Menin TYPERÄ ja IHASTUIN työkaveriin

Meillä oli jonkinlainen suhde tai sutinaa, joka kesti 9 kk. Seksiä oli siis myös. Nyt se on loppu ja tää on ihan kauheaa. Ikävä on kova ja myös hänellä ehkä, mutta hän otti sellaisen linjan, ettei enää noteeraa mua millään tavalla. On kuulemma hänelle ainoa tapa päästä irti. Töissä hän ei katso edes mua päin ja se tuntuu sairaan pahalta. Lopetettiin juttu, koska järki käski, mutta tunteet pistää vastaan ihan tosissaan.



En tiiä pääsenkö tästä koskaan yli kokonaan, vaan vaikuttaa mun omaan parisuhteeseen vieläkin. Lopullisesta erosta on tosin vasta kolme viikkoa. Järjellä sanon sulle, että älä aloita mitään työpaikkaromanssia, jos tiedät ettei sillä ole tulevaisuutta. Eron jälkeen on kauheaa ja vaikeaa olla samassa työpaikassa. Omaa juttuani en silti kadu. Oli se vaan sen verran ihanaa.

Eiköhän toi ole vain ja ainostaan inhimillistä.



Itsekin peräti rakastuin työkaveriini ja meillä oli suhde. Voin sanoa että siinä vaiheessa kun työkaverini sitten lopulta valitsikin perheensä, niin sattui ihan helvetisti. Mutta jotenkin siitä pääsin yli, ja oma liittoni näyttää nyt jotenkin ehkä pelastuvan myöskin.



Mutta sitä tunnetta ei mikään vie pois, että rakastan tuota työkaveriani vieläkin. Onneksi rakastan myös miestäni. Vaikeaahan tämä välillä on, olisi helpompaa jos ei oltaisi samassa työpaikassa. Mutta tällä hetkellä se vaan ei onnistu.



Joten, mitähän sulle voisi sanoa. Se että työkaverisi on etäinen, voi johtua monestakin asiasta. Koeta käydä tilannettasi läpi, miksi olet niin voimakkaasti ihastunut. Onko se sinun hlökohtainen kriisisi, vai ehkä teidän parisuhteesta johtuvaa. Olisiko parisuhteessasi jotain korjattavaa?



Tai, jos olet fiksumpi kuin minä, niin nauti siitä viattomasta ihastuksen tunteesta, älä tee mitään vaan panosta samalla parisuhteeseesi.

Pitkässä liitossa saattaa jompi kumpi ihastua toiseen ja se tunne polttaa ja kiihottaa, mutta liiton säilyttäminen on tahdon asia.



Kulttuurisidonnaista, mutta meille sopii yleensä se, että muihin suhteisiin ei lähdetä. Se hajottaa kiinteän yhteyden, jolla perhettä luotsataan silloinkin kun on vaikeaa.



Anna ihastuksen tulla, olla ja mennä. Mielummin vielä älä puhu siitä omalle puolisollesi, koska se loukkaa. Olen varma, että tuo menee ohi 2 vuodessa.



Käytä vierasta ihmistä fantasioissasi, katso häntä, hymyile, mutta älä hölmöile.



Meillä menossa 9. vuosi ja tiedän varmasti, että minä olen tänä aikana ihastunut kuolettavasti kahteen ihmiseen ja mies yhteen. Ne ovat menneet ohi ja lopulta kiitämme toisiamme siitä, että peruskallio on ja pysyy. Saamme rakkauden syttymään uudestaan, seksin tuntumaan paremmalta kuin ennen ja henkinen yhteys vain lujittuu.



Mustasukkaisuus tuhoaa, puolin ja toisin. Muista se, kun puolisosi myös ihastuu toiseen. Niin käy kuitenkin aina. Näistä selviää TAHTOMALLA.



Minä tahson pysyä yhdessä mieheni kanssa ja perheeni kanssa, niin hänkin.

Ei ole vaarallista tuntea hieman surua.

Täälläkin yksi työkaveriin ihastunut. Emme ole puhuneet asiasta, mutta katseemme ovat olleet sen verran merkityksellisiä tämän miehen kanssa, että uskon molempien tietävän, että ilmassa on jotain molemmin puolin. Hän on sinkku ja minä naimisissa. Oma mieheni kaikin puolin hyvä ja ja avioliitto kunnossa. Oikeasti. Rakastan miestäni. Ihastuminen oli aluksi vain arkea piristävää ja kutkuttavan kivaa, mutta nyt se on jotenkin hallitsemattoman voimakasta ainakin omalta puoleltani. En tiedä mitä tehdä, töihin ei pysty keskittymään yhtään, ruokahalu hävinnyt, mietin häntä koko ajan ja suunnittelen vaan mielessäni, miten jonkun tapaamisen hänen kanssaan voisi järjestää työpäivän aikana tai jälkeen. Haluaisin kertoa hänelle. En kieltäytyisi suudelmasta, sen verran tunteet teilaa nyt järkeä. Hetki sitten olin pilvissä, mutta nyt kuitenkin todella onneton ajatuksesta, että jos tämä jääkin vain tähän. Voisiko se kuitenkin olla niin, jos kerran päästäisimme tunteemme valloilleen, niin siitä jäisi vain kaunis muisto ja pystyisimme jatkamaan tahoillamme..? Vai onko tämä juuri se harha... Voi tätä itsepetosta, tuskin tilanne sillä korjaantuisi. Miten saan hänet mielestäni ja tilanteen normalisoitumaan?

Uudestaan typerä minä, joka kirjoitti tuon edellisen. En lukenut kaikkia viestejä, vaan kiirehdin kirjoittamaan omani. Nelosella (4/7) oli loistava kirjoitus ja juuri ne sanat, jotka tarvitsin kuulla. Nyt menen ja yritän löytää sen Tahdon, jonka olen aviomiehelleni luvannut. Ei ole helppoa, kun ei voi näitä muita tunteita, jotka aiheuttaa ihan fysiologisia oireita, hetkessä sammuttaa tahtomalla. Ajan kanssa kai...