Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni ei halua omia lapsia - sopiiko kummiksi?
10.11.2012 |
Odotan esikoistani ja kaikkien muiden asioiden ohella kummien valinta on yhä useammin mielessä. Tarkoitus olisi, että sylikummeiksi tulisivat minun ja mieheni parhaat ystävät.
Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, voinko sittenkään pyytää omaa parasta ystävääni kummiksi. Hän ei nimittäin ole koskaan halunnut omia lapsia, eikä muutenkaan ole omien sanojensa mukaan ns. lapsi-ihminen. Jostain syystä lapset kyllä tuntuvat pitävän hänestä, hakeutuvat mielellään hänen seuraansa ja kyllähän hän lapsia huomioikin, juttelee ja saattaa leikkiäkin. Mutta... jos ei halua lapsia, niin eikö se tarkoita, että ei edes pidä lapsista? Ja sellaista ihmistä en oman vauvani kummiksi halua...
Mitä mieltä te olette, voiko omasta tahdostaan lapseton olla hyvä kummi vai pitäisikö miettiä valintaa uusiksi?
Kommentit (17)
Itse olen superhuono kummi, uraäiti, jolla ei ole todellakaan aikaa kummilapsille. Lapsettomalle kummille kannattaa antaa vinkkejä, mitä hän voisi tehdä yhdessä lapsen kanssa, jos ei itse hoksaa. Minulla ei ole aikaa.
Ylipäätään minusta ei kummilta kannata odottaa liikoja, elämäntilanteetkin voi vaihdella niin paljon, että hyvältäkin vaikuttava henkilö on lopulta "surkea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mielestäni hyvä kummi on sellainen, joka juttelee lasten kanssa ja kuuntelee mitä heillä on sanottavana. Lahjomiset, lapsen ottaminen hoitoon tms. ei minusta kuulu kummin tehtäviin. Parasta kummina oloa on se, että antaa lapselle itsestään jotain; omia ajatuksiaan ja myönteistä huomiota silloin kun nähdään. Se, että jos kummi joskus tutustuttaa lapsen itselleen tärkeisiin asioihin (kuten meidän tapauksessa tanssi ja maansiirtokoneet) on sitten jo ihan ekstrabonusta josta puhutaan meillä suurin piirtein kuukausia.
Meidän lapsien parhaimmat kummit ovat lapsettomia, ja ihmisinä aivan ihania. Olen tosi iloinen, että he lupautuivat kummeiksi, ja yritän pitää huolen ettei kummina olo tunnu heistä rasitteelta.
Olen aina tiennyt, etten koskaan hanki lapsia, koska en pidä lapsista. Kuitenkin päädyin monimutkaisten sattumien kautta kummiksi. Pidän kummilapsestani ja olen aina muistanut häntä parhaalla tietämälläni tavalla. Jokainen yrittää parhaansa, minkä kykenee.Tietenkin haluan hänen parastaan.
Olemme nyt taivaltaneet yhdessä yli 20 vuotta. Koska minulla ei ole perhettä saati rintaperillisiä, olen tehnyt testamentin kummilapselleni. Hän saa noin 400 000 e kun täyttää 30 v. (jos kuolen ennen sitä päivää); muutoin myöhemmin tietenkin. En ole kertonut tästä kenellekään tietenkään enkä aiokaan. Kiva ylläri hänelle.
Niin että....ehkäpä sinun kannattaa miettiä valinta uusiksi - jos joku ei halua omia lapsia - mitäpä hyvää siitä ikinä voisi sitten sinun mukelollesi koitua ???
Jos joku ei halua omia lapsia, niin se on niin epäilyttävä tyyppi, että tuskin se mitään hyvää koskaan muksullesi voisi tehdäkään. eiks nih.
Miten teitte sen? Siis ihan konkreettisesti, pitääkö ottaa yhteyttä pankkiin vai asianajotoimistoon, vai mihin? Mitä suurinpiirtein maksoi?
Miten teitte sen? Siis ihan konkreettisesti, pitääkö ottaa yhteyttä pankkiin vai asianajotoimistoon, vai mihin? Mitä suurinpiirtein maksoi?
