Kuuluuko leikkipuistossa mennä muille äideille juttelemaan?
En ole ikinä jutellut, ei ole tullut edes mieleen että pitäisi. Ihan oman lapseni kanssa touhuan ja lapsi saa täyden huomioni.
Tältä palstalta sitten ihmeissäni luen, että mistä aiheista saa keskustella tai että voi kamalaa, nyt en jaksa jutella kenellekään.
Kommentit (11)
jos ei kaipaa ystäviä sieltä. Tosin ei se jutteleminenkaan takaa, että niitä sieltä saisi. Meidän puistossa on lähinnä perhepäivähoitajia koska kotiäitejä ei ole juurikaan. He juttelevat lähinnä keskenään.
Olen leikkinyt omieni kanssa ja lähtenyt sitten pois, kun leikit on leikitty. Tai istunut vähäksi aikaa alas vain katselemaan.
mutta esimerkiksi meillä on puistossa joka päivä samat ihmiset. On se vaan outoa, jos seisotaan 365 kertaa vuodessa vierekkäin tuntikausia eikä puhuta mitään. :) Harvemmin ne lapset koko aikaa äidin seuraa kaipaa, kun vähän kasvavat, on kiva jutella kaikenlaista samalla kun vahtii lapsia.
Mutta ei siellä tarvitse olla mitenkään erityisen sosiaalinen, moikkaa jos joku moikkaa.
Yleensä lapset alkavat leikkiä keskenään niin sitä kautta jutellaan aikuisten kanssa.
Yleensä kukaan ei koskaan jutellut tai kommunikoinut kanssani mitenkään. Johtuikohan se siitä että olen mies?
Eikö koti-isän kanssa saa keskustella tai edes tervehtiä?
Onko teillä mustasukkaiset miehet vai miksi meitä koti-isejä syrjitään?
Yleensä kukaan ei koskaan jutellut tai kommunikoinut kanssani mitenkään. Johtuikohan se siitä että olen mies?
Eikö koti-isän kanssa saa keskustella tai edes tervehtiä?Onko teillä mustasukkaiset miehet vai miksi meitä koti-isejä syrjitään?
Tuli vaan mieleen...
Aika monesti mammat pakenee puistosta, kun sinne saapuu joku ei toivottu vieras kersoineen.
Mä tulisin hulluksi jos puistossa ei olisi juttukavereita! Hyviä ystävyyssuhteita on tullut solmittua hiekkiksellä.
Mutta mun kokemus puistoisistä on se että eivät missään nimessä alennu puhumaan pullukan kotimamman kanssa. Olen kyllä oikeasti ihan järkevä asiantuntijatyössä oleva nainen, joka tekee osa-aikaista viikkoa vielä hetken, mutta enhän mä näytä siltä puisto-lookissani. Tosi tylysti ja yksisanaisesti on ne miehet vastanneet, joille olen alkanut puhua puistossa, tai ovat siirtyneet vaimonsa luo nopeasti tai vaihtoehtoisesti karjuneet kännykkään koko ajan tärkeän näköisenä. Pappaikäiset sentään puhuu mulle, mutta ei ne kolmekymppiset.
Yleensä kukaan ei koskaan jutellut tai kommunikoinut kanssani mitenkään. Johtuikohan se siitä että olen mies?
Eikö koti-isän kanssa saa keskustella tai edes tervehtiä?Onko teillä mustasukkaiset miehet vai miksi meitä koti-isejä syrjitään?
Oishan se ihan outoa jos kaikki äidit ja lapset vain nyhjäis siellä puistossa keskenään. Eikö sinne just tulla hakemaan seuraa, lapset lapsista ja äidit äideistä.
Kotona voi sitten touhuta oman perheen kesken.
Toki jos ei kaipaa sosiaalista elämää niin ei ole pakko jutella.
Ei tarvitse, jos ei halua. Minusta on kuitenkin hyvien tapojen mukaista tervehtiä.
Itse yleensä kyllä vaihdan edes muutaman sanan ja jos jutunjuurta vähänkään löytyy niin rupattelen enemmänkin. Syykin on yksinkertainen: Puistossa seisoskelu päivittäin on uskomattoman tylsää, jutustellen aika kuluu paljon paremmin. Toki ensisijaisesti huolehdin lapsistani, mutta eivät he koko aikaa kaipaa äitiä selän taakse seisomaan.
mun mie varmaan hakkais mut jos juttelisin puistossa joillekin koti-iseille. Tai sitten se tulis hakkaamaan koti-isät jotka juttelee mulle :D