Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vielä vanhemmista ja vanhustenhuollosta (ov)
07.11.2012 |
Minulle alkaa selvitä se karu totuus, että todellakin yhteiskunta olettaa, että aikuiset lapset huoltavat ja kustantavat iäkkäiden vanhempiensa elämän, kun nämä eivät enää tule toimeen yksin.
Omat vanhempani ovat kahdeksankymppisiä ja nyt on tultu siihen tilanteeseen että eivät enää selviä kotona kahdestaan. Kotipalvelua ei kunnalta saa, kunta on pieni ja talousahdingossa. Laitospaikkoja ei ole ja vaikka olisikin, niin äiti ja isä eivät sinne pääsisi koska ovat riittävän hyvässä kunnossa. En tiedä mitä riittävän hyvä kunto tarkoittaa ko. kunnan vanhuspuolen päättäjille, mutta molemmat ovat mm. lähes liikuntakyvyttömiä ja tarvitsevat vaippoja pian lähes pysyvästi. Kotisairaanhoitoa ei kyseisessä kunnassa ole yksityiselläkään, vaan lähin palveluntarjoaja on noin 80 km:n päässä ja palveluja olisi saatavissa vain hyvin rajoitetusti.
Minä ja perheeni asumme heistä noin 400 km:n päässä, sisareni ulkomailla ja veljemme on kuollut. Käytännössä siis yhteiskunta olettaa, että minä romutan totaalisesti elämäni eli luovun työpaikastani ja puolesta perheen toimeentulosta, muutan vanhempieni kanssa samalle paikkakunnalle ja mahdollisesti jopa samaan pieneen kaksioon vain omaishoidontuella, jätän lapseni ja mieheni jne.
Toinen vaihtoehto olisi että vanhempani muuttaisivat meille ns. odottamaan kuolemaansa. Muuten hyvä idea, mutta meitä on 5 perheenjäsentä jo ennestään ja asumme kerrostalon 4. kerroksessa 90 neliön asunnossa. Mihin mummu ja pappa laitettaisiin? Vai oletetaanko että me ostaisimme isomman asunnon tai talon jotta he voisivat tulla meille? Mistä rahat, kun toisen aikuisen palkkaa ei enää hoitotyön vuoksi olisi?
Haluaisin kyllä hoitaa vanhempani ja olen tilanteesta äärimmäisen ahdistunut. Siksi yritän tässä nyt vain kuvata sitä käytännön mahdottomuutta miksi se ei onnistu. Ihan pohjimmiltaan se on toki vain valintakysymys, mutta entä jos vanhempani elävätkin 90-vuotiaiksi? Olisin kymmenen vuotta heitä hoitamassa ilman mitään oikeita tuloja ja hylkäisin lapseni ja mieheni siksi ajaksi? Nimittäin perheeni ei voisi isäni ja äitini asuinkuntaan muuttaa, koska työtä siellä ei ole kummallekaan meistä.
Mutta pakko kai se on uskoa, että yhteiskunta olettaa meidän hoitavan asian noin. Lyön vetoa, että tuhannet perheet ovat samassa tilanteessa sillä eivät läheskään kaikki vanhukset asu kasvukeskuksissa hoitopartioiden ulottuvilla. Paljon enemmän sitä porukkaa on noissa hiipuvissa taajamissa, jossa ei ole tarjolla mitään palveluja.
*Lottovoittoa odotellessa*
Kommentit (48)
1/48
|
09.11.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
voisivat muuttaa sinun paikkakunnallesi. Kysypä sieltä palvelukotiasumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He vastustavat julkista vanhustenhuoltoa. Eikä kenenkään tarvitsee jänkyttää vastaan. Tämä on fakta.
Onneksi olkoon vaan kokoomukselle, teidän rikkaat mummot/papat hoidetaan tasan samalla tavalla ja vaillinaisella henkilökunnalla kuin julkisellakin.
koko ajan huonompaan suuntaan kun suuret ikäluokat tulee huonoon kuntoon.
Meillä on suvussa lähemmäs 100-vuotias vanhus, joka ei myöskään saa laitospaikkaa. Ei ole lapsia mutta sukulaiset hoitaa + kotisairaanhoito käy kai kerran päivässä. Ei todellakaan ole ihmisarvoista elämää.
Kauhulla ajattelen omaa tilannetta 10 vuoden kuluttua; 4 vanhusta pitää hoitaa hautaan. Pakko vaikka en halua. Itse otan minkätahansa riittävän lääkeyliannokset viimeistään 82 vuotiaana; en halua olla taakka kenellekään.