Jos teet yksinkertaisen testamentin voit vallan hyvin tehdän sen itsekkin. Lainaa vaikka kirjastosta aiheeseen liittyvä kirja ja tee sen avulla.Ja tietysti otat kahdelta todistajalta nimmarit siihen että on lainmukainen.
Jos haluat tehdä monimutkaisia ehtoja, sinulla on lapsia joita meinaat ohittaa testamentilla perinnönjaossa jne niin ehdottomasti kannattaa teettää ammattilaisella.
Ja muutenkin jos ei ole rahasta niin kiinni tai itsellä ei riitä mielenkiinto miettimään asioita pidemälle kannattaa huomioida esim. mitä jos se testamentin kohde onkin kuollut kun asia olisi ajankohtainen niin kuka perii sitten ? Kannattanee sulkea perintö perittävän puolisolta jne.
nimimerkillä työlistalla olisi päivittää oma, puolison ja anopin testamentti uuteen versioon...
Testamentin voit teettää pankissa asianajajalla tai ihan asianajotoimistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tarkoita, että jos ei halua omia lapsia, niin ei edes pidä lapsista. Olet varmaan miettinyt myös, pitääkö tuttipullot keittää joka päivä, ja saako raskauden aikana syödä raejuustoa?
riippuu juurikin siitä pitääkö hän aidosti lapsista. Tavallaanhan jos hän on lapsirakas, riittää hänellä hyvin aikaa kummilapselle (?) kun ei ole omia.
Eikä se, ettei halua omia lapsia tarkoita sitä etteikö pitäisi lapsista ylipäätään, meitä on monenlaisia katsos. Itselleni tosin ei tulis mieleenkään suostua kenellekään kummiksi kun en niistä lapsosista niin välitä, tosin kaikki tietää etten kuulu kirkkoonkaan niin eipä ole pyydelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi pitää lapsista mutta jostain syystä ei niitä iselleen halua, niin siitä vaan.
Hän varmasti jaksaa panostaa kummiuteensa ja viettää aikaa lapsesi kanssa.
ei ole lapsivihamielinen. Sun kaveris vaikuttaa hyvältä, kun lapset siitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lapseton omasta halustani, en ole "lapsi-ihminen" vaan hämmennyn, kun jossain aletaan leperrellä jopa vieraille lapsille. Lapset hakeutuvat kyllä seuraani.
On hassua, kun puhutaan vihasta tai inhosta. Tapaan kavereita mieluummin niin, että heidän lapsensa tai miehensä ei ole paikalla, mutta eihän se tarkoita, että inhoan tai vihaan heitä. En oleta, että kaikki läheiseni automaattisesti pitävät paljon tai jopa rakastavat miestäni. Minulle kysymys pidätkö lapsista on yhtä hassu kuin pidätkö aikuisista.
Kummiasiaan, mitä jos juttelisit kaverin kanssa ja painottaisit, ettet missään tapauksessa loukkaannu, jos kummius ei kiinnosta. Käytännön ongelma voi olla sylikummius, jos ei ole ollenkaan käsitellyt vauvoja.
erityisesti tuollaiset, jotka eivät halua omia lapsia, mutta lapset heistä pitävät.
Monihan haluaa lapsen osittain siksi, että haluaa lapsen pitävän itsestään. lapsettomat, jotka eivät edes halua lapsia, antavat yleensä lasten olla omia itsejään, eivätkä pahastu siitä, jos joku tiettylapsi ei juuri hänestä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvätuloinen enkä erityisen lapsivihamielinen. Minähän olisi täydellinen kummi, aikaa ja rahaa on ja kummilasta voisi ottaa mukaan vaikka minne italianreissuille kunhan hänelle ikää tulee.
Lisäksi jos välit pysyvät hyvänä rikas vanhapiikatäti voi jättää kummilapselle ihan kivan rahasumman kun omaa jälkikasvua ei ole :D Sääli, ettei kukaan omista ystävistäni ole nähnyt asiaa tältä kannalta!
