Vielä vanhemmista ja vanhustenhuollosta (ov)
Minulle alkaa selvitä se karu totuus, että todellakin yhteiskunta olettaa, että aikuiset lapset huoltavat ja kustantavat iäkkäiden vanhempiensa elämän, kun nämä eivät enää tule toimeen yksin.
Omat vanhempani ovat kahdeksankymppisiä ja nyt on tultu siihen tilanteeseen että eivät enää selviä kotona kahdestaan. Kotipalvelua ei kunnalta saa, kunta on pieni ja talousahdingossa. Laitospaikkoja ei ole ja vaikka olisikin, niin äiti ja isä eivät sinne pääsisi koska ovat riittävän hyvässä kunnossa. En tiedä mitä riittävän hyvä kunto tarkoittaa ko. kunnan vanhuspuolen päättäjille, mutta molemmat ovat mm. lähes liikuntakyvyttömiä ja tarvitsevat vaippoja pian lähes pysyvästi. Kotisairaanhoitoa ei kyseisessä kunnassa ole yksityiselläkään, vaan lähin palveluntarjoaja on noin 80 km:n päässä ja palveluja olisi saatavissa vain hyvin rajoitetusti.
Minä ja perheeni asumme heistä noin 400 km:n päässä, sisareni ulkomailla ja veljemme on kuollut. Käytännössä siis yhteiskunta olettaa, että minä romutan totaalisesti elämäni eli luovun työpaikastani ja puolesta perheen toimeentulosta, muutan vanhempieni kanssa samalle paikkakunnalle ja mahdollisesti jopa samaan pieneen kaksioon vain omaishoidontuella, jätän lapseni ja mieheni jne.
Toinen vaihtoehto olisi että vanhempani muuttaisivat meille ns. odottamaan kuolemaansa. Muuten hyvä idea, mutta meitä on 5 perheenjäsentä jo ennestään ja asumme kerrostalon 4. kerroksessa 90 neliön asunnossa. Mihin mummu ja pappa laitettaisiin? Vai oletetaanko että me ostaisimme isomman asunnon tai talon jotta he voisivat tulla meille? Mistä rahat, kun toisen aikuisen palkkaa ei enää hoitotyön vuoksi olisi?
Haluaisin kyllä hoitaa vanhempani ja olen tilanteesta äärimmäisen ahdistunut. Siksi yritän tässä nyt vain kuvata sitä käytännön mahdottomuutta miksi se ei onnistu. Ihan pohjimmiltaan se on toki vain valintakysymys, mutta entä jos vanhempani elävätkin 90-vuotiaiksi? Olisin kymmenen vuotta heitä hoitamassa ilman mitään oikeita tuloja ja hylkäisin lapseni ja mieheni siksi ajaksi? Nimittäin perheeni ei voisi isäni ja äitini asuinkuntaan muuttaa, koska työtä siellä ei ole kummallekaan meistä.
Mutta pakko kai se on uskoa, että yhteiskunta olettaa meidän hoitavan asian noin. Lyön vetoa, että tuhannet perheet ovat samassa tilanteessa sillä eivät läheskään kaikki vanhukset asu kasvukeskuksissa hoitopartioiden ulottuvilla. Paljon enemmän sitä porukkaa on noissa hiipuvissa taajamissa, jossa ei ole tarjolla mitään palveluja.
*Lottovoittoa odotellessa*
Kommentit (48)
ja aviopari yhdessä. Niinkuin tiedetään, ei voida taata että molemmat pääsevät samaan paikkaan ja samaan aikaan. Yleensä terveys ei romahda molemmilla samanaikaisesti. Viimeiseen asti pidetään kotona. Kurja asia, ja ymmärrän että pelkäät että jotain tapahtuu, mutta tämän takia varmaan monien keski-ikäisten pitää miettiä vanhempiensa kanssa pitäisikö muuttaa samalle paikkakunnalle. Kunnalla ei tosiaan ole velvollisuutta järjestää mitään apua vain siksi että jotain VOI sattua. On todistettava että tarve on olemassa jo. Sille se sossuihminenkään ei mahda mitään. Siellä kunnassa menevät ensin ne, jotka eivät todella pysty liikkumaan, käymään vessassa tai mitään.
"Jos löytäisi tähän hätään jonkun joka kävisi kerran päivässä edes katsomassa miten isällä ja äidillä menee, etteivät ole kaatuneet jne."
