Mistä tää nykyinen kotiäitiysmalli tulee?
periteisestihän Suomessa sekä isät että äidit on tehneet työtä (pellolla, navetassa jne) ja isovanhemmat, joku muu sukulainen tai piika on hoitanut lapset.
Kommentit (50)
26 kirjoitat niin totta. On vaan ikävä kotiäitiyden valinneelle pohtia näitä puolia. Luulenpa, että asiaa ei kotiäitiyden alkaessa useinkaan loppuun saakka mietitä.
Itse olisin varmasti huonommissa asemissa työelämässä, jos olisin hoitovapaillut ja ollut kotiäiti. Olen kouluttautunut miesvaltaiselle alalle.
Itse en helposti rekrytoisi kotiäityliä.
"Viime laman aikana tosiaan luotiin kotihoidontukimallu, jotta saatiin siivottua työttömyystilastoja. Meni vaan lapsi pesuveden mukana, kun samalla syrjäytetään nuoria naisia työelämästä ja luotiin lapsiperheiden köyhyysloukku."
että monikaan pitkään kotiäitinä oleva ei ymmärrä kotiäitiytensä seurauksia. Ilman koulutusta oleva ei niin vain "mene töihin", kuten väittää menevänsä. Kukaan ei huoli kouluttamatonta työntekijäksi, vaikka tämä kuinka väittäisi osaavansa organisoida ja kasvattaa.
Jos kotiäiti on hankkinut ammatillisen koulutuksen tai vaikkapa yliopistotutkinnnon 15 vuotta sitten, se on auttamattomasti vanhentunut. Ei työllisty. Opiskeluvalmiudet tosin kunnossa, joten toivon kipinä on olemassa.
Vakituisessa työssä ollut, mutta pitkään kotiäitinä ollut nainen ei voi mitenkään olla varma, että työpaikka todella odottaa häntä. Voi olla, että hänet irtisanotaan ensimmäisenä työpäivänä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
Tässä tekstissä en edes viitsi mennä tulevaan eläkekertymään tai naisen tilanteeseen yllättäen tulevassa avioerossa. Toteampahan vain, että moni nainen on todella tyhmä eikä ajattele asioita pitkällä tähtäimellä.
Lisäksi nainen on täysin miehensä armoilla. Näitähän näkee, mies pahoinpitelee, eikä naisella ole varaa hankkia edes vuokra-asuntoa. Saati juristia eroa varten. Nainen ei voi, koska tietää, että hän ei edes saisi töitä, hän on loukussa.
Parhaimmathan jopa pitävät nämä hoitovapaansa omilla säästöillään! Samalla mies porskuttaa omalla palkallaan, vaimo nostaa säästöjään, että voisi pitää edes jonkinlaisen elintason.
Puhumattakaan siitä, että vaimo sijoittaisi rahojaan mihinkään tuottavaan. Ei, hän maksaa perheen arkielämän: maksaa sähkölaskut, vastikkeet, lasten vaatteet ja koko perheen ruoat. Mies sitten maksaa asuntolainaa ja ostaa perheen autot yms. kalliimmat hankinnat. Huomaatteko: naiselle ei jää mitään.
Opettakaa omille tyttärillenne: naisen pitää AINA hankkia oma ammatti, nainen ei saa koskaan olla taloudellisesti riippuvainen miehestään!
Ilmeisesti kotiäitien kadehtiminen on joillekin päätyö? Enpä oikeasti tiedä kovin monta naista joka olisi kotiäitinä elämäntyökseen ja joka sen valitsee, niin se on hänen asiansa. Suurimmalla osalla on työpaikka odottamassa kun kotihoidontuki loppuu. Ja entä jos on työtön? Yhteiskunnalle on halvempaa maksaa kotihoidontukea kuin työttömyyskorvausta.
Minun äitini on yli 80 v eikä meillä todellakaan jätetty lapsia yksin päiväksi, vaikka maalaistalo olikin, outoja nuo jonkun anopin muistelmat! Aamulla äiti kävi ensin lypsämässä ja sitten isä meni navettatöihin. Päivän äiti oli meidän lasten kanssa ja teki kotityöt. Isä meni metsä- tai peltotöihin. Iltapäivällä kävivät taas vuorotellen navetassa. Jos esim. lehmä vasikoi ja tarvittiin molemmat navetassa, niin naapurista haettiin lastenvahti, samoin esim. heinäntekoaikana.
