Vuodatusta aiheesta minä, mies, mun ja sen tytär. Miten suhtautuisitte,

ei todellakaan voi tuollaisia sanoja käyttää, ei paras, kaunein, ihanin tms. Se vaan on taottava sen miehen päähän.

ei todellakaan voi tuollaisia sanoja käyttää, ei paras, kaunein, ihanin tms. Se vaan on taottava sen miehen päähän.

Alusta asti sama asia särähti korvaan, mut ajattelin että se menee ajan myötä ohi. Ei ole mennyt. Puhuttu on todellakin, mut mies ei koe asiaa minään ongelmana, kuittaa vaan että "varmasti sullekin XX (siis mun biotyttö) on aina se paras ja kaunein" - No joo, ehkä niin, mutta en ikinä vois sanoa sellasta toisen tyttömme kuullen. Mitä tää jatkuessaan tekee tyttäreni itsetunnolle? Oon koittanu jopa lapseni kans aiheesta puhua, mut hän ei halua. Oletan jo siitä, että on arka paikka pienelle :(

ap

mies sanoo tyttärien kuullen, että äiti on kaunein. En tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua? Mutta meillä mies ei eriarvoista tyttöjä toistensa kesken.

joka ei hyväksy sitä, että biologinen tytär on se, jonka ottaisi mukaan ja rakastaisi elämänsä loppuun saakka, jos teidän suksenne menisivät ristiin.



Hohhoi

ymmärrän kyllä sen, että miehesi pitää omaansa tärkeimpänä, kuten sinäkin varmasti omaasi, mutta tuollainen puhe, jossa tavallaan verrataan toiseen, ei ole hyvä asia. Eikö voisi vaikka sanoa, "mitäs mun suosikkitytöt", vaikka sitten halaisikin vain omaa tyttöään?



Ja ehkä hän voisi välillä viettää kahdenkeskistä aikaa oman tyttönsä kanssa ja sinä vastaavasti oman tyttösi kanssa, jolloin voitte kumpikin kehua ja ihailla omaa lastanne niin paljon kuin sielu sietää. Mutta ei liioiteltua kehumista toisen tytön kuuleen, se tosiaan kuulostaa lapsesta siltä, että toinen on ihana ja minä en.



Mutta muuta et voi tehdä kuin yrittää puhua miehesi kanssa asiasta, ja yrittää ehkä näyttää hyvää esimerkkiä, kehua molempia tyttöjä miehen kuullen jne.

Meillä sanon jatkuvasti omalle lapselleni hänen olevan ihanin, kaunein, rakkainta maailmassa..Miehen poika jää ikävä kyllä huomiotta, mutta en voi valehdellakaan kun en tunne häntä kohtaan mitään sellaista. Semmosta se on, kun erotaan ja hankitaan uusia puolisoita.



Joskus tuntuu pojan puolesta ikävältä, kun isänsä ei myöskään häntä paljon kehu ja äitinsä on täysin tunnekylmä. Mutta eipä se minunkaan tehtävä ole silitellä, kosketella, kuiskutella kuinka rakas hän on minulle sillä ei hän ole.

voisitko markkinoida miehelle että alkaisi sanoa molemmille samalla lailla, siis tyyliin "maailman paras 7 vuotias" tai "maailman kaunein 6 vuotias" ja voisit ehkä itsekin toimia samoin?

Muuten itsekin hylkäät hänet emotionaalisesti minun mielestäni. Eniten varmaan satuttaa, että kukaan ei HÄNELLE sano, että hän on rakkain ja ihanin, edes oma äiti :(

Meillä sanon jatkuvasti omalle lapselleni hänen olevan ihanin, kaunein, rakkainta maailmassa..Miehen poika jää ikävä kyllä huomiotta, mutta en voi valehdellakaan kun en tunne häntä kohtaan mitään sellaista. Semmosta se on, kun erotaan ja hankitaan uusia puolisoita.

Joskus tuntuu pojan puolesta ikävältä, kun isänsä ei myöskään häntä paljon kehu ja äitinsä on täysin tunnekylmä. Mutta eipä se minunkaan tehtävä ole silitellä, kosketella, kuiskutella kuinka rakas hän on minulle sillä ei hän ole.

Miksi miehesi ei saisi sanoa omalle lapselleen, että tämä on maailman ihanin? Ei se ole keneltäkään pois. Tuolta lapselta on äiti kuollut, sinun lapsellasi on isä, joka voisi ihan hyvin kertoa omalle tyttärelleen, että tämä on maailman ihanin (jos siis olisit valinnut lapsesi isän oikein!)



Vai haluatko perheen, jossa ei toiselle osoiteta mitään tunteita,jotta ei vahingossa loukattaisi sinun tyttöäsi? Tai oikeastaan sinua, joka et olekaan suosikkipimu.

Meillä sanon jatkuvasti omalle lapselleni hänen olevan ihanin, kaunein, rakkainta maailmassa..Miehen poika jää ikävä kyllä huomiotta, mutta en voi valehdellakaan kun en tunne häntä kohtaan mitään sellaista. Semmosta se on, kun erotaan ja hankitaan uusia puolisoita.

Joskus tuntuu pojan puolesta ikävältä, kun isänsä ei myöskään häntä paljon kehu ja äitinsä on täysin tunnekylmä. Mutta eipä se minunkaan tehtävä ole silitellä, kosketella, kuiskutella kuinka rakas hän on minulle sillä ei hän ole.

Meillä sanon jatkuvasti omalle lapselleni hänen olevan ihanin, kaunein, rakkainta maailmassa..Miehen poika jää ikävä kyllä huomiotta, mutta en voi valehdellakaan kun en tunne häntä kohtaan mitään sellaista. Semmosta se on, kun erotaan ja hankitaan uusia puolisoita.

Joskus tuntuu pojan puolesta ikävältä, kun isänsä ei myöskään häntä paljon kehu ja äitinsä on täysin tunnekylmä. Mutta eipä se minunkaan tehtävä ole silitellä, kosketella, kuiskutella kuinka rakas hän on minulle sillä ei hän ole.

Onko se tosiaan mun tehtävä äitipuolena valehdella että miehen lapsi on jotenkin rakas kun hän ei mulle todellakaan ole! Eiköhän se ole hänen äitinsä tehtävä? Ja isänsä? Meillä siis tilanne, että miehen lapsi käy asuu 50/50 molemmilla vanhemmillaan, ei siis ole pelkästään meillä. Tilanne voisi olla eri, mikäli lapsen äiti olisi kuollut.

sen miehen on vaan tajuttava. Ei ole vaihtoehtoja. Totta kait hänen tyttärensä on hänestä maailman ihanin ja hänen suosikkipimunsa, mutta sitä ei vaan sanota toisen kuullen. Yksinkertaista. Jos mies ei kykene niin sitten minusta pitäisi miettiä millaisen perheen haluat tyttärellesi antaa. Minä en lapsen takia tuohon suostuisi.