Mitä mieheni oikein haluaa tästä naisesta?
Mieheni viestittelee ja soittelee vieraan naisen kanssa. Tiedän, siis oikeasti tiedän että fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut. Ne viestit jotka olen onnistunut lukemaan (hyi mua!) ovat olleen kuin kahden hyvän ystävän... viimeisimmässä naikkonen kyllä itki että kuinka kukaan koskaan voi korvata miestäni hänen sydämmessään aivankuin mieheni olisi pistämässä välejä poikki. Meillä menee kuitenkin hyvin, mies haluaa viettää vapaa aikaansa perheen kanssa, kahden keskistä aikaa minun kanssa ja seksiä ja hellyyttä on paljon. Täytyykö mun nyt olla jotenkin huolissani, pitäiskö mun jotenkin ottaa yhteyttä tuohon naiseen vai jättää sikseen... ei hän ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään hallaa meidän suhteelle. Mä olen ymmälläni.
Miehet... tarviitteko te tällasia salaisia nais YSTÄVIÄ? vai mikä ihmeen juttu tää on...
Kommentit (10)
on aika huolestuttavaa kirjoittaa sydämMessään. Muuten ihan todella normaalia, joten älä ole huolissasi. Tottakai miehillä kuuluu olla tuollaisia lisänaisystäviä, eikä se sinulle kuulu alkuunkaan.
jaa, no miksi etä kysy mieheltäsi? ja joo en suko että tuollainen olisi kovinkaan normaalia, koska meihesi ei voi sinun kanssasi asiasta avoimesti puhua jne.
on aika huolestuttavaa kirjoittaa sydämMessään. Muuten ihan todella normaalia, joten älä ole huolissasi. Tottakai miehillä kuuluu olla tuollaisia lisänaisystäviä, eikä se sinulle kuulu alkuunkaan.
ihmissuhteet perheelle kuuluisivatkaan:D Mun käsittääkseni parisuhde perustuu luottamukseen, rehellisyyteen ja avoimuuteen. Näin jos ajattelee, kyllä toisen ihmissuhteet todellakin kuuluvat myös toiselle osapuolelle ja sen toisen velvollisuuus on sitten HYVÄKSYÄ ne. Ongelma vaan on usein siinä et ihmiset haluaa rajoittaa ja kontrolloida puolisoaan. Mutta mikä parisuhde se sellainen on jossa "lisänaisystävät" ei kuulu toiselle osapuolelle ollenkaan? Erittäin outo, sanon minä.
on aika huolestuttavaa kirjoittaa sydämMessään. Muuten ihan todella normaalia, joten älä ole huolissasi. Tottakai miehillä kuuluu olla tuollaisia lisänaisystäviä, eikä se sinulle kuulu alkuunkaan.
ihmissuhteet perheelle kuuluisivatkaan:D Mun käsittääkseni parisuhde perustuu luottamukseen, rehellisyyteen ja avoimuuteen. Näin jos ajattelee, kyllä toisen ihmissuhteet todellakin kuuluvat myös toiselle osapuolelle ja sen toisen velvollisuuus on sitten HYVÄKSYÄ ne. Ongelma vaan on usein siinä et ihmiset haluaa rajoittaa ja kontrolloida puolisoaan. Mutta mikä parisuhde se sellainen on jossa "lisänaisystävät" ei kuulu toiselle osapuolelle ollenkaan? Erittäin outo, sanon minä.
Mut ei, en onnistunut. Ja mua ärsyttää toi kahden ämmän käyttäminen = sydämessä...
Koska tiedän että mitään fyysistä heidän välillään ei ole tapahtunut, meillä ei mene laisinkaan huonosti ja mieheni on surkea valehtelija, en haluaisi pilata mustasukkaisuudella ystävyyttä jota hän ei ehkä uskalla paljastaa juurikin siitä syystä että suuttuisin...
Tiedän naisen olevan yksinhuoltaja kolmelle lapselle ja parista viestistä päätellen yksinäinen. Mieheni on hyvä kuuntelija, osaa keskustella (jota mekin paljon harrastamme joskus pitkälle yöhön huomaamatta ajan kulua). Ehkä hän on rakastunut, ehkä mieheni tarvitsee naisen ystäväkseen ymmärtääkseen myös minua paremmin... ehkä hän haluaa maistaa ruohoa aidan toiselta puolelta... en minä tiedä...