Eihän ihmisiä koteihinsa kuolemaan jätetä, mutta laitospaikkaan voi joutua kauas kotoaan. Oletko ollut siis sossuun yhteydessä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ihmisiä koteihinsa kuolemaan jätetä, mutta laitospaikkaan voi joutua kauas kotoaan. Oletko ollut siis sossuun yhteydessä asiasta?
Sossuun on oltu yhteydessä monta kertaa eikä laitospaikkoja ole omassa eikä naapurikunnissa. Samat jonot joka paikassa. Kunta on sote-kuntaliitossa naapurien kanssa, mutta vanhusjonot joka paikkaan ovat pitkät.
Nyt hyppään joka perjantai junaan työpäiväni päätyttyä ja matkustan tuon 400 km:n matkan ja palaan sunnuntaina ja olen viikon kädet ristissä ettei mitään tapahdu. Tätä on jatkunut nyt kolme kuukautta enkä tiedä, kauanko enää jaksan. Olen tilapäisesti työssäni vain aamuvuoroissa mutta se ei voi jatkua kovin kauan sillä muut työntekijät kapinoivat jo siitä ja mut halutaan takaisin vuorokiertoon. Sisareni elämä on ollut jo 20 vuotta täysin ulkomailla, hänen on vielä mahdottomampi ryhtyä hoitajaksi kuin minun.
Alan nyt tajuta että olen tavallaan itse astunut miinaan kun olen ruvennut matkustamaan vanhempieni luona, sillä nyt sossun mielestä asiat ovat järjestyksessä kun minä käyn siellä viikonloppuisin. Tämä ei pääty hyvin.
tai ainakin riittävä määrä kotisairaanhoitoa sitten kun he ovat sellaista tarvinneet, mutta köyhemmillä paikkakunnilla se taitaa mennä noin.
Kotisairaanhoitohan on lakisääteistä, joten jos vanhempasi tarvitsevat säännöllistä hoitoa lääkkeitten tms. kanssa, sitä kannattaa vaatia melko tarmokkaasti.
Mutta ehdotukseni SINUN tilanteesi pelastamiseksi tässä on seuraava. Voit miettiä sitä ihan itsekseni, enkä sano, että yhteiskunnan pitäisi järjestää asiat näin vaan vain että tällä sinä ehkä pelastat elämäsi ja vanhempiesi viimeiset vuodet: Ajattele, ei voi olla että sinun vanhempasi ovat paikkakuntansa ainoat avun tarpeessa olevat vanhukset, joiden lapset asuvat kaukana. Voisitteko ajatella perustevanne/vanhempiesi perustavan muiden samassa tilanteessa samalla paikkakunnalla asuvien kanssa ringin, joka yhdessä palkkaa yhden tai kaksi kotipalvelutyöntekijää siivoamaan ja auttamaan muussa, missä apua tarvitsee. Lähihoitajan voisi palkata myös auttamaan peseytymisissä jms. Vaikka paikkakunnalla NYT ei ole kotipalveluYRITYSTÄ, sieltä melko varmasti löytyisi yksi siivoustaitoinen ja yksi lähihoitaja, jotka te voisitte työnantajina ihan itse palkata. Kun teitä olisi useampia, kustannus pysyisi hanskassa ja työtä riittäisi niin paljon, että tästä voisi joku paikkakuntalainen saada itselleen ihan kivan kokopäivätyön.
Ilmaistahan se ei tietenkään ole, muttta on mahdollista, että se olisi sen rahan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän he voi ihan liikuntakyvyttömiä olla? Tämän perusteella varmaan kotisairaanhoito on teiltä evätty. Suomi.fi sivulta kopioitua:
"Kenellä on oikeus saada kotihoitoa?
Lain mukaan jokaisella 75 vuotta täyttäneellä ihmisellä (ja kaikenikäisillä Kelan erityishoitotukea saavilla) on oikeus saada arvio kotiapunsa tarpeesta. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat lakeihin (sosiaalihuoltolaki ja kansanterveyslaki) perustuvia palveluita. Ne eivät siltikään ole niin kutsuttuja subjektiivisia oikeuksia, joita kaikilla kotona asuvilla ikäihmisillä on oikeus saada. Kotipalvelu ja sairaanhoito ovat siis kunnan tarveharkintaisia palveluita, joiden tarpeen arvioi kotihoito selvityksessä tai terveyskeskus.
