18v lapsipuoli heräilee pikkuhiljaa todellisuuteen. Nyt istuu
keittiön pöydän ääressä ja toteaa ääneen kuinka kaikki on kallista ja rahaa ei ole, jos ei ole töitä. Tähän asti on ilmeisestu kuvitellut elämisen olevan ilmaista vaikka asiaa on yritetty avata nuorelle moneen otteeseen. Hyvä että edes nyt hoksaa jotain..
Kommentit (4)
pieniä etteivät tajua vielä rahan arvoa ja varmaan sama homma on edessäpäin ;)
t.ap
keittiön pöydän ääressä ja toteaa ääneen kuinka kaikki on kallista ja rahaa ei ole, jos ei ole töitä. Tähän asti on ilmeisestu kuvitellut elämisen olevan ilmaista vaikka asiaa on yritetty avata nuorelle moneen otteeseen. Hyvä että edes nyt hoksaa jotain..
nopeammin. Meilläkin 18 v. on haaveillut omasta asunnosta, mutta eihän sillä reppanalla ole rahaa sellaiseen. Jankuttaa ja inttää kuitenkin että "kaikki" kaverit asuu yksin omissa tai vuokra-asunnoissaan ja kuulemma jos ei vanhemmat maksa niin sossu maksaa. En ymmärrä miten se on tuollaiseksi mennyt kun ollaan kyllä koitettu lapsesta asti takoa sille päähän talousasioita.
Kyllä mä aika paljon elämää pidin "ilmaisena" kun muutin omilleni. Ei ollut tarvinnut ajatella maallisia kun jos teki mieli esim. leipoa, kaapista löytyi vatkain, kulho, uunivuoka, aineet... Sitten kun itse piti hankkia kaikki siitä ensimmäisestä muovikiposta alkaen itse, niin kyllä se vaan kallista oli!
Tavallaan ihanaa, kun elämä on noin alussaan. Ja mitenkään teinivanhempia taivastelematta, ihanaa kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Voi olla välillä ihan pieni ja äidin on helppo huolehtia, riittää kun ostaa kaappiin ruokaa...
Hei, jokainen meistä tajuaa tuon jossain vaiheessa. Sitä voi ajatella teoreettisella tasolla, että töissä käydään jotta saadaan rahaa ja raha käytetään elämiseen, mutta kun KÄYTÄNTÖ kolahtaa omalle kohdalle...
Ja yks sun toinen siitä oivalluksesta on selvinnyt aikuisuuteen.