En jaksaisi enää elää... Mieheni kävi käsiksi...

On niin mielettömän paha mieli. Ehkä jopa pahempi kuin mies jäi ensimmäisen kerran kiinni henkisestä uskottomuudesta. Ja ne asiat kummittelevatkin aina kaikissa riidoissa ja kivuissa mukana. Miten voikaan ihmiselämään kuulua näin paljon henkistäkin kipua... Ja miten mahtavat meidän lapset selvitä, kun vanhempien avioliitto on näin riitaisa ja onneton. Melkein olisin äsken voinut napsaista jotain, jolla loppuisi tämä onneton ja tuskallinen elämä... Lasten takia en sitä varmasti kuitenkaan tekisi. Kai... Ja onhan sitten iankaikkisuusasiatkin... Miten niidenkin kanssa kävisi, jos itsemurhaan päätyisi.



Onko ketään hereillä? Miten pääsisin taas asioiden yli ja kiinni elämään? Ja miten voisin auttaa lapsiani, kun en itsekään meinaa jaksaa. On niin kipeetä. Voi kun olisi ihanaa olla rakastettu. ja sitä varmasti ovat lapsetkin vailla... Voi reppanoita raukkoja.



ap

Silloin jaksaisin myös tyynesti niellä vuosien laiminlyönnit ja rakkaudettomuuden... Rakastan lapsiani ihan mielettömästi, mutta silti tuntuu, että omalla itsekkyydelläni ja omien kipujeni takia en jaksa pitää tunteitani sisälläni enkä paneutua heihin sillä antaumuksella kuin haluaisin. Imee tämä avioliitto niin paljon voimia ja energiaa ja iloa...



ap

laita asiat mittasuhteisiinsa. ota ensin ero

siltä ap, että olet aika hukassa naisena, aikuisena ja äitinä.



Kannattaisi hankkiutua terapiaan, jossa voisit käsitellä minuuttasi. Kasvaa aikuiseksi, itsenäiseksi ihmiseksi.



Vasta kun pystyt siihen, voit olla hyvä äiti lapsillesi.



Olet alistettu nainen. Jos et pysty olemaan parisuhteessa aikuinen, on parempi erota, koska itsenäistymisprosessissa pitää olla kypsä puoliso tukena ja sellaista sinulla ei ole, silloin on parempi olla yksin.



Eikä ole mitään ikuisuutta. Mutta itsemurhakaan ei ole ratkaisu. Sitten vasta huono äiti oletkin.

Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202

arkisin klo 9.00– 06.00



Oletko sinä tai onko läheisesi kokenut järkyttävän tapahtuman tai vaikean elämäntilanteen? Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville.



Kriisipuhelin pyrkii helpottamaan kriisissä olevan henkistä hätää puhumisen ja keskustelun kautta. Päivystäjän tuella voit pohtia keinoja tilanteen helpottamiseksi ja miettiä tarvitsetko Kriisipuhelimen lisäksi muuta apua.



Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt.

Mitä miehesi teki sinulle? Voimia!!!

Mitäs olet jäänyt liittoon jossa sinua hakataan. Muuta pois, ota ero.

Avutonta toimintaa aikuiselta naiselta, voi vittu.

Ajattelepa asiaa tarkemmin ja selitä meille: Miksi sinun ajatuksesi oli, että olisitpa pitänyt suusi kiinni ja niellyt loukkaukset?



Miksi et tule ollenkaan ajatelleeksi, että OLISIPA MIES PITÄNYT SUUNSA KIINNI JA NIELLYT LOUKKAAVAT SANAT, jättänyt ne sanomatta?



Ja sitten sinä pidät omana syynäsi sitä, kun mies kävi käsiksi!



Hanki apua heti tänä aamuna, kun luet nämä viestit. Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon, jotta saat itsellesi ja lapsillesi asunnon ja turvallisen tulevaisuuden, tai seurakunnan perheneuvontaan, tai kriisipuhelimeen - tai ihan mihin tahansa, jolla pääset eteenpäin.