Minusta pitäisi kehitellä sellaisia töitä, joita voisi tehdä kotoa käsin, ehkä osapäivätöitä etätyönä? Käsityöyrittäjyyttä, luonnonvara-alaa, pienimutoista viljelyä, nettikauppaa. Myöhemmin voisi sitten laajentaa yritystä, kun enemmän aikaa töille. Näin itse tein kun lapset olivat pieniä, se oli heti melko kannattavaa, koska sain kotihoidontuen ja lisäksi pienen palkan. Nyt teen kokopäivätöitä, edelleen pääasiassa kotoa käsin.
Miksei voisi myös kehittää jonkinlaista kotiapu-systeemiä, vanhan ajan kotiapulaistyyliin? Nuori voisi pienellä palkalla, ehkä osittain yhteiskunnan tuella toimia kotiapulaisena vuoden tai pari, ellei saa opiskelupaikkaa. Mitä pahaa siinä olisi?
Vakituisessa työssä ollut, mutta pitkään kotiäitinä ollut nainen ei voi mitenkään olla varma, että työpaikka todella odottaa häntä. Voi olla, että hänet irtisanotaan ensimmäisenä työpäivänä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
Tässä tekstissä en edes viitsi mennä tulevaan eläkekertymään tai naisen tilanteeseen yllättäen tulevassa avioerossa. Toteampahan vain, että moni nainen on todella tyhmä eikä ajattele asioita pitkällä tähtäimellä.
Tiesin tasan tarkkaan, mihin ryhdyin. Aion olla kotona, kunnes lapsi täyttää kolme. Avioero tuli lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana ja vakituinen työpaikka on olemassa, sinne palaan sitten, jos huvittaa. Eläkekertymään toki vaikuttaa, mutta lapseni on sen arvoinen. Enhän välttämättä muutenkaan elä eläkeikäiseksi.
Mitäs se teitä haittaa, vaikka niiden kotiäitien eläkkeet ei kerry? Luuletteko te itse saavanne jotain eläkettä joskus? Luulen, että kun 70 - 80 -luvuilla syntyneet on eläkeiässä, niin mitään eläkkeitä ei ole vara maksaa. Eläkeikä varmaan on nostettu 80 vuoteen. Eihän niitä eläkkeitä tällä systeemillä itselleen makseta, vaan nykyisille eläkeläisille. Ja 20 vuoden päästä silloisille eläkeläisille jne.
Ja se, että veronmaksajat maksaa kotiäitiyden kuluja, on tietysti totta, mutta maksetaan muidenkin tuottamia kuluja ja vielä enemmänkin. Esimerkiksi tupakanpolton aiheuttamat terveyskustannukset on takuulla isommat eikä siinä ole edes ajateltu kenenkään etua alunperinkään, kuten lasten kotona hoitamisessa.
Ja kun ap aloituksessaan kyseli, että mistä tää nykyinen kotiäitiysmalli tulee, niin mä voisin kysyä ap:lta, että mistä ne kaikki muut mallit sitten tulee? Muuttuuhan maailma koko ajan muutoinkin, miksei muutoksia tapahtuisi myös lastenhoidon tavoissa? Mikset samantien ihmettele, että mistä tää nykyinen malli tulee, jossa naisetkin voi opiskella yliopistossa, tai mistä tää outo ydinperhemalli tulee, tai miksi ihmiset pitää lemmikkejä, joita ei hyödynnetä esim. syömällä ne. Onhan se nyt ihan hullua ostaa marsu ja antaa sen kuolla vanhuuteen, enne kuin siitä vois tehdä vaikka makkaraa...
Suuri osa suomalaisista ei ole koskaan omistanut sitä tilaa, jonka pelloilla on ollut töissä. Ei mökissä piikaan ollut varaa.
multa meni mielenterveys.
Nyt himassa ja jotain diagnooseja alla. Tästä hyvästä saan eläkettä noin 700 euroa kuussa.
