Auttakaa! En enää siedä esikoista!

Meillä asuu todella nopealiikkeinen, todella utelias, todella, todella uhmakas kolme ja puolivuotias poika, joka käy minun hermoilleni. Hän käy niin pahasti hermoilleni että ajoittain tunnen vihaavani häntä.



Joka ikinen asia on vääntöä, aamu alkoi tänäänkin huudolla. Pukea ei haluaisi itse, kaikki tekee pidemmän kaavan kautta, vitkastellen, keskeyttäen tekemisensä... en osaa kuvailla, millainen hän on mutta yritän. Hän on tunkemassa nokkansa kaikkeen, kyselee koko ajan, väittää kaikessa vastaan, ei anna periksi, kirkuu kun ei saa tahtoaan läpi.



Ja minä en jaksa aina toistaa että ei, en jaksa selittää miksi ei, en jaksa! Olen ihan itkun partaalla, äskenkin lapsi karjui minulle kun sanoin että ruoka-aika ei ole vielä. Tuntuu, että inhoan koko lasta :( Hän on siis esikoinen ja pikkusarensa olisi niin ihana ja aurinkoinen mutta jää veljensä varjoon kun kaikki huomioni menee toisen pahan tekoon ja väittämiseen.