Ei lupaa olla lapsellinen ja antaa lahjoja, saati toivoa niita. Pala kurkussa luen listojanne, miten monta lahjaa tekin, olettaen aikuiset, olette saaneet.

Sympatiat minulta sinulle <3

Juhlitteko joulua kuitenkin? Siis " lasten joulua" ? Meidänkään ei koskaan pitäisi mukamas ostaa mitään kenellekään, mutta silti lahjoja aina on... Hurjan tylsää, ettei aikuinenkin saisi nauttia joulusta... :(

Tässä minulta lahjaksi virtuaalihalaus! Minusta lahjojen antaminen ja saaminen on yhä ihanaa näin aikuisenakin. Tässä muutama viikko sitten minulla oli ollut hirveä päivä, kamala stressi työasioiden ja muiden kanssa. Tulin kotiin ja postin seassa odotti yllätys ystävältä: ihan vain pari pakettia kasvonaamioita, sellaisia, että yhdestä paketista tekee yhden naamion. Mutta se oli ihana piristys siihen päivään ja todellakin kirkasti jaksamaan tähän lomaan saakka.



Voisitko purkaa tuntojasi syvemmin kirjoittaen ja näyttäen sen ainakin miehellesi? Hänen tulisi tukea sinua sukulaisiaan vastaan; aviopuolison tulisi auttaa toista ja ymmärtää, eikä nujertaa.

minä ymmärrän kyllä sinua,minullekin tässä joulunajassa on se ihanin juttu se antamisen ilo-ja onnessani otan paketteja vastaankin varmaan ihan kuolemaani asti:)

Vietetään lahjallista joulua lasten osalta, ja niille lahjoja lappaakin joka suunnasta. Itse mielelläni joulun alla katselisin lähipiirilleni jokaiselle jonkun sopivan lahjan ja toivottaisin sillä hyvää joulua. Fiiliksen ja joulumielen takia siis koko juttu. Ei siis mitään sekomeininkiä määrän ja hinnan suhteen. Noh, saan jotain lahjoja oman puoleni suvulta ja joiltain parhailta ystäviltäni, joita sitten salaa haen postista ja rapistelen vaatekomeron nurkassa.



Ainiin, joululahja ei ole ihan niin noloa, jos se on vaan muovikassissa ilman paperia. Muuten sanotaan että " vai että ihan oikein paperissakin, mitäs se meidän Maija on nyt ostanut" .



Ilmeisesti noilla kaikilla on joku puritaaninen askeettisuustrauma lapsuudestaan, jota työstetään jollain kieltäytymismenetelmällä.



Hyvää joulua kaikille, lahjoilla ja ilman!



ap

Kuulostaa ihan kamalalta, olisin ihan rikki. Jos tuo tapahtuisi töissä, olisi se työpaikkakiusaamista. Lähentelee minusta jo henkistä vaäkivaltaa, jos toistuu koko ajan. Minullakin miehen suvulla aika paljon pinttymiä, jotka liittyvät vastaavanlaisiin juttuihin. Ei nyt noihin lahjoihin, mutta kaikenlaiseen rahaan ja ulkoiseen kuoreen liittyen. Onneksi mieheni on minun " puolellani" ja yhdessä puidaan aina kummankin suvun kummallisuuksia.



Niin ja minusta aikuisten KUULUU saada lahjoja tai edes yksi mieluinen lahja. Ihan varmasti aikuisetkin nauttivat siitä, kun joku muistaa ja on miettinyt samalla lahjan saajaa. Itse sain mm. mieheltä aivan ihania lupauskirjekuoria, joissa mies lupasi kaikenlaisia pikkujuttuja arkea helpottamaan ja mm. teatterireissun. Halaus ja tsemppiä sinulle!

hankit jokaiselle nälvijälle jotakin, ihan pientä vaan, ja paketoit oikein ylellisesti. Laita myös julkisesti nähtäville sukulaistesi antamat paketit sinulle. Jos joku urputtaa saamistasi lahjoista, nälvi takaisin esim. " Kelpais varmaan sullekin?" tai " Voi, eikö kukaan muistanut sua? Yritäpä olla kiltimpi ensi vuonna niin kenties tontut tuo sulle jotain seuraavana jouluna."

