mitäs mä ton äitini kanssa tekisin?
Äidillä on nyt mennyt joku ihmeellinen vaihde silmään ja loppua ei näy. Valittaa, puuttuu ja komentelee aiheesta kuin aiheesta. Nähdään pari kertaa viikossa ja äiti auttaa lasten hoidossa sinänsä oikein ystävällisesti, mutta nyt tulee joka ikinen kerta haukut lasten vaatteista yms. Vaikka olisi puettu mitä.
Lisäksi tiedän, että tekee tällä hetkellä samaa monelle muullekin sukulaiselle. Erityisesti kaikille, joita on jotenkin joskus päässyt auttamaan.
Itse jo mietin, että pakko järjestää niin, ettemme hänen apuaan tarvitse, kun jää niin paha mieli. Kohta äiti sitten jää yksin, kun ei kukaan tuollaista jaksa kuunnella. Eikä sekään ole oikein, että vanhus hylätään.
Miten hänet saa tajuamaan käytöksensä tuhoisuuden? Liittyykö johonkin vanhusten tautiin tuo yhtäkkinen tarve yrittää päättää muiden asioista?
Sinä sanot, että äitisi on päässyt monia auttamaan, mutta ehkäpä äitisi kokeekin, että hänen on ollut pakko auttaa ja on edelleen, eikä ehkä kummoista kiitosta siitä ole saanut?
Auttaa edelleen, koska ei osaa enää sanoa ei.
Minä juttelisin äitini kanssa kunnolla, ehkäpä se oikea syy sieltä sitten löytyy, kun rauhallisesti asiasta osaa keskustella.