Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että 3v kiittää saamastaan huomiosta?
19.11.2012 |
Olin hoitamassa ihanaa 3v lasta, jolla on ns. hyvä perhe ja lapselle selvästi opetetaan paljon käytöstapoja yms. minun kokemattoman lapsenhoitajan silmin suorastaan liiankin kanssa. Mutta paha toisaalta sanoa, kun ei ole vielä omia lapsia. Hämmästyin kuitenkin kun lapsi sanoi minulle mm näin "kiitos kun sinä siliti minun päätä" ja "kiitos kun sinä tulit minun luokse" ja "rakastatko minua eniten tässä maailmassa?". Lapsi on ihana, suloinen ja aito tapaus. Mutta mietin, puhuvatko lapset yleensä ihan noin? Eikö lapsi ota huomiot ja silittelyt itsestäänselvyytenä? Toisaalta tuo rakastatko tuli yllätyksenä, kun en kovin usein ole päässyt lasta hoitamaan:)
Kommentit (7)
En tunne perheen toimintatapoja. Voihan olla, että siellä on tapana kiitellä jos huomioidaan toista fyysisellä läheisyydellä tms. ??
Mutta minun kodissani ei kukaan, ei edes lapset, sano tuollaista: "kiitos että leikit minun kanssani",
"kiitos, että otit minut syliin kun minua itketti".
Eivät minkään ikäisenä.
Lapsi pitää sitä itsestään selvyytenä, etenkin 3 v, että on maailman napa ja vanhempiensa keskipiste ja lapset iästä huolimatta pitävät vanhemmiltaan saamia hellyyden osoituksia itsestään selvyytenä, ei niistä erikseen kiitellä.
outo perhe ja outo lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiset ei kiitä jotka on lellitelty piloille ja jotka ottavat kaiken itsestäänselvyytenä. Harvinaiset hyvät käytöstavat tuolla lapsella :)
meillä ainakin 3 vee on kovassa kyselyiässä ja kyselee usein "rakastatko sinä äiti minua?" ja "minä rakastan sinua" ja "ihanaa että sinä äiti luet mulle kirjaa" :) Liikuttavaa joo :) Eikä sen erityisemmin mitään tapoja olla koulutettu, ihan normaalit tervehtimiset, kiittämiset ja anteeksi pyytämiset tietenkin :)
Koskaan ei kai voi liikaa opettaa tapoja ja mitä pienemmästä sen aloittaa niin sitä helpompi on jatkaa sitä vanhempanakin :)
Niin ja vielä, olen joskus hoitanut päiväkodissa sellasta poikaa joka aina nukkumaan mennessä halusi tietää että rakastiko hoitaja häntä ja voisiko silitellä ja juurikin toi "kiitos että tulit minua nukuttamaan" :)
2,5-3,5 iässä. Hän rakasti kaikkia ja kaikkea, halusi halaamaan ja kertomaan rakastamisensa jokaiselle ihmiselle, koiralle ja kissalle. Saattoi sanoa vieraalle koirallekin jota pääsi silittämään ja joka nuoli: "Kiitos kun nuolit minun kättä". Ja ihmisille vastaavasti, jopa "minä sitten rakastan sinua PALJON", ihan vieraallekin. Söpöä se minusta vaan oli. Ei ole meillä opetettua käytöstä vaan ihan spontaania oli ja meni toki itsestään ohi kun ikää tuli.
vajaa 3v on ollut syvästi kiitollinen, kun olen ostanut kaupasta vaippapaketin tai kaakaota esim. Ei ole noista ollut pulaa. Halataan ja pussataan paljonkin ja muksu saattaa sanoa: kiitos äiti, kiitos, kun halasit minua.
Ei siis välttämättä ole huomiosta pula kotioloissakaan. Minusta meillä ei ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vajaa 3v on ollut syvästi kiitollinen, kun olen ostanut kaupasta vaippapaketin tai kaakaota esim. Ei ole noista ollut pulaa. Halataan ja pussataan paljonkin ja muksu saattaa sanoa: kiitos äiti, kiitos, kun halasit minua.
Ei siis välttämättä ole huomiosta pula kotioloissakaan. Minusta meillä ei ainakaan ole.
Näin meilläkin. Alle 3v myös pyytää anteeksi törmättyään ihan hiljaakin meidän tai vieraittemme jalkoihin tms.
On äärimmäisen kohtelias ja kiitollinen muksu. :D
Ja voi olla että hän on vain vieraalle tuollainen. Mun oma 3-v. kiittelee välillä ihan hassuista asioista. Hän saa ihan hirveästi rakkautta ja hukutetaan hellyydenosoituksiin, mutta välillä kiittelee saamastaan huomiosta. Opetetaan ihan normaalilla tasolla käytöstapoja ja kai lapsi sitten hakee sitä oikeaa tapaa toimia, mistä kiittää ja mistä ei. Tämä maailma kun 3-vuotiaalle ei käytösnormien ja muidenkaan osalta ole niin selvä kuin meille aikuisille.