Rippilahjaksi mopo, mitä ihmettä?!

Mutta jos jollakulla on varaa niin ei se ole minulta pois.



Jos voittaisin lotosta niin ostaisin varmaan itsekin pojalleni ensi kesänä vaikka mopon rippilahjaksi.

mutta ei kaikissa.



Toisissa perheissä annetaan joululahjaksikin kannettavia läppäreitä, Nokian Lumiaa yms. Tai 18 v. lahjaksi oma auto.



Toisissa perheissä sitten annetaan jouluna kirjaa ja pyjamaa ja suklaata.



Kukin tavallaan tai sen mukaan, mihin on varaa. En minäkään ole tottunut ihan tuollaisiin lahjoihin, mutta ei mua haittaa, jos joku muu ostelee.

ostamassa mopoa lapselle, jos sen antaa rippilahjaksi niin ei tarvitse ostaa muuta lahjaa (eli tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla).



Meillä esim. mopo ostettiin siksi, että tyttö pääsee liikkumaan paremmin, julkinen liikenne kun ei joka paikassa ole niin hyvä kuin esim. pk-seudulla eikä me vanhemmat aina päästä kuskaamaan esim. harrastuksiin.

Omille pilteille ostamme isompia juttuja jouluna ja synttärinä kun kerrran voimme. Ei sitä rahaa mielettömästi ole, mutta en tiedä parempaa kohdetta kuin omat lapset.

vanhempani ovat varsin varakkaita, joten miksi ihmeessä siinä olisi jotain pahaa jos ostaa jotain kalliimpaa kun kerran varaa on? Sain muuten myös uuden pikkuauton 18-vuotissynttärilahjaksi, ja opiskeluaikani sain asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa jonka hankkivat opiskelupaikkakunnalta. En näe näissä asioissa mitään pahaa.



Ja sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kallis lahja estäisi sen, että juhlassa voisi olla kyse muustaKIN kuin materiasta. Toki on niin että nykyyisin useimmat eivät ole kovin uskonnollisia ja siksi rippikoululla tai juhlilla on kovin vähän merkitystä ihmisille, muuta kuin että rippileiri on ihan jees tekemistä kaverien kanssa ja ehkä että sitten saa rippilahjoja. Mutta ei tällä asenteella ole tekemistä lahjojen kalleuden kanssa vaan sen kanssa mitä kristinusko kullekin perheelle ja nuorelle merkitsee.



Muuten toisinaan näkee sitäkin, että vähävaraisemmat joilla halvemmat lahjat, painottavat enemmän tuota materiapuolta. Esim. olen kuullut joidenkin sanovan jopa että ripari käydään vain että saa lahjoja. Meillä sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan koska ilman rippikouluja ja lahjojakin vanhemmat pystyivät hankkimaan kaiken tarvittavan ja sen mitä haluttiin.

Jostain syystä vain ajattelen että tuohon juhlaan ei sovi isot ja kalliit lahjat... Tai en tiedä miten selittäisin mitä oikein tarkoitan...

Varmasti sinunkin lapsuudessa oli perheillä tuloeroja. Ja vielä isompia, nykyään kun köyhätkin perheet omistaa kännykät ja tietokoneet, ja lainarahalla saa lisää kamaa. Ei erotu köyhät lapset rikkaan kakaroista samalla tavalla kuin muinoin.

eivät koskaan pröystäile sillä. Ostavat toki lapsilleen parempia lahjoja kuin me.

Mutta tuo yleistys tuntui minusta kyllä aika pahalta ja antoi huonon kuvan varakkaista, että sinun mielestä köyhemmät korostaa, että ripari pitää käydä lahjojen takia.

Sellaista en ole ikinä kuullut. Meillä usko tai älä, lapsi kävi riparin ihan sen takia, että on kiinnostunut Jeesuksesta ja hänen opeistaa. Siitäkin huolimatta, että me vanhemmat emme edes kuulu kirkkoon. Lapsi halusi silti rippikouluun.

Joten äläpä yleistä meidän köyhien lapsien motiivia käydä rippikoulua.

vanhempani ovat varsin varakkaita, joten miksi ihmeessä siinä olisi jotain pahaa jos ostaa jotain kalliimpaa kun kerran varaa on? Sain muuten myös uuden pikkuauton 18-vuotissynttärilahjaksi, ja opiskeluaikani sain asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa jonka hankkivat opiskelupaikkakunnalta. En näe näissä asioissa mitään pahaa.

Ja sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kallis lahja estäisi sen, että juhlassa voisi olla kyse muustaKIN kuin materiasta. Toki on niin että nykyyisin useimmat eivät ole kovin uskonnollisia ja siksi rippikoululla tai juhlilla on kovin vähän merkitystä ihmisille, muuta kuin että rippileiri on ihan jees tekemistä kaverien kanssa ja ehkä että sitten saa rippilahjoja. Mutta ei tällä asenteella ole tekemistä lahjojen kalleuden kanssa vaan sen kanssa mitä kristinusko kullekin perheelle ja nuorelle merkitsee.

Muuten toisinaan näkee sitäkin, että vähävaraisemmat joilla halvemmat lahjat, painottavat enemmän tuota materiapuolta. Esim. olen kuullut joidenkin sanovan jopa että ripari käydään vain että saa lahjoja. Meillä sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan koska ilman rippikouluja ja lahjojakin vanhemmat pystyivät hankkimaan kaiken tarvittavan ja sen mitä haluttiin.

lapsille kaikenlaista sen mukaan miten rahaa on ollut.