Kaikille vaan kerron, että jäin kotirouvaksi
oli ns. kotiäiti eli hoiti lapsensa kotona, ei mennyt navettaan vaan laittoi sinne karjakot. Talon miehet tekivät peltotyöt. Isoäidillä oli puutarhatyöt ja kanala vastuullaan eli hän saattoi olla lastensa kanssa ne 21 vuotta, ensimmäisen syntymästä siihen, jolloin viimeinenkin lapsi meni kouluun.
Sitten hänestä tuli opettaja.
kuinka he pientilallisena, kun olivat pelloilla töissä, jättivät lapsen YKSIN koko päiväksi pirttiin. Lapsi istutettiin sellaiseen matalaan syöttötuoliin, josta ei päässyt pois, mutta ei päässyt myöskään loukkaamaan itseään, hukuttamaan itseään esim. vesisoikoon, likasankoon, kiipeilemään vaarallisesti, koska kukaan ei ollut perässä katsomassa.
Keskipäivällä sitten käytiin antamassa ruokaa, ja vaihdettiin kuivaa päälle, ja sitten taas lapsi yksin pirttiin.
Suomi on ollut vielä 1950-luvullakin täysi kehitysmaa esim. Ruotsiin, Tanskaan yms. verrattuna: suurin osa suomalaisista on ollut todella köyhiä. Tässä porukassa pientilalliset ovat vielä olleet hyvässä asemassa verrattuna erilaisiin maataomistamattomiin kierteleviin sekatyömiehiin.
Mistä ihmeestä nämä kotirouva-löpinät oikein tulevat? Ei niitä suomileffojen "Suomisen perheitä" ollut kuin isoissa kaupungeissa, eikä niissäkään kuin pikkuriikkinen vähemmistö.
Luuletteko, että pientilojen "emännät" olivat siellä tuvassa vain leipomassa pullaa ja hoivaamassa aurinkoisina kymmenkatraista lapsilaumaansa? Ei todellakaan: he olivat esim. aamuisin ja iltaisin navetassa hoitamassa ja lypsämässä lehmiä! Sen jälkeen pestiin käsin pyykit avannossa jne. Lapsia ei HOIDETTU, ne vain olivat, isommat katsoivat pienempien perään. Kuolleisuus oli suurta eikä lapsia välttämättä edes surtu: olipahan yksi ruokittava vähemmän. Näitä sanoja on sukulaiseni kuullut vielä 1960-luvun Suomessa, kun erään perheen lapsi sairastui.
Enemmistö suomalaisista oli rutiköyhiä ihmisiä, jotka näkivät lähes nälkää. Monilla oli tekohampaat jo teini-iässä, koska ruoka oli niin huonoa laadultaan. Vielä 1970-luvulla on Pohjos-Karjalaan kerätty hätäapupaketteja köyhille perheille!
Ensimmäiset päiväkodit perustettiin 1900-luvun alussa mm. sen vuoksi, että työläisten lapset vaelsivat Helsingissä pitkin katuja, kun äidit ja isät olivat tehtaissa töissä.
En ymmärrä, mitä kotirouvuutta jotkut haikailevat tai muistelevat, koska sellaista ei Suomessa ole ollut kuin marginaali-ilmiönä. Ei Suomessa ole ikinä ollut mitään kotirouva-maailmaa amerikkalaiseen tyyliin. Suurimman osan todellisuus on ollut jotain aivan muuta.
Suomalaiset naiset ovat aina olleet kovia tekemään töitä ja tukeneet perhettään raatamalla. Se on enemmistön historiaa, ei mitkään kahvia pikkurilli pystyssä juoneet kukkamekkoiset sievistelijät, joita piika palvelee. Näitä kotirouviakin oli, mutta heitä oli todella vähän. Ja heilläkin piika hoiti lapset, ei rouva itse. Näissä paremmissa perheissä lasten ja vanhempien välit olivat viileät ja etäiset: lasten piti pysytellä pois tieltä. Piika tai kotiapulainen oli enemmän näille hienoston lapsille äiti kuin heidän biologinen äitinsä ja se piikakin saattoi vaihtua perheessä usein. (näitä piikaparkojahan perheen miesväki ahdisteli ja jos piika tuli raskaaksi, vaikka raiskauksesta, hän sai potkut perheestä)
Suuri osa suomalaisista ei ole koskaan omistanut sitä tilaa, jonka pelloilla on ollut töissä. Ei mökissä piikaan ollut varaa.