Ymmärrän, että sinä pidät itseäsi niin arvottomana, että mies saa kohdella sinua miten tahansa. Sinulle kun on niin mahdottoman tärkeää se, että sinulla on Mies. Juuri siksi ne miehen sanat ja muut loukkaavat sinua niin syvästi.



Mutta yritä edes aikuistua! Pidä huolta ainakin lapsistasi, jos et itsestäsi.

Tekopyhää märistä lapsiraukkojen kohtaloa kun itse sen sallit jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen ja altistamalla lapset turvattomalle kodille.

Sulla on velvollisuus tarjota lapsillesi turvallinen kasvuympäristö.

Unohda itsesi ja hae apua lasten takia, ensiksi muutat pois sieltä asunnosta lasten kanssa ja sitten hankkiudut terapiaan.

Sympatiapisteitä saat multa sitten kun teet asialle jotain etkä vaan voivottele kurjaa kohtaloa. Itse olet jäänyt tuohon tilanteeseen ja vain sinä voit itses ja lapses siitä pelastaa.

Silloin jaksaisin myös tyynesti niellä vuosien laiminlyönnit ja rakkaudettomuuden... Rakastan lapsiani ihan mielettömästi, mutta silti tuntuu, että omalla itsekkyydelläni ja omien kipujeni takia en jaksa pitää tunteitani sisälläni enkä paneutua heihin sillä antaumuksella kuin haluaisin. Imee tämä avioliitto niin paljon voimia ja energiaa ja iloa...

ap

Et ole tullut ajatelleeksi, että nimenomaan rakkaudesta sitä voimaa saa.

Kun nykyinen liittosi enemmän kuluttaa voimiasi - niinhän sinä itse kirjoitat! - niin miksi ihmeessä sinä kidutat itseäsi pysymällä siinä liitossa.

Itsekkyydellä? Anteeksi, mutta ei se ole "itsekkyyttä" vaan saamattomuutta se on, ja laiskuutta, jos ei saa sitä vertaa aikaiseksi, että järjestäisi itselleen ja lapsilleen sellaisen kodin, jonka haluaa.

Kohta joku kuitenkin kysyy, miksi sinä menit tuollaisen torven kanssa naimisiin. Annas kun arvaan: sinä olit niin rakastunut ja kyllä se muuten on niin ihana ... ja sinä ajattelit, että kyllä se sitten muuttuu kun tulee lapsia, ja sinä niin kovasti rakastat ettei mitään rajaa?

Voimia ap:lle. Älä anna sen niljakken enää alistaa sua! Hae tosiaan jostain tukea itsellesi ja unohda kanssa nää palstan arvostelijaämmät.

Et ole tullut ajatelleeksi, että nimenomaan rakkaudesta sitä voimaa saa.

Kun nykyinen liittosi enemmän kuluttaa voimiasi - niinhän sinä itse kirjoitat! - niin miksi ihmeessä sinä kidutat itseäsi pysymällä siinä liitossa.



Itsekkyydellä? Anteeksi, mutta ei se ole "itsekkyyttä" vaan saamattomuutta se on, ja laiskuutta, jos ei saa sitä vertaa aikaiseksi, että järjestäisi itselleen ja lapsilleen sellaisen kodin, jonka haluaa.



Kohta joku kuitenkin kysyy, miksi sinä menit tuollaisen torven kanssa naimisiin. Annas kun arvaan: sinä olit niin rakastunut ja kyllä se muuten on niin ihana ... ja sinä ajattelit, että kyllä se sitten muuttuu kun tulee lapsia, ja sinä niin kovasti rakastat ettei mitään rajaa?