Kotihoidon saamisen perusteet vaihtelevat kunnittain. Peruslähtökohtana on lain mukaan se, että kotihoitoa saavat ikääntymisen, sairauden, vamman tai muun alentuneen toimintakyvyn vuoksi ihmiset, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä toiminnoissa kuten syömisessä, peseytymisessä, wc:ssä käymisessä ja kävelyssä. Kotipalvelun tarpeen pitää olla toistuvaa, yleensä päivittäistä tai muutamia kertoja viikossa. Jos käyntitarve on harvemmin kuin kerran viikossa, kunnat yleensä ohjaavat käyttämään yksityisiä palveluyrityksiä tai turvautumaan omaisten apuun.
Kunta vastaa asukkaidensa terveyden- ja sairaanhoidosta. Kotisairaanhoidon tarpeesta päättää kotisairaanhoidosta vastaava lääkäri terveyskeskuksessa."
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/ikaantyville/asumiseni/kotona_asujall…
Ei niitä kukaan toteuta. Sitten saadaan lukea iltapäivälehdistä kun taloja syttyy palamaan, vanhuksia paleltuu metsiin kun harhailevat ulkona vähissä vaatteissa dementiapäissään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"meitä on 5 perheenjäsentä jo ennestään ja asumme kerrostalon 4. kerroksessa 90 neliön asunnossa. Mihin mummu ja pappa laitettaisiin?"
Vuokraatte viereisen kämpän yksiön.
"mm. lähes liikuntakyvyttömiä ja tarvitsevat vaippoja pian lähes pysyvästi."
Vaippa ei ole este kotona asumiselle, aika yleistä käyttää vaippoja kun virtsanpidätyskyky vanhana heikkenee. Kotona jos pystyy liikkumaan, saa ruuan ja lääkkeensä niin mihin tarvii kotihoitoa?
Äänestäkää Kokoomusta, laittakaa 2000-4000 e/kk yksityiseen vanhainkotiin ja sen palveluihin.
Millainen liikuntakyky on? Esiintyykö kaatuilua? Jos esiintyy, yksi tapa saada hoitoa on järjestää vanhus erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin. Hoitojakson päätteeksi on helpompi saada vanhukselle apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakin riittävä määrä kotisairaanhoitoa sitten kun he ovat sellaista tarvinneet, mutta köyhemmillä paikkakunnilla se taitaa mennä noin.
Kotisairaanhoitohan on lakisääteistä, joten jos vanhempasi tarvitsevat säännöllistä hoitoa lääkkeitten tms. kanssa, sitä kannattaa vaatia melko tarmokkaasti.
Mutta ehdotukseni SINUN tilanteesi pelastamiseksi tässä on seuraava. Voit miettiä sitä ihan itsekseni, enkä sano, että yhteiskunnan pitäisi järjestää asiat näin vaan vain että tällä sinä ehkä pelastat elämäsi ja vanhempiesi viimeiset vuodet: Ajattele, ei voi olla että sinun vanhempasi ovat paikkakuntansa ainoat avun tarpeessa olevat vanhukset, joiden lapset asuvat kaukana. Voisitteko ajatella perustevanne/vanhempiesi perustavan muiden samassa tilanteessa samalla paikkakunnalla asuvien kanssa ringin, joka yhdessä palkkaa yhden tai kaksi kotipalvelutyöntekijää siivoamaan ja auttamaan muussa, missä apua tarvitsee. Lähihoitajan voisi palkata myös auttamaan peseytymisissä jms. Vaikka paikkakunnalla NYT ei ole kotipalveluYRITYSTÄ, sieltä melko varmasti löytyisi yksi siivoustaitoinen ja yksi lähihoitaja, jotka te voisitte työnantajina ihan itse palkata. Kun teitä olisi useampia, kustannus pysyisi hanskassa ja työtä riittäisi niin paljon, että tästä voisi joku paikkakuntalainen saada itselleen ihan kivan kokopäivätyön.
Ilmaistahan se ei tietenkään ole, muttta on mahdollista, että se olisi sen rahan arvoista.
yhteenlaskettunakaan riitä jonkun palkkaamiseen kaikkine sosiaalimaksuineen ja vakuutuksineen. Tuollaisen ringin muodostaminen vaikuttaa hirveän työläältä ja hankalalta saati ihmisten etsiminen kun sitä apua tarvittaisiin just nyt ja tässä ja pysyväksi ratkaisuksi. Ainoat apua tarvitsevat he eivät kyllä ole minkä tiedän ihan satavarmasti, sillä laitospaikoille on pitkät jonot. Jos löytäisi tähän hätään jonkun joka kävisi kerran päivässä edes katsomassa miten isällä ja äidillä menee, etteivät ole kaatuneet jne.
