Onko teidän mielestä hopea-, pronssi- tai titaanisormus sopiva vihkisormukseksi?

Itse asiassa itselläni on hopeinen vihkisormus. Hopea vain miellyttää omaa silmää enemmän kuin kultainen.

mutta siihen voi yhdistää valkokultaa. Katselin juuri sellaisia sormuksia, joissa on kaksi rengasta, toisessa niistä timantteja. Tahtoisin sellaisen vihkisormukseksi, koska kihlasormus on timanttirivisormus.

että saisin kerrankin tuntea olevani sen "arvoinen". Tämä on ehkä hassu ajatus, mutta kun koko elämänsä on saanut sekundaa ja pidetty nollana, niin edes tuon pienen asian suhteen haluaisin kokea jotenkin olevani "kullan arvoinen".

on nyt in eli sellaisen haluaisin jos naimisiin menisin.

Siksi hopeinen tai pronssinen sormus tuntuu kuin liittoa ei olisi ajateltukaan kuin lyhytaikaiseksi.

Ja ollaan oltu oikein tyytyväisiä. Molemmilla käsityöammatti jossa hopea ei kestäisi ja kulta ei miellytä silmää eikä vaan sovi tyyliin. Jos sormus tuntuu omalta ja sen kantaa ylpeydellä ja rakkaudella, niin mitä väliä vaikka olisi muovista. Se on teidän oma asianne, teidän liittonne merkki

ja valitettavasti se ei tällä hetkellä miellytä silmää. 10 vuotta sitten en voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta... mutta nyt muodissa olevat hopeakorut ovat minusta paljon kauniimpia. Titaaniin saattaisin päätyä jos nyt pitäisi valita.

Materiaalilla ei ole mitään väliä kunhan on kaunis. Eikä ole tarkoituskaan kestää ikuisesti, meidän liitto kestää, sormus on vain koru. Ollaan vaihdettukin kerran, 10-vuotispäivänä.

Molemmat olemme sairaanhoitajia (mies lanssisssa ja minä teholla) emmekä käytä sormuksia töissä, joten emme halunneet mitään erikoista piiperrystä niihin. Titaani on kuitenkin kestävä ja hyvän näköinen:)

Siksi hopeinen tai pronssinen sormus tuntuu kuin liittoa ei olisi ajateltukaan kuin lyhytaikaiseksi.

Vihkisormus ei ole vain koru jota vaihdellaan muodin mukaan. Sormus kertoo myös siitä ajasta jolloin on naimisiin menty.

Kultasepät tapaavat sanoa, että kihlat ja vihkarit otetaan sellaiset kuinka pitkäksi ajaksi ne on tarkoitettu kestämään, lyhyelle suhteelle lyhytkestoinen sormus.

Hopea on sen verran edullinen ja pehmeä materiaali, että käy paremmin arkikoruksi joksikin aikaa, tai sitten sellaiseksi jota pidetään vain joskus juhlissa.

Pronssi taas on jo alunperin ruma ja arkinen materiaali, ihan sama kun pitäisi jotain mutteria kädessä.

Titaaniset meilläkin.

Keltakultaista ei missään nimessä, väri ei sovi eikä miellytä. On sitäpaitsi "pois muodista" nyt, jos se jotakuta kiinnostaa/päätökseen vaikuttaa. Titaani, platina, valkokulta, teräs paremman näköisiä.

Siksi hopeinen tai pronssinen sormus tuntuu kuin liittoa ei olisi ajateltukaan kuin lyhytaikaiseksi.

Vihkisormus ei ole vain koru jota vaihdellaan muodin mukaan. Sormus kertoo myös siitä ajasta jolloin on naimisiin menty.

Kultasepät tapaavat sanoa, että kihlat ja vihkarit otetaan sellaiset kuinka pitkäksi ajaksi ne on tarkoitettu kestämään, lyhyelle suhteelle lyhytkestoinen sormus.

Hopea on sen verran edullinen ja pehmeä materiaali, että käy paremmin arkikoruksi joksikin aikaa, tai sitten sellaiseksi jota pidetään vain joskus juhlissa.

Pronssi taas on jo alunperin ruma ja arkinen materiaali, ihan sama kun pitäisi jotain mutteria kädessä.

Onko sitten ihan tuhoon tuomittu avioliitto?

nimim. pariskunta, joka ei käytä vihkisormuksia laisinkaan

Vihkisormusta en käytä. Tykkään kovasti titaanista, on kauniin värinen ja erittäin kestävä.

Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..

Siksi hopeinen tai pronssinen sormus tuntuu kuin liittoa ei olisi ajateltukaan kuin lyhytaikaiseksi.

Vihkisormus ei ole vain koru jota vaihdellaan muodin mukaan. Sormus kertoo myös siitä ajasta jolloin on naimisiin menty.

Kultasepät tapaavat sanoa, että kihlat ja vihkarit otetaan sellaiset kuinka pitkäksi ajaksi ne on tarkoitettu kestämään, lyhyelle suhteelle lyhytkestoinen sormus.

Hopea on sen verran edullinen ja pehmeä materiaali, että käy paremmin arkikoruksi joksikin aikaa, tai sitten sellaiseksi jota pidetään vain joskus juhlissa.

Pronssi taas on jo alunperin ruma ja arkinen materiaali, ihan sama kun pitäisi jotain mutteria kädessä.

Onko sitten ihan tuhoon tuomittu avioliitto?

nimim. pariskunta, joka ei käytä vihkisormuksia laisinkaan

Eihän se idea olekaan se että pitääkö olla sormus vai ei, vaan se että jos on sormus, kestääkö se koko avioliiton ajan. Se laatu siinä merkkaa. Kuten aviopuolisoa valitessa, jotkut tyytyvät mihin vaan, sehän on helppo vaihtaa. Jotkut miettivät pitkällä aikavälillä, että kestääkö tämä 40-50 vuotta, ja tykkäänkö siitä vielä silloin :)

vihkisormukset ja syynä se että mikään muu (tavallisista, helposti saatavilla olevista ja kestävistä) materiaaleista ei minulle allergian vuoksi sovi.



Ollaan erittäin tyytyväisiä, kauniit ja uniikit korusepän tekemät sormukset, samanlaisia ei tuloe vastaan. Ja koska ovat titaania niin voidaan sitten aikanaan näistä teetättää vaikka pallonivelet polviin ;)

Enpä kyllä miettinyt kestävyyttä kun valitsin vihkisormusta. Minulle oli tärkeämpää se, että sormus miellytti omaa silmää.



Nooh, hopeiseen päädyin, mies taas perinteiseen keltakultaiseen.



Eipä sillä sormuksella sen kummempaa arvoa minulle joka tapauksessa ole. Tuskin tulen itkemään, vaikka menisi hukkaan. Se kun ei kuvasta ainakaan meidän avioliittoa mitenkään.

Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..

Kyllä sormuksessa juurikin se käsityön laatu on myös tärkeää materiaalin ohella. Ja ajaton, käytännöllinen mallihan on aina paras. En tiedä mikä mielestäsi on kallis sormus, mutta jos ottaa vihkariksi sadan euron rimpulan, niin se on soikea jo viikossa ja kuluu poikki muutamassa vuodessa, näitä on nähty.

Kun sormusta kerran pidetään joka päivä kädessä avioliiton symbolina, niin kyllä se pitää myös kestää se arkikäyttö. Voisin kuvitella että ne mauttomat pröystäily sormukset, eli jotain isoja korkeita kiviä, on aika hankalia kun tekee kotitöitä, remonttia tai pihatöitä, eikä varmaan kaikissa ammateissakaan pysty pitämään mitään törröttäviä härpäkkeitä.

Rengasliikkeissä on kuvia sellasista sormuksista,

ihan kuin hyvät kesärenkaat.



Saakohan sellasia oikeesti jostain,

ja sitten vois olla kitkat ja nastarenkaat (=timantit) vielä.

Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..

Kyllä sormuksessa juurikin se käsityön laatu on myös tärkeää materiaalin ohella. Ja ajaton, käytännöllinen mallihan on aina paras. En tiedä mikä mielestäsi on kallis sormus, mutta jos ottaa vihkariksi sadan euron rimpulan, niin se on soikea jo viikossa ja kuluu poikki muutamassa vuodessa, näitä on nähty.

Kun sormusta kerran pidetään joka päivä kädessä avioliiton symbolina, niin kyllä se pitää myös kestää se arkikäyttö. Voisin kuvitella että ne mauttomat pröystäily sormukset, eli jotain isoja korkeita kiviä, on aika hankalia kun tekee kotitöitä, remonttia tai pihatöitä, eikä varmaan kaikissa ammateissakaan pysty pitämään mitään törröttäviä härpäkkeitä.

Minulla on 40 euron hopeasormus ja hyvin on kestänyt jo kymmenen vuotta =)