Pojalla 12 v on uusi tehokas pöytätietokone, pleikkari, 40 tuumainen telkkari omassa huoneessaan ja älypuhelin.



Ja tytöllä 11 v on oma tehokas läppäri, pikkuläppäri, pelikonsolit, telkkari omassa huoneessa ja älypuhelin.



Koulut menee hienosti molemmilla ja harrastuksissakin ne menestyy. Miksen ostais kun kerran on mahdollisuus?

Kävin rippikoulun enkä veloittanut siitä vanhemmiltani mitään. Olisko pitänyt? Ei tullut kyllä mieleenkään.

mutta silti aion ostaa mopon. Mopo on asia jonka haluan tarjota 15-vuotiaalleni, ja näin saan siihen avustusta lähisuvulta.



Onko sinun mielestäsi mopo sitten jotain yletöntä luxusta, vai luuletko että nykypäivänä 14-vuotias pystyy kesätöitä noin vain hankkimaan ja tienaamaan sen itse?

eivät koskaan pröystäile sillä. Ostavat toki lapsilleen parempia lahjoja kuin me.

Mutta tuo yleistys tuntui minusta kyllä aika pahalta ja antoi huonon kuvan varakkaista, että sinun mielestä köyhemmät korostaa, että ripari pitää käydä lahjojen takia.

Sellaista en ole ikinä kuullut. Meillä usko tai älä, lapsi kävi riparin ihan sen takia, että on kiinnostunut Jeesuksesta ja hänen opeistaa. Siitäkin huolimatta, että me vanhemmat emme edes kuulu kirkkoon. Lapsi halusi silti rippikouluun.

Joten äläpä yleistä meidän köyhien lapsien motiivia käydä rippikoulua.

vanhempani ovat varsin varakkaita, joten miksi ihmeessä siinä olisi jotain pahaa jos ostaa jotain kalliimpaa kun kerran varaa on? Sain muuten myös uuden pikkuauton 18-vuotissynttärilahjaksi, ja opiskeluaikani sain asua vanhempien omistamassa sijoitusasunnossa jonka hankkivat opiskelupaikkakunnalta. En näe näissä asioissa mitään pahaa.

Ja sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kallis lahja estäisi sen, että juhlassa voisi olla kyse muustaKIN kuin materiasta. Toki on niin että nykyyisin useimmat eivät ole kovin uskonnollisia ja siksi rippikoululla tai juhlilla on kovin vähän merkitystä ihmisille, muuta kuin että rippileiri on ihan jees tekemistä kaverien kanssa ja ehkä että sitten saa rippilahjoja. Mutta ei tällä asenteella ole tekemistä lahjojen kalleuden kanssa vaan sen kanssa mitä kristinusko kullekin perheelle ja nuorelle merkitsee.

Muuten toisinaan näkee sitäkin, että vähävaraisemmat joilla halvemmat lahjat, painottavat enemmän tuota materiapuolta. Esim. olen kuullut joidenkin sanovan jopa että ripari käydään vain että saa lahjoja. Meillä sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan koska ilman rippikouluja ja lahjojakin vanhemmat pystyivät hankkimaan kaiken tarvittavan ja sen mitä haluttiin.

Sanoin, että TOISINAAN kuulee sitäkin (olen itse kuullut kahdelta varsin vähävaraiselta sellaisia puheita). En missään nimessä luulee että se on yleistä. Heitinpä vain omiin kokemuksiini perustuvan kärjistyksen siitä, ettei se automaattisesti menekään niin päin että varakkaille kyseessä on pelkkä materia ja köyhemmille taas jalosti itse ydinasia. Uskon että molemmissa ryhmissä löytyy ydinasiasta kiinnostuneita ja materiasta kiinnostuneita ja kaikkea siltä väliltä.

Tosin poika satsaa siihen itse mukaan ne kaikki lahjarahansa ja me maksamme loput.Täyttää 15v ja mopo pitäsii kuitenkin ostaa, miksi sitä ei voisi ostaa lahjaksi?



Minusta asiassa ei ole mitään outoa, täälläpäin ei ole kesätöitä noin nuorille joten mahdoton tienata itse moporahat.

Kävin rippikoulun enkä veloittanut siitä vanhemmiltani mitään. Olisko pitänyt? Ei tullut kyllä mieleenkään.

Veloittaako ihminen syntymäpäivistäänkin jos saa silloin lahjan?

Meillä ihan samalla tavalla, itse en koskaan saanut mitään ihmeellistä, mutta nykyään pienemmät sisarukseni saavat ja vanhempien tulot on ihan samaa luokkaa kuin silloinkin.

Olen järkeillyt sen niin, että kun meitä aluksi oli kuusi ja enää kaksi asuu kotona, on vanhemmilla nykyään varaa ostaa nuoremmille isompia juttuja kun ei tarvitse enää kuutta lasta ruokkia, vaatettaa, silmälasittaa jne. ;) En ole kuitenkaan katkera, nykyään tienaan omat rahani ja ostelen itselleni kivoja juttuja.

mutta silti aion ostaa mopon. Mopo on asia jonka haluan tarjota 15-vuotiaalleni, ja näin saan siihen avustusta lähisuvulta.

Onko sinun mielestäsi mopo sitten jotain yletöntä luxusta, vai luuletko että nykypäivänä 14-vuotias pystyy kesätöitä noin vain hankkimaan ja tienaamaan sen itse?