Jos kiusaamista on kaikkialla, miten elätte sen kanssa?

Minua ei ole kiusattu ja itse en ole muita kiusannut..

Minua ei ole kiusattu ja itse en ole muita kiusannut..

Ja mun tietääkseni mun työpaikoilla ei ole ketään kiusattu. Mä olen kyllä yleensä työskennellyt miesvaltaisella alalla, joten syy voi olla siinäkin.

Miten löytää tällainen unelmatyöyhteisö?

Mä olen kyllä yleensä työskennellyt miesvaltaisella alalla, joten syy voi olla siinäkin.

Ja kiusaaminen on siis jotenkin naisvaltaisten alojen ongelma! Missäköhän tämä on tutkittu?

vaan koet työhösi liittyvän kritiikin aina kiusaamisena?

vaan koet työhösi liittyvän kritiikin aina kiusaamisena?

olen pohtinut omaa osuuttani kiusaamisessa. Mielelläni puhuisin töissä vain asiaa ja työnteostakin ottaisin palautetta. Mutta tämä arvostelu ja pilkka on kohdistunut henkilökohtaisiin ominaisuuksiini, jotka eivät varsinaisesti liity työhön.

Ehkä vedän kiusaamista puoleeni jollain tavalla. Mutta silti minun pitäisi oppia elämään sen asian kanssa.

Kiusaajilla on syynsä tehdä niin mutta ei se minun ongelmani ole.

Ehkä sä otat vain jotenkin liian herkästi itseesi? Ja ei sitä työpaikkaa heti kannata vaihtaa kun tuntuu että joku sanoi ilkeästi.

Ehkä sä otat vain jotenkin liian herkästi itseesi? Ja ei sitä työpaikkaa heti kannata vaihtaa kun tuntuu että joku sanoi ilkeästi.

Sitä yritän tässä kysellä, miten voisi olla ottamatta itseensä?

varmaan ärsytän jotenkin kun olen hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Myös nätteys saattaa ärsyttää. Olen naisvaltaisilla aloilla ollut. Mietin että mikä oman elämäni kohtalo on? Onko se juuri piilovittuilu ja paskan puhuminen minusta?

Mä olen kyllä yleensä työskennellyt miesvaltaisella alalla, joten syy voi olla siinäkin.

Ja kiusaaminen on siis jotenkin naisvaltaisten alojen ongelma! Missäköhän tämä on tutkittu?

http://www.hs.fi/kotimaa/Kysely+Joka+toinen+nainen+kokee+kiusaamista+ar…

ja sinne luulis menevän naisia joille ei helposti ryttyillä (ei ole itsetunto-ongelmaisia nössöjä)

voisitko avata hieman? Onko kiltteys mielestäsi nössöyttä? Tai ujous/hiljaisuus?



Oletko miettinyt, että meitä ihmisiä on temperamentiltaan erilaisia (jolla taasen ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa)? Toinen voi olla luonteeltaan räväkämpi ja kovempiotteisempi esim. sanallisesti, ja toinen on hiljainen ja vetäytyvä, tai kiltti mukautuja.



Avaisitko vähän kommenttiasi?? Nyt jäi sellainen kuva, että kaikki kiltit ihmiset ovat nössöjä ja huono-itsetuntoisia!

Eihän tuo 13 sanonut mitään siitä, että nössö olisi sama asia kuin kiltti, ujo, hiljainen tai vetäytyvä. Itse sinä niin päättelet ja sanot. 13 sanoi, että nössö on sellainen, jolla itsetunto-ongelmia. Minä olen samaa mieltä. Jos tuntee kokevansa kiusaamista kaikkialla, silloin on vika omien korvien välissä, ei muissa ihmisissä. Sellainen ihminen tullkitsee väärin kaikkien muiden puheet, varsinkin jos kokee saavansa pelkkää paskaa niskaan joka paikassa. Suosittelisin sellaiselle ihmiselle jonkinlaista terapiaa tai lääkitystä luulosairauteen.

Koetetaan pysyä asiallisina ja jätetään päänaukojat huomiotta niin pidetään ketju kiinnostavana.



Mua kiusattu joissain työpaikoissa, joissain ei. Ja nyt tarkoitan aitoa huonoa kohtelua, en asiallista kritiikkiä työhön liittyen. Työpaikkakiusaaminen naamoituu yleensä kritiikiksi työhön liittyen, eli valitetaan joko ihan tyhjästä, asioista, joista ei kenellekään muulle sanottaisi mitään tai sitten valitetaan aiheesta, mutta inhottavalla tavalla. Harva aikuinenhan kiusaa sanomalla tyhmä tai läski, sellaisestahan saisi pian potkut. Mutta kun kiusaa hienovaraisesti, ei jää niin helposti kiinni ja voi aina sanoa että sä kuvittelet, otat liian helposti ittees, et kestä krittiikkiä jne. Usein nämä tyypit juuri eivät kestä itse edes sitä asiallista kritiikkiä.



Mutta kysymykseesi, miten selvitä asian kanssa, että kiusaajia nyt vaan on keskuudessamme ja harvoin saavat potkuja, päinvastoin, etenevät usein hierarkiassa ja ovat pomon lellikkejä koska osaavat pelata tai ovat itse pomoja. Joskus auttaa se, että ottaa asian puheeksi kiusaaajan kanssa, asialinjalla ja jämäkkänä. Joskus auttaa asian vieminen pomolle ja siitä eteenpäin. Valitettavasti joskus auttaa vain työpaikan vaihto ja siinä sitä sitten on selittelemistä työhaastattelussa että miksi vaihtaa työtä...



Kiusaaminen on aina väärin ja tuomittavaa vaikka kiusattu olisi kuinka ärsyttävä, outo tai huono ja laiska työntekijä tai sitten huippuosaaja, kaunis ym. Kuitenkin koska kiusaajia ei voi useinkaan muuttaa niin voi miettiä mikä itsessö provosoi kiusaajatyyppejä. Tämä on kurjaa koska ei kenenkään pitäisi joutua muuttumaan siksi ettei kiusata, mutta joskus se on järkevää. Kannattaa yrittää olla mahdollisimman tavallinen uudessa työpaikassa. Sitten vasta kun saa sosiaalisia asemia ja on maata jalkojen alla voi alkaa esittää eriäviä mielipiteitä, pukeutua vähän erikoisemmin, heittää vähän oudompaa huumoria jne. Ei kannata olla liian mukava, liian auttavainen, kertoa liikaa itsestään. Kannattaa yrittää vaikuttaa itsevarmalta, ei liian, hymyillä, hyvä ryhti, selkeä puhe, ei nopeaa liikaa puhetta, katsekontakti jne. Teeskentelyä ei välttämättä huomaa, vaikka olisitkin samalla pelokas sisäisesti.



Voi vaikka kysyä luotettavilta kavereilta onko itsessä jotain sellaista joka kiinnittää liikaa huomiota neg. tavalla. Korostan, että minusta on ällöttävää että ihminen saattaa joutua muokkaamaan itseään että hyväksyttäisiin. Minusta ainoa syy miksi jonkun pitää oikeasti muuttua on, että toimii yksinkertaisesti moraalisesti väärin. Pitäisi saada pukeutua mauttomasti, pälyillä epävarmasti, nauraa kovaa, ilman että joutuu silmätikuksi. Suvaitsevaisuutta pitää olla. Pahuutta tietenkään ei pidä suvaita.