"Median ja keskustelupalstojen ruusuinen kuva äitiydestä"
Ostin tänään kirpparilta jonkun vanhan lehden, jossa oli Project mama -blogin kirjoittajan haastattelu. (Ennen kuin jatkan pitemmällä, tehtäköön selväksi, että en halua mitenkään tässä viestissä haukkua mainittua blogia ja sen kirjoittajaa, olen jokusen kerran lukenut blogia ja sen on mielestäni ihan ok, eikä tämä kirjoitus ole tarkoitettu kritiikiksi Katjaa (?) kohtaan.)
Haastattelussa hän kertoi, miten häntä ärsytti lehtien ja keskustelupalstojen antama kuva äitiydestä, "miten äitiys on ihanaa" ja miten vallitseva asenne on jotenkin sellainen, että vaikka takana on vauvan kanssa valvottu yö, niin äiti on aamulla pirteänä touhailemassa. Kuulemma vauva-ajan väsymyksestä ei puhuta tai vaikkapa siitä, että imetys sattuu.
Mä en tunnista tällaista kuvaa ollenkaan! Tämäkin palsta on täynnä äitien valitusta (huom. en tarkoita, että valitus on turhaa, musta on hyvä valittaa) äitiyden raskaista puolista, samoin (naisten)lehdissä kirjoitetaan vanhemmuuden kipeistäkin puolista. Musta ei ole tuntunut, ettenkö mä saisi olla väsynyt tai että mun pitäisi olla joku hymyilevä essuun pukeutunut kotihengetär.
Meillä käytetään lapsella kestovaippoja ja teen lapsen ruuat pääsääntöisesti itse, olen imettänyt pitkään jne., mutta ei musta tunnu siltä, että joku ulkopuolinen taho pakottaa mua tähän.
Mielipiteitä! Ja kiitos ei mainitun bloggaajan haukkumiselle, en kirjoittanut aloitusta haukkumis- tai arvostelumielessä!
Kommentit (4)
Tällä palstalla onneksi voi puhua melkein mistä tahansa, vaikka onhan se niinkin, että ei äiti saa esim. vihata lastaan.
Esikoiseni on 1,5-vuotias, eikä minulla ainakaan ollut mitenkään ruusuinen kuva äitiydestä ennen kuin hänet sain. Päinvastoin, sitä kuuli juttuja siitä, kuinka ensimmäiset 2 vuotta menivät sumussa kun koskaan ei saanut nukkua jne. Omani on onneksi ollut helppo ja hyväuninen lapsi ja olen todella nauttinut ajasta hänen kanssaan, niin vauva-ajasta kuin nyt tästäkin.
Musta äitiydestä on luotu lähinnä kuvaa viime vuosina, että se olisi yhtä kärsimystä.
Enemmän tabu tuntuu olevan se, ettei ole yhtään väsynyt. Välillä tuntuu, ettei sitä kehtaisi sanoa ääneen. Ja lapsia on kolme, enkä ole yhtään väsynyt.
Musta äitiydestä on luotu lähinnä kuvaa viime vuosina, että se olisi yhtä kärsimystä.
Enemmän tabu tuntuu olevan se, ettei ole yhtään väsynyt. Välillä tuntuu, ettei sitä kehtaisi sanoa ääneen. Ja lapsia on kolme, enkä ole yhtään väsynyt.
se on mennyt jopa tuonne ääripäähän. Ei sillä, musta on tosi hyvä, että vanhemmuuden huonoista puolista puhutaan paljonkin, koska koko ajan tulee uusia vanhempia ja se, että altistuu tuollaiselle tiedolle, on varmaan avuksi sellaisessa tilanteessa, jossa itse huomaa olevansa kielteisten tunteiden kourissa. Voi olla, että on helpompi hakea apua tmv.
Mä olen välillä väsynyt ja välillä kyllästynyt äitiyteen, mutta enimmäkseen mulla on aika positiivinen kuva äitiydestä.
Ap
Muiden äitien ja median perusteella kuvittelin äitiyttä paljon rankemmaksi kuin se oli. Luulin, etten saa koskaan nukkua, en pääse edes suihkuun, kaikki aika menee vauvan hoidossa jne. Katin kontit! Todellisuus oli paljon helpompaa. Varauduin pahimaan ja yllätyin positiivisesti.