Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, minusta erittäin kohteliaasta ja ystävällisestä ihmisestä on tullut
09.11.2012 |
röyhkeä ja vähemmän ihmisiä huomioiva. Enpä olisi ikinä uskonut, en tosiaan. Minut on opetettu pienestä pitäen olemaan kohtelias, avaamaan ovia muille, hymyilemään, antamaan muille tietä, pyytämään anteeksi jo vahingossa hieman tönäisen jne.
Ja näitä olen noudattanut. Mutta millä seurauksilla? Ihmiset ovat jyränneet, kiilanneet, olleet röyhkeitä ja ilkeitä, mulkoilleet, puhisseet ja kaikkea muuta mukavaa. Nyt se sitten loppui minunkin osaltani, minusta tuli samanlainen. Tai ei sittenkään, minusta tuli pahempi, minusta tuli omaa etuani tavoitteleva ihminen, joka ei tosiaan enää anna toisille tietä (paitsi liikenteessä).
Kamala huomata että tällaiseksi yhteiskunta kilteimmänkin ja kohteliaimman ihmisen ajaa. Olen nyt 40 ja täysin kypsä ilkeisiin ihmisiin.
Jos joku jättää ostoskärryn tielleni, työnnän sen pois määrätietoisesti. Ennen olisin hymyillyt ja sanonut anteeksi. En enää. (Koska yleensä mummot jättää ne tahallaan eteen.)
Nyt etuilen, ryysin, että saan otettua mitä haluan. Ja täysin ilman tunnontuskia.
Tällainen perjantain tunnustus.
Kommentit (10)
Sanon suoraan ja ärsyynnyn jos koen kärsineeni jotenkin. Silloin tällöin myös suutun. Pinnani on lyhentynyt ja sietokynnykseni myös. Kun olen väsynyt tai kiukkuinen, niin todella tiedän mitä haluan ja jyrään muut. Ainoat keiden kanssa toimin toisin on oma perheeni ja muutaman kaverin kanssa yritän olla pehmeämpi.
Olen myös 40v ja täysin kypsä ärsyttäviin ja vaativiin näköalattomiin ihmisiin, joilla ei ole sosiaalisia taitoja. Kerron suoraan heille jos joku asia vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tähän myös vaikuttaa se että ystävällisyydelle ei tänä päivänä saa muutakuin sen että tulee hyväksikäytetyksi!
Maailma vaatii tiettyä röyhkeyttä ja itsekkyyttä, muuten jäät lehdelle soittelee
niin hyväkäytöksinen kuin itse luulet? valitettavasti tollaseksi tulee. etkö edes sano oho, kun lyöt jotain kyynerpäällä naamaan?
Ei minusta nyt sentään mitään hirviötä ole tullut :) Mutta sellainen positiivinen asenne ja ihmisten hyvä kohtelu on alkanut kyllästyttää kun lähtökohtaisesti ei saa takaisin kuin sontaa.
Minä olen aina hymyillyt vieraiden lapsille, kehunut, ollut kiinnostunut, vaikka olisivat millaisia räkänokkia (henkisiä). Koskaan kukaan ei puhu tai kehu mun lapsia (siis ne, joiden lapsia minä olen kehunut ja huomioinut). Odottavat vain kuningattarina että taas huomioin heidän pentujaan, mutta vastavuoroisesti eivät tajua tehdä samaa. Siis kyse on perus käytöstavoista. Kohteliasta ystävällistä kanssakäymistä.
Ei sitten. Toki lapsille hymyilen jos ovat vastaanottavaisia, mutta en enää aikuisten mieliksi.
ap
Sanon suoraan ja ärsyynnyn jos koen kärsineeni jotenkin. Silloin tällöin myös suutun. Pinnani on lyhentynyt ja sietokynnykseni myös. Kun olen väsynyt tai kiukkuinen, niin todella tiedän mitä haluan ja jyrään muut. Ainoat keiden kanssa toimin toisin on oma perheeni ja muutaman kaverin kanssa yritän olla pehmeämpi.
Olen myös 40v ja täysin kypsä ärsyttäviin ja vaativiin näköalattomiin ihmisiin, joilla ei ole sosiaalisia taitoja.
Siis sellaisiin kuin sinä itse. Ymmärrettävää!
täällä toinen! En vain jaksa enää. Ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta ei ole koskaan ollut mitään iloa minulle elämässäni. (En sano hyötyä, koska hyödyn tavoittelun vuoksi en ole sillä tavoin käyttäytynyt.) Olen itsekin aina vain jäänyt jalkoihin, ystävällisyys palkittu mulkoilulla jne. Olen kyllästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kylä kohtelias ja huomioonottava. Kuitenkin ajattelen niin, että ei kannata olla töykeille kohtelias. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Koen hieman samaa kuin ap aina välillä.
Pyrin elämään niin että kukaan ei käytä minua hyväkseen.
Mutta olen avulias ym. Ja mitäkö siitä saan. Sen kun katselen peiliin itseäni niin näen "kivan tyypin" sen sellaisen mitä haluan olla. Siksi avaan oven mummoille, juoksutan perään kaupan kassalle jääneitä ostoksia (ihan toisena asiakkaana), otan naapurin lapsia meille että saavat levähtää kun heillä on rankkaa jne. En tarvi heiltä kiitosta (mutta joskus aina saan ja se toki tuntuu hyvältä) vaan minulle riittää se että koen itse tekeväni oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavan olen huomannut. Ennen mukavat toisia huomioivat ihmiset nmuuttuvat kylmiksi ja itsekkäiksi, maailman ja rahatalouden mukana. Huomaatteko kuinka y,mpäristö vaikuttaa meihin! Tämä on globalisaation ja työelämässä näkyvien kovenneiden arvojen seurausta.
Olen tosi pahoillani tästä! Ja tilanne tulee varmaankin pahenemaan. Itsekkäät suuret ikäluokat opettavat tämän mm. vihaamalla lapsia julkisilla paikoilla (ks. hesari Vain Suomessa vihataan lapsia).
Kannattaisi jatkaa.
Kun kohtelee toisia hyvin odottamatta mitään takaisin saa lopulta paljon takaisin.
Jos kuvittelee että saa samalla mitalla jokaiselta takaisin, pettyy.
En muista mitä Random Act of Kindness on suomeksi, mutta RAK-liikkeen toimintaan kannattaa tutustua. Kannattaa pistää hyvä kiertämään!
Tässä ylen juttu rak:sta
http://yle.fi/uutiset/yllatyshyvyys_kasvattaa_koko_yhteison_onnellisuut…
niin hyväkäytöksinen kuin itse luulet?
valitettavasti tollaseksi tulee. etkö edes sano oho, kun lyöt jotain kyynerpäällä naamaan?