Juuri näin, en voi ymmärtää, miten joiltain ihmisiltä puuttuu täysin historian tuntemus. Ja sitä ei korvaa se, että omilla sukulaisilla on ollut paremmin: suurin osa kansasta eli kurjuudessa ja köyhyydessä ja ajoittain nähtiin jopa nälkää.
esim. kaksi vuotta työelämästä pois?
Ja nykyäänhän kenenkään työpaikka ei ole varma. Vaikka et olisi koko työhistoriassasi ollut päivääkään poissa työelämästä, se ei ole tae mistään ikuisesti vakityöpaikasta.
Ja jokaisen tulee jatkuvasti kouluttautua, ja pitää tietotaitonsa ajantasaisena. Oli ollut sitten poissa kotiäitinä vaikka pari vuotta tai jatkuvasti firmassa töissä.
Elämä on valintoja. Ja vaikka kuinka olisi lojaali ja uskollinen työnantajalleen, se ei silti varmista omaa työpaikkaa. Ei kannata uhrata omien lasten hyvinvointia tai omia arvojaan siksi, että ei uskalla heittäytyä pariksi vuodeksi kotiäidiksi.
Ja jokatapauksessa nuoria, hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään työhönotto tilanteissa. Se on vaan ikävä fakta, joka ei poistu sillä, että yksittäiset äidit eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan.
Toisaalta tunnen myös monia äitejä, jotka ovat esim. olleet poissa 9 vuotta kotona hoitamassa lapsia, ja palaavat ilman mitään ongelmaa takaisin samalle työnantajalle. Kaikki työnantajat eivät syrji kotiäitejä.
Eiköhän tässäkin asiassa on parasta se, että jokainen perhe tekeköön rauhassa omat heille parhaat ratkaisunsa!
Mitäs jos velvoitettaisiin työnantajat, sekä yksityiset että julkiset, järkkäämään työntekijöille mahdollisuuden ottaa lapsi mukaan töihin? Avokonttoreihin joku leikkinurkkaus, jossa joku vähän valvoo? Tai ehkä joku lasinen äänieristetty tila?
Vanhemmat saisivat tuottaa tulosta ja verorahoja yhteiskunnalle ja lapset saisivat säilyttää kontaktin vanhempiinsa työpäivän aikanakin? Ihan niinkuin ihanassa agraariyhteiskunnassa, jossa lapset kulkivat mammansa mukana lypsylle?
Tarkoitan nyt kaupunkilaisia, keskiluokkaisia naisia. II Maailmansota muutti tilanteen: kun miehet olivat rintamalla, naiset lähtivät töihin. Sodan jälkeen monet naiset jatkoivat työntekoa ja kotiapulaiset yleistyivät myös keskiluokan parissa.
Aitiyslomat alkoivat pidentyä joskus 60-70-luvulla, vielä 50-luvulla äiti oli synnytyksen jälkeen kotona muutaman hassun viikon.
50- ja 60-luvuilla oli kuitenkin paljon enemmän kotiäitejä tai -rouvia kuin nykyään. He eivät siis menneet töihin kun lapset menivät kouluun tms, vaan tekivät koko työuransa perhepiirissä. Avioerot olivat harvinaisempia kuin nykyään, ehkä tilanne tuntui turvalliselta.
Kun naisliike nousi 60-luvun lopussa kotona olosta tuli sosiaalisesti sopimatonta.
Mun on vaikea nähdä kotihoidon tuella kotona oleva nainen, joka kuitenkin aikoo palata töihin, kotiäitinä. Eihän se kotona olo ole sen naisen ura, vaan tilapäinen elämänvaihe.
"Ja jokaisen tulee jatkuvasti kouluttautua, ja pitää tietotaitonsa ajantasaisena. Oli ollut sitten poissa kotiäitinä vaikka pari vuotta tai jatkuvasti firmassa töissä."
Kuinka moni kotiäiti oikeasti kehittää osaamistaan kotiäitiyden aikana? Tiedän muutaman, mutta tiedän myös todella monta jotka lepäävät laakereillaan kun se kerrankin "on sallittua". Ja sitten - hups - ihmetellään kun ei työllistytä vaikka on huippukoulutus. Nii-in, 15 vuotta vanha ja 10 vuotta edellisestä työkokemuksesta.