En nyt kuitenkaan halua alkaa suin päin syyttelemään ja ryhtyä pirttihirmuksi, sillä nyt ainakin suhteeni pilaan. Jotenkin luotan vain mieheeni koska hän on oikeasti niiiiiin huono valehtelemaan tai peittelemään asioita että jos siinä nyt jotain sellaista peliä olisi menossa niin meillä täytyisi mennä huonosti monellakin tavalla.
Ehkä vaan kannattaa antaa olla ja odottaa... eikä pilata asioita millään salapoliisi hommilla.
tuo oli provotutkani.
Siis:
a) Tuskin kukaan nainen ottaisi noin iisisti, jos joku toinen nainen viestittelisi omalle miehelle noin.
b) Tuskin kukaan on niin sinisilmäinen, että luulisi ettei tuossa hyvinkin todennäköisesti ole jo tapahtunutkin jotain, kun nyt tuohon tyyliin ulistaan jo peräänkin.
Mä olen itse erittäin onnellisessa parisuhteessa.
Siitä huolimatta mulla on muutama miespuolinen ystävä, jotka mm. kertovat mulle naishuoliaan. Mä sitten yritän selittää niille naisen logiikkaa ja ne mulle miehen xD
Nää miehet esim. on sellaisia, että ne on ystävinä todella tärkeitä ja rakkaita ja olisin todella surullinen, jos heidät menettäisin elämästäni. Ja samaan aikaan en ikinämilloinkaankoskaan haluaisi heidän kanssaan parisuhdetta, koska ovat hyviä ystävinä, mutta mun makuun aivan karmeita miehinä =D
En siis olisi sinuna huolissani =) Enintään voisit koittaa varovasti vihjailla miehelle, että voi kertoa tästä naispuolisesta ystävästään sulle ihan avoimesti ja kun alkaa päästä kuorestaan, niin kenties voisitte vaikka aina silloin tällöin kolmestaan tavata =)
provo ei...
vaikka kieltämättä nyt kun tekstiäni luen voisi niin ajatella :)
Kun en kaikkia meidän taustoja ja asioita ala tässä erittelemään ja kertomaan niin vaikea uskoa että kuitenkin jopa tässä tilanteessa jollain lailla olen epäuskoinen fyysiseen pettämiseen ja luotan mieheeni.
Meillä on ollut melkoisen rankka puoli vuotta takana meistä johtumattomista syistä... siis ei niinkään meille rankka vaan elämä ympärillä on ollut rankkaa ja olemme joutuneet itsekin vakaviin keskusteluihn suhteestamme ja siitä että me ainakin yritämme tarjota lapsille ehjän kodin, sekä muistaa olla myös toisillemme muutakin kuin asuinkumppanit ja lastemme vanhemmat. Olemme luvanneet toisillemme hoitaa suhdettamme ja vaalia sitä. Näin on mielestäni myös tapahtunut.
Siksi tässä pohdinkin että jos tilanne todella on se että mies on ehkä viestittelyn alussa ihastunut, ehkä jopa ajatellut vieraissa käymistä, suhteen aloittamista tai jotain niin matkan varrella on kaikesta päätellen tullut katuma päälle mutta nainen on sitten mennyt "rakastumaan" ovat ehkä ystävystyneet ja puhuneet kipeistä asioista... siitä en ole mustasukkainen enkä pahoillani, ehkä mies ymmärtää minuakin sillon paremmin kun voi puhua jonkun toisen naispuolisen kanssa. Olisin pahoillani jos ei keskustelisi minun kanssani muttakun töistä tullessaankin on ikävöinyt, kiihkeästi haluaa purkaa kaiken mielessään olevan, jutella ja jutella... illalla harmittelee kun väsyttää ja vielä olisi niin ihana halailla ja höpöttää :)
Varmaan kuulostaa tosi pimeeltä tää sepustus... mutta oon niiiiiin hämmentynyt.
Ensin luulin että pettää mutta jo ekasta viestistä jonka onnistuin lukemaan (edelleen hyi mua!!) tajusin että ei oo kyse sellasesta... vaan ihanku kaksi ystävää...
Kavereita ja ystäviä saa olla ja pitääkin olla. Omaa elämää parisuhteen ulkopuolella saa olla. Kaikkea ei tarvitse kertoa kumppanille.
Kuitenkin kaiken pitäisi perustua avoimmuuteen. Jos omalta kumppanilta pitää salailla jotain, on jossain jotain vikaa. Mielestäni jos joku asia hiertää tai epäilyttää, se pitää ottaa esille kumnppanin kanssa, syyttelemättä ja etukäteen analysoimatta.
ja nainen halusi enemmän mutta mies päätti pistää välit poikki.