[/quote]

Olin jäkättänyt miehelle aikani ja luulin tämän jo nukkuvan ja olin lähdössä - olen tehnyt sen ennenkin - mutta tällä kertaa ei antanutkaan minun lähteä. Otti kiinni käsistä useamman kerran aina kun yritin lähteä ja siinä rytäkässä tuli sormeen haava. Ja kun sanoin soittavani poliisille, heitti puhelimeni sohvan alle.. Ei ole koskaan ennen toiminut näin. On kyllä ollut jo pidempään yli väsynyt, nukkuu ihan liian vähän. Työnarkomaani ehkä... Paitsi kotona.



Niin, miksi menin naimisiin? Sitä olen itsekin usein pohtinut. Siksi, että minua rakastettiin niin hirveästi. Mies oli se, joka oli mielettömän ihastunut ja rakastanut ja sitä kesti naimisiin menon jälkeenkin vuosia vuosia. Minä olen ollut alkuun hankala ja lapsellinen. Mutta rehellisesti sanoen, väärältä pohjalta olen mennyt, en minä ollut kauhean rakastunut enkä ehkä rakastanut, oli vain niin ihanaa olla rakastettu. Ja tultiin tosi hyvin juttuun, oli mukava jutella illat pitkät ja ikävöitiinkin aina toisiamme, kun oltiin viikot erossa opiskelujen takia.



Yksi ongelma on se, että en voi antaa anteeksi vanhoja enkä millään kykene luottamaan. Ja kaikki vanhat asiat nostavat päätään joka kerta, kun koen jotain vähänkin loukkaavaa. Mies ei oikeastaan nyt edes sanonut mitään loukkavaa, vaan se mitä jätti - luulin että täysin harkitusti - sanomatta, oli se pahin juttu. En nyt jaksa koko stooria tästä nyt kertoa.



Mutta olette oikeassa, minun pitäisi hoitaa itseni, aikuistua, kypsyä ja vahvistua. Eikä roikkua miehessä. Lapsia on sekä murkkuja että taaperoita. Tarvitsevat kaikki isää ja äitiä. Ja turvaa ja sopua ympärilleen. Siksi moitin itseäni, että jos joskus pystyisi nielemään loukkaukset ja itsekkyytensä, suojelisi edes lapsia. Ei heidän tarvitsisi riitoja kuulla öisin. Vaikka meidän avioliittomme olisikin vaikeaa, voisimme suoda heille turvalliset puitteet sillä, että koti olisi pysyvä. Olen kyllä usein puhunut avioerosta, ja sen lapset ottavat tosi raskaasti. En tiedä kumpi olisi ollut vuosien saatossa pahempi, tämä mieletön riitely vai ero. Kummastakin lapset kärsivät.



ap

Annas kun arvaan: sinä olit niin rakastunut ja kyllä se muuten on niin ihana ... ja sinä ajattelit, että kyllä se sitten muuttuu kun tulee lapsia, ja sinä niin kovasti rakastat ettei mitään rajaa?

että mies oli oikeasti ihana ensimmäiset vuodet, nykyään on piittaamaton ja itsekäs... Hirveästi olen saanut selvitä yksin lastenhoidosta ja monien muiden asioiden hoidosta. Sitä tarkoitin laiminlyönneillä.

ap

"järjestää itselleen ja lapsilleen sellaisen kodin kuin haluaa"? Mistä löytyy sellaisia miehiä, joista voi olla 100-varma, ettei käy uudelleen niin, että mies on huippuhuomaavainen ja rakastava ensimmäiset 5-7 vuotta ja sitten alkaakin elää itselleen ja jättää henkisesti yksin?

Edelleen ehdotan, että aikuistu! Sinä olet kuvitellut elämän jatkuvan niin suloisen romanttisen rakastettuna ikuisuuteen, mutta nyt on reaalimaailma tullut eteen.



Miksi ihmeessä sinä nalkutat, kun tasan tarkkaan tiedät, että sillä saat vain hankituksi riitaa?

En nyt tarkoita sitä, että sinun pitäisi sietää loukkauksia, saati käsiksi käymistä. Sitä vain ihmettelen, että mitä sinä siitä hyödyt, että pyörität jatkuvasti vanhoja ongelmia?