Nehän pilkkaa SINUA! Törkeää käytöstä.

Eikö miehesi kunnioita sinun toiveitasi ja haluasi viettää joulua? Eikö hän tosiaan anna sinulle mitään joululahjaa, vaikka tietää sen olevan sinulle tärkeää? Ei taida sitten oikeasti olla se oikea, koska rakkaus on tekoja...

Me ollaan miehen kanssa toisinaan sovittu, ettei osteta lahjoja. Ollaan kenties ostettu jotain isompaa yhdessä (taulu-TV jne) tai säästetty matkaan tai käyty yhdessä ulkona niilläkin rahoilla. Yhtenä tällaisena jouluna lapsemme järkyttyivät huomatessaan, ettei äiti ja isä saaneet lahjoja. Toinen ei millään meinannut päästä yli asiasta, vaan itku kurkussa kyseli, että onko äiti ja isä ollut tuhmia jne. Sen jälkeen päätettiin, että äitiä ja isääkin pitää lahjoa vähäsen joka joulu ;)



Mä en ole lahjoista isosti välittänyt, mutta tänä jouluna innostuin lahjomaan läheisiä runsaammin. Se oli kivaa ja olisi kurjaa, jos joku minun lähipiirissäni sitä ivaisi.



Koita AP olla välittämättä ja olla oma itsesi lahjojesi kanssa. Minäkin yrittäisin vaikka änskällä käyttäytyä normaalisti saamieni lahjojen kanssa. Tai sitten sanoisin, että lasten vuoksi porukka voisi alkaa käyttäytymään. (Tosin tää varmaan kuitattaisiin, että eikö sitä ymmärretä huumoria :-/)

Olen viettäny ton suvun kanssa joulua kohta 15 vuotta. Alkuun vaihdeltiin lahjoja, minä varmaan innokkaimmin hommassa mukana. Esim appiukko toimi jo silloin, että kun joku jakoi lahjoja, hän murahti että jaa eikä katsonutkaan lahjaan, tai jos oli pakko ottaa se vastaan, saattoi sanoa ettei hän mitään ollut toivonut ja jätti lahjan avaamatta paikoilleen. Alkuun anoppi ja mies ottivat osaa mun leikkiini (antamalla lahjaksi juuri siivousaineiden, maustesarjojejn ja anttilan kuvastossa mainostettujen halvimpien mahdollisten nilkkasukkien tapaisia lahjoja).



Nyt minulle ollaan vuosien aikana paljastettu suuri salaisuus, että alusta asti on ollut ihan naurettavaa ostaa aikuisille JOULULAHJOJA, kun a) kukaan ei tarvitse mitään b) jokainen voi itse ostaa kaupasta sitä mitä tarvitsee. Heidän " huumorinsa" kuulostaa tosi raa`alta mutta he oikeasti ovat vakuuttuneita ettei kukaan aikuinen välitä joululahjoista, joten asia on yhtä harmiton vitsin aihe kun vaikka että joku odottasi maailmanloppua joka päivä.



Mies on vuosien aikana kääntynyt sukunsa perinteisiin. Alkuun hän sentään yritti ostaa jotain mahdollisimman järkevää ja edullista, mutta tästä on myös annettu analyysi: " No sitä nyt tarvi silloin alkuun yrittää tuommoista kaikenlaista" .



