Ystävyyden alistaminen verkostomarkkinoinnille

puolittain johtuu siitä että on kova myymään Oriflamen tuotteita. Tiedän aina, kun ollaan fb:ssa yhtäaikaa, että kohta saan kuulla jostain erikoistarjouksesta. Mutta ei se kyllä näytä suuttuvan jos en osta, olen sanonut etten paljon käytä kosmetiikkaa.



Itse en kehtais myydä koko ajan jotain kaikille. Mutta tämä nainen tienaa sillä ihan hyvin ja sen hänelle suon, koska palkkansa on pieni muuten ja myymällä näitä meikkejä hän pääsee reissuille. Kyllä mä itsekin tykkäisin siitä. En vaan ole myyntityyppiä. Ehkä ap:n tapauksessa ollut markkinointi on vähän törppöä, kyllä pitäis kertoa minne on toisen kutsumassa.

En ole koskaan kuullut siellä myytävän mitään järkevää. Laihdutuspillereitä tai kynttilöitä ja ne myyjätkin saa palkaksi jotain krääsää (vaikkapa kahvinkeittimen!) ja sitten matkoja.



Varmaan alkanut aikanaan kotirouvien hommana. Ovat saaneet leikkiä olevansa businesswomaneita, kun kotona oleminen on turhauttanut mutta mihinkään oikeaan ei heistä ole ollut.

Aika alhaista tuollainen että kutsuu kylään ja sitten yrittääkin hyötyä rahallisesti.



Jos on pakko markkinoida, niin laittakoon sitten fb-mainoksia tai vaikka sähköpostia, niihin voi olla reagoimatta jos ei pätkääkään kiinnosta.

onneksi siitä on jo aikaa ja pistän tämän ystäväni ahneen, nyt jo ex-miehen piikkiin.



Mutta oikeasti, tämä kysyy saako tulla kahville ja sitten eteisessä esittelee uutta turkistaan, ja alkaa esittelemään, kuinka on sen hankkinut...



Olin mykistynyt. Joo, ostin mä siltä jotain, koska oli ihan jees tuotteita, mutta jälleenmyyjäksi en ryhtynyt. Ja se sanoinkuvaamaton pettymys, mitä koin kun istuin hiljaa ja katselin vierestä ystäväni onnellista liverrystä aiheesta.



Miksi ystävyys pitää muuttaa hyöytysuhteeksi? Eikö olisi riittänyt se ajatusten vaihto kahvikupin äärellä? Ja pahiten mua loukkasi se, että todellakin odotin hänen vierailuaan innolla.



Mutta, tuosta on monta vuotta ja se on unohdettu.

No hän tuli ja kertoi, että olen hänen sydämellään, kun teen niin kovasti töitä. Ja ettei me naiset usein panosteta tarpeeksi omaan hyvinvointiimme ja se kostautuu myöhemmin sairasteluna ja uupumuksena. Olemme vain muita varten, teemme töitä ja uurastamme perheemme eteen, mutta liian usein unohdamme itsemme. Ja että varmaan tunnen itseni uupuneeksi aika ajoin jo nyt, ne on niitä ensimmäisiä merkkejä siitä, että olen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani. Hän tuli ajatelleeksi minua, koska tietää minut ahkeraksi ja aikaansaavaksi naiseksi. Hänellä on minulle ratkaisu sekä siihen uupumiseen että aivan älyttömän yksinkertainen mutta toimiva konsepti, jolla oman hyvinvoinnin lisäksi saan siitä taloudellisen hyödyn, koska myös taloudellinen turvallisuudentunne vähentää stressiä merkittävästi. Hän haluaa esitellä tämän konseptin minulle, koska valitsi minut tietäen, että juuri minunlaisiani tarvitaan viemään tätä sanomaa eteenpäin. bla-bla-blaa......

toihan on ihan verrattavissa jehovien touhuun.

Varmaan alkanut aikanaan kotirouvien hommana. Ovat saaneet leikkiä olevansa businesswomaneita, kun kotona oleminen on turhauttanut mutta mihinkään oikeaan ei heistä ole ollut.

Tiedän erään kotirouvan, joka on niin kova buinesswoman näissä verkostomarkkinointi hommissa, että pisti lapsensa päiväkotiin voidakseen kotoa käsin pyörittää sitä businesstaan...

Mieheeni otti aikanaan vanha ystävä yhteyttä, halusi kovasti tavata, mutta kierteli kaikkia kysymyksiä tapaamisen syistä. No paikanpäällähän se selvisi. Hänen äitinsäkin kuulemma käytti näitä tuotteita, joten kyllä niiden täytyy olla hyviä. Ei halunnut pelkästään myydä tuotteita vaan värvätä mieheni myyjäksi.

Rasittaa myös omat "ystävät" jotka haluavat tavata kaksi kertaa vuodessa= silloin kun heillä on me&i-kutsut, joilla esitellään kauden ihania uutuuksia...

Verrattavissa juuri johonkin uskonlahkoon hurahtamiseen.

Mutta ystävää tarvitaan eniten siinä vaiheessa, kun selviääkin että homma on täyttä kusetusta. Silloin on tuki tarpeen.