa, ja tuo akka alkaisi vaatia minua sijoitusasuntonsa takaajaksi, en todellakaan suostuisi.

Taloudellista tukea emme välttämättä pysty antamaan. Mies joutui juuri työttömäksi emmekä tulevaisuudesta tiedä yhtään mitään.



Mutta siitä huolimatta suunnittelemme jo nyt erilaisia keinoja, joilla voisimme auttaa. Ruokakassi varmaan lähtee mukaan, tavaroita voisimme ostaa uuteen kotiin jne. Jotain pientä rahaakin, jos ei ole liian tiukkaa. Jos saamme taloutemme kuntoon, ostamme sijoitusasunnon Helsingistä, ja lapset saavat vuorollaan asua siinä.



Tarjoan myös lastenhoitoapua. Luultavasti maksan siivoojan tai muuta mieluisampaa apua, kun eka vauva syntyy. Hoidan vauvaa, jos tarvitaan. Jos olen eläkkeellä, hoidan kerran viikossa, ettei lapsen tarvitse olla koko viikkoa päiväkodissa.



Ennen kaikkea toivon, että uskaltavat ongelmineen kääntyä puoleemme muissakin kuin vain rahaongelmissa. Toki niissäkin mutta myös muissa.

Aion auttaa muuttamisessa, sisustamisessa, ostoksissa... En välttämättä antaisi rahaa rahana, koska lapseni on ainakin nyt sellainen, että pistää kaiken heti menemään (KAIKEN, Heti). Ei ole pystynyt säästää ikinä mitään varten (esim. pleikkapeliin tms).



Jos saavat lapsia niin haluan auttaa, etteivät väsyisi esim. koliikki-itkuun.



Toisaalta haluaisin tukea työntekoon ja säästäväisyyteen=järkeviin hankintoihin, vaikka vóisinkin taloudellisesti antaa rahaa.

omat vanhempanikin ovat auttaneet aina kun ovat pystyneet