Tai kotihoidosta/yksityiseltä/tutulta käynti per päivä. Maksa jonkun verran, voi hyödyntää ehkä kotitalousvähenysä tai kunnan palveluseteliä.
Tai turvaranneke käteen ja sillä hälytykset ja lanssi käy tarkistamassa tilanteen tarvittaessa. Kamera kotiin ja sillä nettiyhteydellä katsotte onko ne siellä pystyssä. Onhan noita ratkaisuja.
Olen yhä sitä mieltä, että hankitte vuokra-asunnon heille kotinne läheltä.On se tietysti hassua, että venäläinen mummo ei ole perheenjäsen kun se haluaa pojan luo Suomeen, mutta mummo on sitten perheenjäsen kun kunnan pitäisi antaa palveluja.
Omaisia kyllä tullaan enemmän velvoittamaan jatkossa vanhusten hoitoon, ihan muiden maiden tapaa ja siksi, että rahaa ei ole eikä hoitajia.
mikä olisi sen vanhemmille turvallinen ratkaisu? Se haluaa hoitoa ilmaiseksi yhteiskunnalta ilman että sen itse tarvitsee osallistua asiaan mitenkään. Ap:n kaltaisille on ihan turha ehdottaa yhtään mitään koska niille ei mikään käy.
"Vanhemmat ei nimittäin muista asiaa tai sekoittavat päivämäärät."
Tuossa on peruste siihemn, että kotihoito käy antamassa lääkkeet kerran päivässä ja samalla tarkistaa tilanteen. Vanhukset usein noilla soskunkäynneillä esittää pärjäävänsä paremmin kuin pärjäävätkään ja joskus voivat hämätä niin heitä kuin vaikkapa omaisiakin.
En usko että laitospaikkaan olisi välttämättä perusteita, mutta kotihoidon käynteihin kyllä.
Laitospaikan saa varmimmin kun kaatuilee useasti, karkaa kotoa ja eksyilee ja poliisi palauttaa ja sotkee ulostetta kotonaan. Siinä perusteita Sapitukseen ja puolessa vuodessa laitospaikalle.
pankaa iso lappu paikallisen terveyskeskuksen ilmoitustaululle, samoin kauppaan ja apteekkiin. Väkeä löytyy taatusti ja se ei oikeasti ole mikään iso vaiva.
Mitä kuluihin tulee niin eihän toi sun 400 kilometrin eestaas matkailukaan mitään ilmaista ole, vaikka jonkun matkan varmasti teisit vanhempiasi tavataksesi joka tapauksessa. lisäksi sun pitää miettiä ansionmenetyksiä jos ja kun teet vain osaa vuoroista tai jos joudut luopumaan työpaikastasi kokonaan. Lisäksi omien vanhempiensa hoitoon palkattavan työntekijän palkkioista voi saada kotitalousvähennyksen (sen enemmäismäärä on kyllä vain 2000 euroa vuodessa, joten jos yksin palkkaa täysipäiväisen työntekijän, sillä ei ole juuri väliä, mutta jos perustaa ringin, merkitys jokaiselle ringinjäsenelle erikseen on huomattava).
Tulee mieleen, että kenties he haluavatkin asua kotonaan. Jos ovat vielä suht täyspäisiä, ei se sossu ala heitä väkisin laitospaikalle ottamaan. Jos sinä vielä olet siellä tiptop siivonnutkin, ja vanhemmat skarppaavat käynnin aikana parhaansa mukaan, asiat näyttää liian hyvältä. Ap:n on vain ilmoitettava ettei enää pysty käymään siivoamassa, jakamassa lääkkeitä tms jos ei jaksa.
pankaa iso lappu paikallisen terveyskeskuksen ilmoitustaululle, samoin kauppaan ja apteekkiin. Väkeä löytyy taatusti ja se ei oikeasti ole mikään iso vaiva.
