en halua olla tällainen
Koen olevani loukussa itessäni, siinä mitä muka olen, minkä itestäni oon tehny. En halua olla yksin. En halua olla pelokas ja aikaansaamaton. Tunnen olevani kaikkea muuta. Mutta kun yritän alottaa jotain uutta alkaa ahdistaa enkä pääse alkua pidemmälle. Ja mulla on vähän ystäviä. Niin helvetin ahdistavaa kun en edes halua enää jauhaa kellekkää itestäni. Haluan elää hittovie. Kuinka vaikeaa se voi joillekin olla? Elää omanlaista elämää? Nytki otin viinilasin ja heti tuli pää kipeeks ja inhottava olo. En jaksais syödä, mutta halua elää terveelisesti ja haluaisin tehdä ruokaa ystäville ja perheelle. Iloita normaaleista asioista. Miksiköhän mun on niin vaikeaa alottaa jostain sitä elämää mitä haluaisin elää?!
Eli miehen nyt ainaki. Eoikun eksässäni jota näen silloin tällöin. Tänäänki oisin ollu siihen tyytyväinen että näkisin yhden ystävän. Mutta ei ole ketään.