Hanki elämääsi jotain muutakin sisältöä kuin Mies. Lähde harrastamaan jotain, opiskele, tai mene töihin. Tai siis edes yritä tehdä elämässäsi muutakin kuin olla Täydellinen Äiti - jossa et taatusti tule onnistumaan - ja Täydellisen Rakastavan Miehen vielä Täydellisempi Vaimo.



Miksi minä en nyt ymmärrä, mitä sinä tarkoitat itsekkyydellä?

Kerro vähän tarkemmin. Tarkoitatko sitä, että vaadit miestäsi olemaan edelleen yhtä rakastunut VAIN SINUUN kun mitä oli vuosikymmeniä sitten, ja osoittamaan sitä yhtä intohimoisesti?



Herkkänahkainen ja pitkävihainen sinä olet,etkä itsekäs. Elämääsi helpoittaisi kovasti, jos tunnustaisit sen tosiasian, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Et sinä pysty tekemään miehestäsi sitä romanttista rakastajaa, joka hän suhteenne alkuaikoina oli.

Edelleen ehdotan, että aikuistu! Sinä olet kuvitellut elämän jatkuvan niin suloisen romanttisen rakastettuna ikuisuuteen, mutta nyt on reaalimaailma tullut eteen.

Miksi ihmeessä sinä nalkutat, kun tasan tarkkaan tiedät, että sillä saat vain hankituksi riitaa?

En nyt tarkoita sitä, että sinun pitäisi sietää loukkauksia, saati käsiksi käymistä. Sitä vain ihmettelen, että mitä sinä siitä hyödyt, että pyörität jatkuvasti vanhoja ongelmia?

Hanki elämääsi jotain muutakin sisältöä kuin Mies. Lähde harrastamaan jotain, opiskele, tai mene töihin. Tai siis edes yritä tehdä elämässäsi muutakin kuin olla Täydellinen Äiti - jossa et taatusti tule onnistumaan - ja Täydellisen Rakastavan Miehen vielä Täydellisempi Vaimo.

Miksi minä en nyt ymmärrä, mitä sinä tarkoitat itsekkyydellä?

Kerro vähän tarkemmin. Tarkoitatko sitä, että vaadit miestäsi olemaan edelleen yhtä rakastunut VAIN SINUUN kun mitä oli vuosikymmeniä sitten, ja osoittamaan sitä yhtä intohimoisesti?

Herkkänahkainen ja pitkävihainen sinä olet,etkä itsekäs. Elämääsi helpoittaisi kovasti, jos tunnustaisit sen tosiasian, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Et sinä pysty tekemään miehestäsi sitä romanttista rakastajaa, joka hän suhteenne alkuaikoina oli.

Ja monta noista asioista olen tiedostanut, mutta käytännössä en pysty "laskemaan irti". Niin. Olen todellakin herkkänahkainen ja näkymmä pitkävihainenkin. Ja se mitä ilmeisimmin kertoo huonosta itsetunnosta. Herkkänahkaisuus. Pitäisi sisäistää oma arvonsa muutenkin kuin seksin ja miehen kautta.

Silti... olisi niin ihanaa olla rakastettu. Ja saada kiihkeää ja intohimoista seksiä ja olla edes jossain määrin miehen kiinnostuksen kohteena. Muulloinkin kuin varsinaisessa rakastelutilanteessa.

Itsekkyydellä tarkoitan sitä, että omat tunteet ja pettymykset lyövät yli niin vahvana, etten pysty olemaan jäkättämättä vaan aiheutan riidan, jonka lapsetkin kuulevat ja kärsivät siitä. Tiedän, että on etenkin vanhemmassa polvessa paljon miehiä ja naisia, jotka ovat nielleet omat pettymyksensä ja lasten takia pitäneet perhettä koossa ja tasapainoisena. Myrskyt ovat jääneet pinnan alle, ja lapset ovat saaneet nukkua yönsä rauhassa ja onnellisina tietämättä maailman pahuudesta kovin varhain.

ap