Meidän 8-v. mollaa itseään koko ajan...

Onko lapsi mukana itse? Tuo mahdollisimman neutraalisti esille ne asiat, mitkä haluat.

Mukava kuulla, että koulussa sujuu, koska....

"Kotona ei oikein suju xx"

"Tulee usein riitaa"

"Puhuu hurjia ja sanoo välillä toivovansa, ettei olisi olemassa"

Meillä on ollut vähän samaa välillä. Mutta olemme käsitelleet perheneuvolassa asioita, taustalla ero ja keskittymisvaikeuksia. Perheneuvolaan otin yhteyttä juuri näiden asioiden vuoksi.

kuopus 2-v. saa enemmän huomiota kuin hän.



Mutta jos yritän ehdotella pojalle jotain kahdenkeskista, esim. leffaan menoa, tulee siitäkin kiukku ja lopulta kina :(



Meillä ei perheessä meneillään mitään dramaattista, ollaan ihan normiperhe...



ap

Ei tavallaan voi sanoa suoraan lapsen kuulleen asioita...Toisaalta tietty kiva, että kouluasioita käydään lapsen itsensä kanssa läpi, mutta poika on myöntänyt, että open kuullen silottelee totuuksia. Esim. että koulussa ON kivaa, ja oppiminen sujuu IHAN hyvin, ei mitään ongelmia jne...Silti sitten kotona välillä parkuu jotain kouluasioita...



Pojalla on ollut ja on edelleen vaikeuksia lukemaan oppimisen kanssa. Hän on oikeasti varmaan luokkansa huonoin lukija, mutta on kuitenkin kehittynyt paljon syksyn aikana. Opettaja on erittäin fiksu ja mukava naisihminen, pyrkii välttämään kaikin tavoin lasten keskinäiset vertailutilanteet, joissa voisi tuntea itsensä huonoksi.



ap

Meillä on sikäli samaa, että tyttö 9v on aina ollut altis vertaamaan itseään muihin ja sanoo helposti "ei" kakkeen ehdotteluihin + suhtautuu negatiivisesti ja kielteisesti lähtöjään. Itsetuntoa saa tsempata hurjasti, ja heti kun kokee ettei osaa, siitä seuraa raivarit ja itsensä moittiminen. Tuskastuttaa ja hirvittää tämä asia, miten käy teini-iässä? Mutta tämä asia on ollut meillä "aina" ja sen kanssa eletään ja parhaan mukaan lasta tsempataan.



Mutta onko teillä siis kyse tilanteen muuttumisesta nyt? Kyse voi tietysti olla jostain kasvuvaiheesta, mutta onko jotain sattunut eswim. koulussa? Meilläkin tyttö on ihan erilainen "ihmisten ilmoilla", ja harva uskoo hänen olevan haastava luonteeltaan.



Yritä ainakin tukea koulunkäynnissä parhaalla mahdollisella tavalla, jotta ne huonouden tunteet ei osaamattomuudesta lisääntyisi. Ja kysy opettajalta onko jotain sattunut koulussa. Ja oikeesti, lapsi on jo sen verran iso, että kahdenkeskinen rauhallinen juttuhetki voi aukaista asiaa hiukan.



Tsemppiä teille, toivotaan että ratkeaa!