Onko lapsen kannalta parempi, että hän saa kehitysvamma-diagnoosin
kuin, että hän sairastaa vaikeita oppimisvaikeuksia. Näissä jäkimmäisissähän ei lapsi enää ole 16 ikävuoden jälkeen missään seurannassa vaan jää omilleen. Kehitysvammadiagnoosillahan saa heille kuuluvat palvelut ja tervedenhuollon. Monessa tapauksessahan raja on tosi pieni, siis diagnosoidaanko kehi-vamma vai laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Onko kellään omia kokemuksia lapsensa kautta?
Kommentit (12)
kehitysvammaisuuden diagnosointikriteerit eivät välttämättä täyty ja lääkäri ei voi sitä antaa.
Nimenomaan F83-, asperger- dysfasialapset ovat väliinputoajia. Kärsivät vaikeista oireista mutta eivät ole oikeuttetuja kv-lain takaamiin etuihin.
Tukea kyllä löytyy myös 16 vuoden jälkeen, mutta saatava apu riippuu kovasti missä kunnassa asuu ja miten voimakas tukiliitto on, johon kuuluu.
meillä kuopuksella on kv-diagnoosi mutta esikoisella ei, vaikka esikoinen kärsii vaikeista oppimishäiriöistä.
Lapseni oppimisvaikeudet ovat olleet vuosien saatossa niin suuria, ettei kehi-vamma ole minulle mikään uusi ajatus. Nyt kun lapseni lakaa lähestyä tuota 16 vuoden ikää mua enemmän pelottaa, et kaikki seurannat ja tuki jatko-opiskeluihin tyrehtyy. jos lapsella on kehi-diagnoosi saa hän kaiken avun sitä kautta ja myös mahdollisen tuen asumiseen, jos sellaisen tarve joskus tulee eteen. Näin olen pähkäillyt ja sinun, erityisope, vastauksesi auttaa minua tässä pähkäilyssä, kiitos siitä!
kehi-diagnoosi tai sen puuttuminen, vaikuttaa lastenne elämässsä? Onko se ennemmin jarruttava vai asioita eteenpäin vievä asia? Sulkeeko kehi-diagnoosi jotain pois lapsen elämässä, siis aikuisiässä?
itse koen kv-diagnoosin turvalliseksi aikuisuutta ajatellen esim tuetun asumisen muodossa.
Kun kehitysvammadisgnoosi saatii, kaikki on sujunut paljon helpommin kuin ennen. Neuvolakäynnit, kuntoutussunnitelmat jne. En tiedä miten kv-diagnoosista voisi kärsiä, eihän se alkuperäinen vamma/vaikeus minnekään katoa vaikka kuntoutusta koko ajan saakin.
Mutta kyllä mahdollisuus tukitoimiin on silti vaikka kv-diagnoosia ei saisikaan, se vaan ei ole lain edellyttämää ja kunnat ovat yllättävän kekseliäitä luistamaan niistä, koska esim syrjäytymistä ehkäisevä työ ei nyt ole kovin hyvin hallussa kaikkialla. Me asumme onneksi sellaisella paikkakunnalla, jossa saa hyvin kuntoutusta, tukitoimia ja mahdollisuus tuettuun opiskeluun on hyvä.
on kyllä mahdollista, että kv-diagnoosia ei tule, jos noin isoksi on jo menty jollain muulla diagnoosilla. Toisaalta meilläkin kuopus oli 7 v kun sai diagnoosin, sitä ennen vaan seurattiin miten paljon kehitys kuroo viivettä kiinni kuntoutuksen avulla.
Mutta kysy ihmeessä lääkäriltä onko siihen mahdollisuutta.
jos on jonkinlainen diagnoosi, on mahdollista päästä esim pienryhmäopetukseen ammattikouluun ja päästä sen kautta työelämään.
saaminen lähes mahdotonta niin kauan, kunnes sai diagnoosinsa.
Työskentelin jokin aika sitten yläasteella erityisluokalla ja siellä 15v oppilas sai pitkän väännön jälk lievän kehitysvamma-diagnoosin.
Se on hänen tulevaisuutensa kannalta erittäin hyvä asia!
Äo alle 70 pistettä niin on kehitysvamma.
Kehitysvamma dignoosin saa vain, jos on kehitysvamma.
Se ei ole mikään pahempi diagnoosi jonka voi antaa sen takia, että saa palvelut.
Ei ole mitään pitkää vääntöä vaan se annetaan sitten kun ollaan varmoja.
Toisille se dg tulee vasta teininä ja toisille paljon aiemmin.
Äo kertoo onko kyseessä kehitysvamma.
älykkyyttä ei voida testata kun on niin nuori vielä, en halunnut häntä laitaa kouluun vielä niin "äidin toiveesta" diagnoosi vaihdettiin dysfasiaksi, koska sillä paremmat tukiverkostot tällä paikkakunnalla kuin monimuotoisella oppimisvaikeudella. Päiväkodin mielestä kv-diagnoosi olisi ollut myös mahdollinen. Ja väläyteltiin mahdollisuutta että kv-luokassa lapsi saisi olla paras ja olisi ehkä hyväksi hänen itsetunnolleen. Kaverini kuitenkin varoitteli, että seura tekee kaltaisekseen ja ns. terveiden parissa tulisi mahdollisesti niiltä mallia.
Jäi siis täksi vuodeksi eskariin vaikka 1 vuosi esiopetusta oli jo käyty.
lapsi on se sama lapsi, oli diagnoosi mikä tahansa. Mutta lapsen elämää helpottaa yleensä aina se "vaikeampi" diagnoosi.
Varsinkin sitten vanhempana. Vaikuttaa tukiin huomattavastikin.