Sossu on luvannut kiirehtiä asiaa, mutta mitään ei ole tapahtunut ja arvaan ettei mun vanhemmat ole ainoita joille on annettu samanlainen lupaus vaan sellaisia on monta.
ei saa kotihoitoa. Näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos pääsee itse vessaan ja jääkaapille ja sänkyyn,"
Taksilla tai kauppapalvelulla pääsee hakemaan ruokaa, rannekkeella kädessä voi hälyttää apua jos kaatuu. Vessa&jääkaappi&sänky kolmiota liikkuu moni normaali työssäkäyväkin kotonaan ongelmitta.
Liikuntakyky: huono ja kaatuilua esiintyy ajoittain. Isällä toinen jalka halvaantunut eikä toimi kunnolla. Äidillä sellaista töpöttelykävelyä selkävaivan ja skolioosin vuoksi.
Erikoisairaanhoidon tutkimuksissa ovat olleet monta kertaa mutta ei viimeisen kahden kuukauden aikana. Molemmilla on pysyviä sairauksia ja syövät erilaisia lääkkeitä. Geriatrialääkäri on kaksi eri kertaa suositellut palveluasuntotarpeen kartoitusta ja isälle ja äidille on tullut sossun todistus siitä että sellainen on tehty eikä tarvetta ole. Kukaan ei tosin ole osannut selvittää milloin ja missä se on tehty mutta koska vanhempieni luona on viime huhtikuussa sosiaalihoitaja käynyt ja tarvekartoituksessa on päivämäärä toukokuulta, niin oletan että se on se kerta. Vanhemmat ei nimittäin muista asiaa tai sekoittavat päivämäärät.
Jos pääsee itse vessaan ja jääkaapille ja sänkyyn, ei saa kotihoitoa. Näin se vaan on.
Näin menee ainakin mun vanhempien kohdalla. Tai ainakin nyt pelottaa, että jotain katastrofaalista pitää tapahtua ennenkuin hoitopaikka järjestyy.
Muuttakaa ne vanhemmat seuraavaan kaupunkiin jossa on palveluita. Jos asutte itse isossa kaupungissa, miksei vanhempanne voi muuttaa samaan kaupunkiin, jossa varmaan on kotihoito saatavilla? (en kyllä usko että kotihoitoa ei muka ollenkaan olisi).
Laitospaikkoja joutuu jonottamaan ja jos kunto ei kestä, voi lähettää mummon päivystykseen ja sanoa että kotona ei pärjää. Pääsee terkkarin vuodeosastolle odottamaan paikkaa. (parhaillaan voi joutua makaamaan siellä puolikin vuotta).
perheen asuinkaupunkiin? Vuokraatte sieltä teidän läheltä asunnon ja vanhukset sinne ja sitten on helpompi huolehtia heistä?
Vai pelottaako että perintörahat menee ja siksi pihtailet vanhempiesi hoidossa? Siitä nimittäin useimmiten on kyse kun omaiset sanoo etteivät voi hoitaa vanhuksia.
"Jos löytäisi tähän hätään jonkun joka kävisi kerran päivässä edes katsomassa miten isällä ja äidillä menee, etteivät ole kaatuneet jne."
Tai kotihoidosta/yksityiseltä/tutulta käynti per päivä. Maksa jonkun verran, voi hyödyntää ehkä kotitalousvähenysä tai kunnan palveluseteliä.
Tai turvaranneke käteen ja sillä hälytykset ja lanssi käy tarkistamassa tilanteen tarvittaessa. Kamera kotiin ja sillä nettiyhteydellä katsotte onko ne siellä pystyssä. Onhan noita ratkaisuja.
Olen yhä sitä mieltä, että hankitte vuokra-asunnon heille kotinne läheltä.
On se tietysti hassua, että venäläinen mummo ei ole perheenjäsen kun se haluaa pojan luo Suomeen, mutta mummo on sitten perheenjäsen kun kunnan pitäisi antaa palveluja.
Omaisia kyllä tullaan enemmän velvoittamaan jatkossa vanhusten hoitoon, ihan muiden maiden tapaa ja siksi, että rahaa ei ole eikä hoitajia.
Alue: Aihe vapaa