Kaikki lapset ovat rumia, ärsyttäviä ja tyhmiä - paitsi omani!!!

Uskon, että esim. oma lapseni ärsyttää monia. lausuu koululaisenakin yhden äänteen väärin, ehkä on kieli liian lyhyt tai jotain (mies on puhunut että hänen oli fysiologisesti mahdotonta sanoa kaikkia äänteitä , tehtiin joku korjaustoimenpide). Lapsen älyssä ei ole mitään vikaa kuitenkaan. Puhui pitkään epäselvästi. Silti on tottakai minulle rakkain ja täydellisin. Mutta minusta on helppo ymmärtää että monet kokisivat ärsyttävänä ipanana.



Itse en koe noin vahvasti kuin aloittaja muiden lapsista, siis että ihan kaikki ärsyttäisivät. Esim. lasteni ystävistä jotka meillä käy, näen paljon hyviä puolia, joku on tosi kaunis, monikin, joku on hauska ja huumorintajuinen, ... huomaan kyllä ne huonot puoletkin lapsista, yksi on sellainen lellitty, toinen penkoo kaikki vi.un laatikot vielä isonakin, ...



on pari lasta jotka ovat lähes täydellisiä aikuisen silmiin, he ovat jotenkin pelottavia. (miettii miksi ovat niin "helppoja") Siis että eivät määräile pahasti, eivät pengo, eivät sotke miitään, osaavat silti leikkiä, osaavat puhua ja artikuloida selvästi, eivät korota ääntään, eivät riehu...



sitten on joitakin lapsia, joilta katkaisisin kaulan, jos siitä ei tulisi mulle rangaistusta. He ovat kiusaajia, röyhkeitä, ylimielisiä, minä minä minä kakaroita joille omat vanhemmat eivät pidä kuria ja jos pitävät niin se on vain kotona omassa pihassa jossa lasten ei toivota oleskelevan. Tämän tunteen myötä olen oppinut ymmrtämään esim. äitipuolia, sen tunteen kun joutuu pakosti katsella jotain penikkaa jota ei haluaisi katsella.