Onko teidän mielestä hopea-, pronssi- tai titaanisormus sopiva vihkisormukseksi?
Olisitteko sellaiseen tyytyväisiä, vai onko kulta "ainoa oikea" vihkisormukseksi?
Kommentit (28)
Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..
Kyllä sormuksessa juurikin se käsityön laatu on myös tärkeää materiaalin ohella. Ja ajaton, käytännöllinen mallihan on aina paras. En tiedä mikä mielestäsi on kallis sormus, mutta jos ottaa vihkariksi sadan euron rimpulan, niin se on soikea jo viikossa ja kuluu poikki muutamassa vuodessa, näitä on nähty.
Kun sormusta kerran pidetään joka päivä kädessä avioliiton symbolina, niin kyllä se pitää myös kestää se arkikäyttö. Voisin kuvitella että ne mauttomat pröystäily sormukset, eli jotain isoja korkeita kiviä, on aika hankalia kun tekee kotitöitä, remonttia tai pihatöitä, eikä varmaan kaikissa ammateissakaan pysty pitämään mitään törröttäviä härpäkkeitä.Minulla on 40 euron hopeasormus ja hyvin on kestänyt jo kymmenen vuotta =)
Isossa maailmassa neuvotaan (myyjät:) laittamaan sormukseen kuukausipalkan verran rahaa. Ja ne sijoitus timantit alkaa karaatista ylöspäin.
Mutta harakat ne kaiken kiiltävän perässä juoksee;)
kihla- ja vihkisormukset hopeiset, koska tykättiin itse niistä enemmän. Hopea on jotenkin elävämpi metalli kuin "kylmä" kulta. Mutta nehän on makukysymyksiä, ja sun vihkisormus saa olla juuri sellainen kuin itsestäsi on sopiva.
Miehellä on kultainen sormus, mutta minulla kaksi hopeista. Kukin tehköön makunsa mukaan.
Melkein kolmen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kestävät hyvin käyttöä. Tosin me emme muutenkaan tee mitään autonasennus- tai tavaroidenroudaustöitä, vaan molempien työt on perus paperienpyörittelyä. Eivätpähän sormukset kulu ;)
Joten, kuten arvata saattaa, mielestäni se sormus mihin kantajansa on tyytyväinen on se sopiva sormus. On typerää väittää jotain muuta.
Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..
Kyllä sormuksessa juurikin se käsityön laatu on myös tärkeää materiaalin ohella. Ja ajaton, käytännöllinen mallihan on aina paras. En tiedä mikä mielestäsi on kallis sormus, mutta jos ottaa vihkariksi sadan euron rimpulan, niin se on soikea jo viikossa ja kuluu poikki muutamassa vuodessa, näitä on nähty.
Kun sormusta kerran pidetään joka päivä kädessä avioliiton symbolina, niin kyllä se pitää myös kestää se arkikäyttö. Voisin kuvitella että ne mauttomat pröystäily sormukset, eli jotain isoja korkeita kiviä, on aika hankalia kun tekee kotitöitä, remonttia tai pihatöitä, eikä varmaan kaikissa ammateissakaan pysty pitämään mitään törröttäviä härpäkkeitä.Minulla on 40 euron hopeasormus ja hyvin on kestänyt jo kymmenen vuotta =)
Isossa maailmassa neuvotaan (myyjät:) laittamaan sormukseen kuukausipalkan verran rahaa. Ja ne sijoitus timantit alkaa karaatista ylöspäin.
Mutta harakat ne kaiken kiiltävän perässä juoksee;)
tonnia, rahasta se ei olisi ollut kiinni. Tosiaan hopeinen miellytti enemmän.
En muutoinkaan käytä lainkaan koruja 8en edes korviksia). Tai no, nyt tietysti vihkisormusta, niin ei sillä materiaalilla sitten ollut suurempaa merkitystä =)
Vierailija kirjoitti:
Paikallisen artesaanin käsintekemiä, varsin edullisia olivat myöskin. Minua suorastaan ällöttää kalliilla kihla- tai vihkisormuksilla pröystäilijät. Ikäänkuin sormuksen hinta olisi tae onnellisesta avioliitosta. Kalliit sormukset ovat valitettavan usein myös minun silmääni mauttomia..
Kyllä sormuksessa juurikin se käsityön laatu on myös tärkeää materiaalin ohella. Ja ajaton, käytännöllinen mallihan on aina paras. En tiedä mikä mielestäsi on kallis sormus, mutta jos ottaa vihkariksi sadan euron rimpulan, niin se on soikea jo viikossa ja kuluu poikki muutamassa vuodessa, näitä on nähty.
Kun sormusta kerran pidetään joka päivä kädessä avioliiton symbolina, niin kyllä se pitää myös kestää se arkikäyttö. Voisin kuvitella että ne mauttomat pröystäily sormukset, eli jotain isoja korkeita kiviä, on aika hankalia kun tekee kotitöitä, remonttia tai pihatöitä, eikä varmaan kaikissa ammateissakaan pysty pitämään mitään törröttäviä härpäkkeitä.
45e titaanisormus ei mene soikeaksi. Jalometallit on huonoja kun eivät kestä elämää muuttamatta muotoaan.
Mulla on sama hopeasormus kihla-ja vihkisormuksena. Miehellä joku titaanisormus samoilla spekseillä.
Pidän simppeleistä koruista ja tuo oli sellainen josta pidin heti, niin sillä on menty. Voi olla että teetetään jossain vaiheessa yhdellä korutaiteilijalla sitten uniikit sormukset mutta samaa materiaalia tulee olemaan.
mikä tahansa materiaali sopii, johon sormuksen saaja on tyytyväinen. Mutta hopea on käytännössä hankala, kun on niin pehmeää. Pronssista en osaa sanoa, mutta titaani on mielestäni aivan "kullan arvoinen" (=yhtä kestävä tai kestävämpi kuin kulta).