Olen lapseton ja pidän kummilapsestani, mutta välit lapsen äitiin ovat menneet huonoksi. Olen lahja-automaatti ja minua syyllistetään, kun en vietä tarpeeksi aikaa lapsen kanssa. Ei siis käy, että tulen heille kahville tai kutsun heidät kotiin, vaan jostain syystä lapseen tutustuakseni minun pitäisi viettää aikaa vain kahdestaan, eli toimia lapsenvahtina. Lapsen äiti huokailee marttyyrimäisesti kuinka helppoa minulla on, kun rahaa ja aikaa on vaikka kuinka. Hän on "huumorilla" muutaman kerran sanonut, että jätän varmaan sitä tai tätä testamentissa lapselle.
Vastaus siis: pyydä kummiksi, mutta älä vaadi lapsettomalta kummilta enempää kuin lapselliseltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse valitsin esikoisen kummiksi samanlaisen henkilön kuin jota ap miettii. Hän on osoittautunut 9v. aikana surkeaksi kummiksi, emmekä enää ole juurikaan tekemisissä. Hänen ymmärryksensä ei riittänyt lapsiperheen elämään ja ehkä hän on ollut kateellinenkin välillä...en ymmärrä.
Kyllä varmasti osa niistä jotka eivät halua lapsia ei edes pidä niistä... Mutta jos ei ollenkaan pidä lapsista ei kyllä varmasti juttele ja leiki lasten kanssa!!
Minulla on ystävä joka on esikoiseni kummi. Ei halua omia lapsia, on onnellinen miehensä kanssa kaksin. Hän ei edes erityisemmin tykkää lapsista, paitsi sukulaisten tai ystäviensä lapsiin hän haluaa tutustua. Vieraat lapset eivät kuitenkaan kiinnosta ollenkaan.
Kummina hän on kuitenkin aivan loistava! Näkee lastani säännöllisesti, viettävät laatuaikaa keskenään pelaten, leikkien, käyvät linnanmäellä, hampurilaisella, luistelemassa yms. Molemmat nauttivat ja ystäväni nauttii kun saa palauttaa vilkkaan päivän jälkeen lapsen kotiinsa ja lähteä omaan rauhaansa kotiin.
Kun esikoisemme oli vielä vauva ei kummi paljoa lasta huomioinut, toki kyseli kuulumiset ja piti sylissä. Lähinnä kuitenkin kävi minua katsomassa. Yhteiset tekemiset alkoivat siinä vaiheessa kun lapsi oli siinä iässä että alkoi puhua jonkin verran ja uskalsi lähteä kummin mukaan vaikka puistoon.
Minusta vastasit jo omaan kysymykseesi ap. Jos kerran lapset tykkäävät ystävästäsi ja hän kuitenkin huomio ja leikkiikin lasten kanssa, tuskin ihan huono kummi olisi. Voisi jopa nauttia kummina olosta kun saisi kunnolla tutustua lapseen ja viettää tämän kanssa laatuaikaa, tarvitsematta ottaa kokoaikaista vastuuta...
ja todennäköisesti sellaisena pysyn. Olen kummi ja aika läheisissä väleissä kohta teini-ikäisen kummilapseni kanssa.
Ainoa ongelma on näinä vuosina ollut se, että olen arka hoitamaan lasta, ottamaan yökylään, mukaan matkoille tms.
Periaatteessa se olisi mahdollista (ajallisesti ja taloudellisesti) mutta minulla ei ole oikeasti hajuakaan lasten hoidosta tai arjen rutiineista lapsiperheissä!
Olen itse ainoa lapsi, joten en ole hoitanut sisaruksia tms. Lisäksi taidan olla vähän boheemi tavoiltani.. En siis uskalla ottaa kummilasta hoitoon. Onneksi hän alkaa olla niin iso, että osaa tulla itse niin halutessaan ja varmaan ilmoittaa jos on vaikka nälkä...
Mutta muuten toki tykkään lapsesta ja Toivon että hänkin minusta. On vietetty joskus aikaa yhdessä, leffassa/ravintolassa käyden, kyläillen, leikkien pelaillen.
Olen oikeasti miettinyt että tekisin testamenttini hänelle.
Alue: Aihe vapaa
..uskokaa nyt että ei se vela todellakaan ole kateellinen sille teidän lapsiperhe-elämälle, pikemminkin sitä säälittää, mutta kun tietää että teidän ymmärrys ei riitä jos sen teille suoraan sanoo niin pitää parempana olla olematta hirveesti tekemisissä.