Muita, jotka kokevat olevansa vääränlaisia puolisoilleen?

Mieheni ansaitsisi jonkun iloisen ja pirteän, koulutetun, kauniin ja hoikan naisen jonka kanssa elämä olisi leppoisaa. Sen sijaan hänellä on minut: ruma, ylipainoinen ja kouluttamaton stressikimppu. Jos sitä vain lähtisi.

Kaiken mainitsemasi voit muuttaa jos haluat.

Mä olen miehelleni juuri oikeanlainen ainakin hänen mielestään ja tiedän sen itsekin. Enkä nyt tarkoita ulkoisesti pelkästään vaan sitä että hän ei olisi elämässään näin pitkällä ellei hänellä olisi vaimoa joka olisi mahdollistanut eteenpäin pääsyn ja tukenut miestä kaikissa päätöksissään.

Nollasta ollaan lähdetty, ihan persaukisina tähän uusperheeseen. Nyt on kaunis koti, kummallakin hyvä työ (miehen uran olen ihan vapaaehtoisesti asettanut omani edelle), on mahdollisuus nauttia elämästä ja toisistamme, ihanat koulutetut lapset ja elämä mallillaan. Yhteiset haaveet ja tavoitteet vielä bonuksena.

Eikä mun tarvitse olla aina iloinen ja pirteä - saan olla oma itseni: välillä vaikka se pikku myy jota vituttaa syksyn harmaus ja nurkissa pesivät villakoirat kuten muitakin.... Kaunis ja hoikka kylläkin mutta ne ovat pikkujuttuja onnellisuuden kannalta.

4n äiti

äläkä itse lähde koska luulet olevasi kovin huono. Kuulostat lähinnä masentuneelta ja huonolla itsetunnolla varustetulta. Todennäköisesti se mies ei haluaisi ketään muuta sun tilalle. Kukaan meistähän ei ole täydellinen, eikä kukaan aina iloinen ja pirteäkään.

pienen blondin. On aina tykännyt vaaleaveriköistä. Ja jonkun, joka olisi kuin sen äiti. Mamma veti kaksin käsin diapameja, oli aina tyyni ja rauhallinen.

Kaikki mainitsemasi asiat voit itse muuttaa. Kuulostaa siltä, että kieriskelet itsesäälissä.