Mielestäni peruspäivärahan pitäisi olla samansuuruinen, koska tuo summahan on ylenpalttinen, sekä työttömiltä päivähoito-oikeuspois!
Äidit makoilee vuosikausia kotona lastenhoidon varjolla. Veroaste on lisäksi niin iso ettei töihin kannata mennä kun puolet palkasta menee veroihin mut varmaan osasyyllinen on Suomen surkea palkkataso.
Tuet ja verot alas ja palkat ylös niin johan lähtee mamma töihin!
jos ne naiset ja miehet olivat ammoisina aikoina kumpikin reippaasti töissä, niin kumpikohan ne lapset sitten hoiti (sen mitä nyt hoidettiin)? Ei varmaan miehet kauheasti kapaloita vaihdelleet. Jatkuvasti näissä keskusteluissa nousee esiin, kuinka naisten täytyy venyä ja tehdä kaikkea, miesten ei täydy mitään. Tottakai jokaiselle av-mammalle on sattumalta osunut kotitöitä vääntävä kultamussukka, mutta mitään primääriraivoa ei miehet saa osakseen toisin kuin kotiäidit. Miehille tämä on kätevää, sen kuin seuraavat kissatappelua. Valtaa ei naisille millään sektorilla kerry, kun eivät yhdistä voimiaan.
Minusta on nykypäivänä aivan järkyttävän typerää tämä tappelu kotiäideistä ja työssäkäyvistä äideistä. Eikö sitä yksinkertaisesti voi hyväksyä, että jotkut haluaa töihin ja jotkut taas haluaa jäädä kotiin? Miksi kummankaan osapuolen pitäisi selitellä valintaansa toiselle? Tämä päätös on täysin äidin ja perheen oma asia, sitä on turha puida ja moittia.
Jotenkin tuntuu, että jos on kotiäiti, ei kelpaa kansalaisena. Ei tuo työvoimaa valtiolle yms. Ja jos taas on työssäkäyvä äiti, on jättänyt lapsensa heitteille, varsinkin jos lapsi on (brace yourself) päiväkodissa! Voi kamala.
Kai se on hieno piirre nyky-Suomessa, että kun muut asiat kerran tuntuvat menevän niin hyvin, ei oikein löydy aihetta valittaa, ellei sitten mennä henkilökohtaisuuksiin...
Mikä ihmeen kotiäitiysmalli????
Oma mielipiteeni on se että moni äiti saa tällä vain hyvän tekosyyn olla ITSE pois työelämästä
Täysin samaa mieltä, lapsia käytetään keppihevosina siinä, että itse voidaan laistaa työt.
Sitten vaahdotaan kuinka tarjotaan lapsille sitä sun tätä- just työssäkäyvät vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen niin paljon enemmän, alkaen oikeasta esimerkistä aktiiviseen elämään.
"Viime laman aikana tosiaan luotiin kotihoidontukimallu, jotta saatiin siivottua työttömyystilastoja. Meni vaan lapsi pesuveden mukana, kun samalla syrjäytetään nuoria naisia työelämästä ja luotiin lapsiperheiden köyhyysloukku."
että monikaan pitkään kotiäitinä oleva ei ymmärrä kotiäitiytensä seurauksia. Ilman koulutusta oleva ei niin vain "mene töihin", kuten väittää menevänsä. Kukaan ei huoli kouluttamatonta työntekijäksi, vaikka tämä kuinka väittäisi osaavansa organisoida ja kasvattaa.
Jos kotiäiti on hankkinut ammatillisen koulutuksen tai vaikkapa yliopistotutkinnnon 15 vuotta sitten, se on auttamattomasti vanhentunut. Ei työllisty. Opiskeluvalmiudet tosin kunnossa, joten toivon kipinä on olemassa.
Vakituisessa työssä ollut, mutta pitkään kotiäitinä ollut nainen ei voi mitenkään olla varma, että työpaikka todella odottaa häntä. Voi olla, että hänet irtisanotaan ensimmäisenä työpäivänä tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi.
Tässä tekstissä en edes viitsi mennä tulevaan eläkekertymään tai naisen tilanteeseen yllättäen tulevassa avioerossa. Toteampahan vain, että moni nainen on todella tyhmä eikä ajattele asioita pitkällä tähtäimellä.