Mun elämässä ei ole mitään hyvää...

en näe valoa enää missään kaikki on samaa paskaa...



oon vuodattunutkin tunteitani ja oon nyt saikulla..



mulla keskenmeno ja kaavinta takana.. ja elämä näyttää synkältä,oon sairaslomalla.. mut hajoo tää pää tähän,mieskään ei halua jutella sanoo ei ole kessusteltavaa se loukkaa... oon yksin ajatusten kanssa,kavereita ei kiinnosta eikä niiden päälle kannata kaikkea vuodattaa,arvaappa tekiskö mieli vetää kännit?



maanantaina pääsen puhumaan psykoterapeutille mutta kannattaako sinne mennä,tekisi mieli peruuttaa kaikki menot ja painua maaan alle nuolee haavoja...