Nyt kun kirjoitin tämän teille, asia tuntuu enää ennemmin naurettavalta kuin hyvin musertavalta. Vaikka totta, että tässä on kaikki ainekset henkiseen väkivaltaan. En käsitä miksi noin harmitonta asiaa pitää vastustaa noin henkeen ja vereen ja kunnon propagandan keinoin.

miehestä vielä. Hän on onnettomin lahjan ostaja. Useina jouluina olen saanut pöydänkulmalle alennusmyyntien alkamisen aikaan isonkin setelirahan, johon on sanottu vähän myötätuntoisesti että " osta nyt itsellesi se joululahja" . Sitten hän on uteliaana tullut katsomaan, että mikä oikein on se The Joululahja, josta kaikki meuhkaa. Hänen olisi ehkä helpompi ostaa joululahja, jos kauppojen hyllyllä olisi selvästi lappuja " Joululahja, 9,90, Joululahja 14,90, Joululahja 19,90 jne). Hän ei siis tavoita ajatusta, että joululahja voi olla kirja, koru, vaate, karkkia, kukka, lahjakortti jne.

sillä erotuksella, että me emme pilkkaa kenenkään tapoja.

Meillä ostetaan lapsille lahjoja ja itsellemme ostamme jotain tarpeellista, yleensä vaatteita ja paketoimme ne myös, jotta lapsille ei tulisi paha mieli kun isi ja äiti ei saanut pukilta mitään.

Ei voi tollasta oikeasti olla olemassa! :D



Otan osaa. Miehesi kuulostaa insinööriltä. Mun veli on insinööri, mutta onneksi hänen vaimonsa on sisäänostaja suuressa tavaratalossa, joten saan kelvollisia lahjoja. :D

Katsoisin että tekisin väärin jos sallisin heidän turmella kuolemattoman sielunsa tuollaisella pilkanteolla ja kiusaamisella. Minun olisi pakko vastata siihen sillä ainoalla loogisella ja järkevällä tavalla: kävelemällä ulos heidän elämästään taakseni katsomatta.



Puhu vielä miehesi kanssa, kerro mistä haaveilet ja mitä noista tilanteista ajattelet. Hänen on tuettava sinua avoimesti, ja teidän on lakattava tapaamasta noin kuvottavia ihmisiä. Aikuisten pitää olla aikuisia eikä kiusata toisiaan. Aikuisen vastuulla on myös sanoa toisille Ei.

Työpaikallani on lähes pelkästään insinöörimiehiä, tosi yleistä tuntuu olevan tuo aikuisten lahjojen pilkkaaminen tai ainakin vähättely. Minä taas ostan paljon lahjoja kaikille sukulaisilleni, en tosin kovin kalliita kun ei ole varaa. Aina kun joku avaa keskustelun lahjattomuuden suuntaan niin sanon reippaasti oman mielipiteeni, että eihän niitä lahjoja ehkä tarvita mutta niitähän on tosi mukavaa sekä antaa että saada, joten ei kai niistä kovin suurta haittaakaan ole. Ilokseni olen huomannut että olen saanut muutaman inssin käännytettyä vuosien saatossa ja muutama jo kyselee lahjavinkkejä vaimoilleen. Yleensä lähetän heidät korukauppaan...

joulua tommosen porukan kanssa. Sympatiat sinulle ap.

tekisin itse varmaan kostoksi niin monen joulun pilaamisesta semmoisen tempun

että taiteilisin oikein ihanat paketit jokaiselle, vähän eri kokoisia ja muotoisia pahvilaatikoita jonka sisältä löytyy sitä mitä toivoivat eli ei yhtään mitään!

voisi siinä sitten katsella miten ne ivalliset hymyt nätisti hyytyvät!

Muuten ollaan suvun kanssa hyvinkin samanhenkisiä, siis enimmäkseen järki-ihmisiä päätösten suhteen. Mutta kun jokaisella on oma rajansa tässä järjenkäytössä, minulla se tuntuu loppuvan juuri tähän lahjakohtaan kun muu porukka pystyy vielä silloinkin näkemään asian " järkevästi" . Yleensä paha mieli on pahimmillaan jouluaattona, tai kun kysellään että mitä sait lahjaksi, mutta häipyy tammikuussa. Mutta jonain jouluna, varsinkin jos se lokakuussa alkava v***lu mulle paketoitavista arkiesineistä kiihtyy, toteutan ton tyhjän laatikon lahjan.



Jo uuteen vuoteen suuntaava ap