Millä lailla uroskoiran leikkaus on muuttanut koiraa vai onko mitenkään? Kokemuksia?

Kyllä niillä on usein haitallisia vaikutuksia. Koira voi muuttua pentumaisemmaksi ja joutua toisten koirien alistamaksi helpommin, mikä on ikävää varsinkin jos niitä toisia koiria on samassa taloudessa. Karkeakarvaisten turkki voi mennä höttöiseksi, ja karvanlaatu muutenkin muuttua. Merkkailutapa ei yleensä lopu jos koira on sen jo ehtinyt oppimaan. Käytösongelmiin leikkaus on ÄÄRIMMÄISEN harvoin ratkaisu, lähinnä jos ongelma on yliseksuaalisuus niin silloin se on. Yliseksuaalisuudella tarkoitan niin liiallista kiinnostusta narttuihin että esim. vähän väliä paastoaa ja vinkuu sisällä kun on joku naapuruston narttu kiimassa, tai aikuisenakin pyrkii astumaan kaikkea nartuntapaista mikä liikkuu.



Kovin nuorena leikkauttaminen on myös todettu riskiksi esim. luusto- ja nivelsidevaurioille amerikkalaisessa tutkimuksessa. Ilmeisesti jollain tavalla sukuhormonit on tärkeitä sille, että luusto, nivelet ja nivelsiteet ja näihin kiinnittyneet lihakset kehittyvät vahvoiksi.



Leikkauttamista ei pidä pelätä, jos siihen on riittävän hyvät terveydelliset syyt, mutta ei sitä turhaankaan pidä tehdä.

Meillä on ollut viisi urosta jotka on leikattu ja yksi leikkaamaton uros. Näistä leikatuista jos vertaa ihan nuorena piilokiveksen takia leikattua koiraa, leikattiin siis heti kun oli tarpeeksi ikää..niin tämä koira on luonteeltaan vähän sukupuoleton, ei välitä tytöistä mutta ei myöskään rähise uroksille, kaikkien kaveri. Ei yritä nylkyttää leluja/muita koiria, merkkaa kyllä useampaan kertaan lenkillä mutta ei niin intona kuin leikkaamaton..vähän sellainen vässykkä ollut aina.

Sitten taas yksi uros mikä leikattiin vasta kuusivuotiaana suurentuneen eturauhasen takia, oli ihan elämänsä loppuun yhtä äijä kuin aina ennenkin, nylkytti lempinalleaan ja pesetti munansa nuoremmilla perheemme koirilla.. Isotteli muille uroksille ja rakasti narttuja hamaan loppuun saakka;) Samaa kaavaa on siis noudattaneet muutkin leikatut koirat meillä, mitä kauemmin ovat saaneet pitää pallinsa niin sitä paremmin ovat urosten tavat säilyneet leikkauksen jälkeenkin, hyvässä ja pahassa.

Leikkaamattoman uroksen ainoa miinus meillä on se että menee narttujen hajuista varsinkin keväisin niin sekaisin että itkeskelee montakin päivää eikä ruoka maistu kun pääsee juoksuista pissaa nuuhkaisemaan.

Leikkausten hintoja en muista,mutta ei se kallista ole.

Muuten ei muuttunut mitenkään eli edelleen panee kaikkea mikä eteen sattuu tulemaan. :=((

epävarmaksi ja agressiiviseksi muita koiria kohtaan. Erityisesti uroksia, mutta yritti käydä myös joidenkin narttujen päälle. Ihmisten seurassa oli yhtä ystävällinen ja seurallinen kuin ennenkin, mutta "koirien kieli" katosi. kaduin moneen kertaan tuota leikkaamista, sille kun ei ollut muuta varsinaista syytä kuin että kyseessä oli sekarotuinen koira.

Muuttui niin että syö ja nukkuu enemmän kuin ennen leikkausta Muuten ei muuttunut mitenkään eli edelleen panee kaikkea mikä eteen sattuu tulemaan. :=((

Ja tosiaan leikattu koira, narttu tai uros, usein myös lihoo tavattoman helposti koska alkavat nukkua ja syödä enemmän.

Jo opitut käytökset myös harvoin poistuvat vaikka niiden hormonaalinen laukaisija poistuisikin. Jos koira on oppinut nylkyttämään kaikkea ja ruikkimaan merkkejä se aika todennäköisesti jatkaa käytöstään leikkauksen jälkeenkin. Toisinaan ihmiset leikkauttaa päästäkseen koiran aggressiivisuudesta. Osalla koirista tosiaan luonne muuttuu pentumaisen alistuvaksi ja aggressiivisuus vähenee, mutta osa tulee "sukupuolettomuutensa" takia epävarmoiksi ja reagoi epävarmuuteen entistä kovemmalla (pelko-)rähinällä. Nartuilla leikkaus aggressiivisuuden vähentämiseksi on erityisen päätön idea, sillä silloin testosteroni nousee hallitsevammaksi hormoniksi ja aggressio todennäköisesti lisääntyy.

koska meille tuli narttukoira, eikä urosta ollut tarkoitus käyttää jalostukseeen.



Koira oli "stressimerkkailija" , eli koipi nousi sohvankulmaan, ovenpieleen yms heti, jos sitä ahisti, oli yksin kotona yli 3h tms..



Se loppui leikkaukseen. Muuten sama koiruli, ei ollut riidanhaastaja ennenkään leikkausta.

Muuten ei muuttunut mitenkään eli edelleen panee kaikkea mikä eteen sattuu tulemaan. :=((

Tosiaan syö enemmän ja nukkuu (ja kuorsaa ihan sikaan) enemmän, mutta panee vähintään saman kuin ennen kaikkea liikkuvaa (ja liikkumatonta). En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

westieuros, joka leikattiin 1,5-vuotiaana koska uskottiin amerikkalaisperäistä koirakirjaa jonka mukaan koirat vaan pitää leikkauttaa.



Lopputuloksena seuraavaa. Ennen varsin rauhallisesta mutta joskus harvoin terrierimäiseen rähinään toista urosta kohtaan puhkeavasta koirasta tuli epävarma kaikilla vastaantulijoille pelkorähisijä. Turkki muuttui pehmeäksi ja kihartuvaksi lampaanvillaksi eikä sitä voinut enää trimmata nyppimällä. Koira on lihonut 9 kilon painosta 12-kiloiseksi vaikka syö kevytmuonaa. Ja kotona vaan aina nukkuu ja makaa, kun ennen touhusi paljon ja oli seurallinen. Kyllä kaduttaa koko leikkauttaminen :(