Mitä kuluihin tulee niin eihän toi sun 400 kilometrin eestaas matkailukaan mitään ilmaista ole, vaikka jonkun matkan varmasti teisit vanhempiasi tavataksesi joka tapauksessa. lisäksi sun pitää miettiä ansionmenetyksiä jos ja kun teet vain osaa vuoroista tai jos joudut luopumaan työpaikastasi kokonaan. Lisäksi omien vanhempiensa hoitoon palkattavan työntekijän palkkioista voi saada kotitalousvähennyksen (sen enemmäismäärä on kyllä vain 2000 euroa vuodessa, joten jos yksin palkkaa täysipäiväisen työntekijän, sillä ei ole juuri väliä, mutta jos perustaa ringin, merkitys jokaiselle ringinjäsenelle erikseen on huomattava).
sen kokoaminen vie ihan tolkuttoman kauan, byrokratia on hankalaa etenkin jos osa ringin palvelujen käyttäjistä on oikeutettu palveluseteliin ja osa ei (niinkin nimittäin on usein) eikä ringin työntekijää valvo kukaan. Kokemusta on enkä tosiaan suosittele. Ennemmin vaikka vanhemmat muuttamaan ap:n kodin lähelle. Se olis helpoin ratkaisu, niin mä tekisin.
Tulee mieleen, että kenties he haluavatkin asua kotonaan. Jos ovat vielä suht täyspäisiä, ei se sossu ala heitä väkisin laitospaikalle ottamaan. Jos sinä vielä olet siellä tiptop siivonnutkin, ja vanhemmat skarppaavat käynnin aikana parhaansa mukaan, asiat näyttää liian hyvältä. Ap:n on vain ilmoitettava ettei enää pysty käymään siivoamassa, jakamassa lääkkeitä tms jos ei jaksa.
Isä teki isänsä tehdastyötä pienellä palkalla, äiti on ollut sairauseläkkeellä jo paljon ennen oikeaa eläkeikää eli heillä on pienet tulot. Asunto on kunnan vuokra-asunto.
Vanhemmat nimenomaan haluaa olla kotona koska se on heille tuttu paikka ja ymmärrän sen kyllä mutta toisaalta ne on itse vielä sen verran täyspäisiä että tajuavat senkin, etteivät pärjää.
Älä lue yhtään pitemmälle, jos haluat ehdottomasti olla Kiltti Tyttö ja Mukava Ihminen.
Jos taas haluat vanhemmillesi hyvän hoidon, toimi näin:
Ensimmäinen vaihe:
1. Täytä laitospaikkahakemus HUOLELLISESTI. Ehdottomasti vakuuta, että vanhemmat eivät enää tule kotona toimeen. Älä edes mainitse, että sinä itse käyt siellä viikonloppuisin vaan anna ymmärtää, että ovat täydellisesti heitteillä.
2. Perusteluksi hanki lääkärintodistus toimintakyvyn heikkenemisestä. Ei nyt tarkoiteta mitään "suositusta", vaan Kelan hoitotukea varten tarkoitettua lomaketta.
3. Hakekaa vanhemmillesi eläkkeeseen hoitotukea. Se nimittäin todistaa, että eläkkeensaaja on virallisesti hoidon tarpeessa.
4. Otat kaikista edellä mainituista papereista itsellesi kopiot ja viet KIRJAAMON kautta paperit kuntaan.
5. Jos päätös ei ole myönteinen, teet ensin viranomaispäätöksestä oikaisupyynnön kuntaan, sen jälkeen hallinto-oikeuteen kun sitä ei hyväksytä.
6. Välivaiheena ota puhelimitse yhteyttä alueen AVI:n sosiaalitarkastajaan ja kysy häneltä neuvoja.
Minusta on todella kummallista, että geriatri ei ole jo sellaista todistusta kirjoittanut. Tai ei oikeastaan... tuntemani geriatri ei ole kovin paljon asiakkaitaan terävämpi.
Toinen vaihe edellisten jälkeen on tämä:
Vanhempasi tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutumaan jostakin syystä sairaalahoitoon.
Siinä vaiheessa on tiukasti vaadittava suoraan hoitopaikkaan siirtämistä ja ehdottomasti kieltäydyttävä viemästä enää kotiin.
Rikosilmoituksen uhalla on kiellettävä jättämästä heitteille ilman asianmukaista palvelua.
ap:n vastuulle, niin se menee
kokemusta on
1. täytetty jo, itse asiassa kaksi eri kertaa, omista käynneistä mainitsematta jättäminen myöhäistä nyt kun sossu liittää liitteenä mukaan maininnan siitä, siksi sanoinkin että olen tavallaan kävellyt ansaan
2 ja 3. lääkärintodistusta ei saa koska lääkärin mielestä toimintakyky ei ole heikentynyt eli tähän se tyssää, ei haluta nähdä totuutta ja se on helppo peitellä kun ei niiden vanhuksien elämää tarvitse katsoa vierestä toisin kuin mun viikonloppuisin. Ilman lääkärintodistusta ja nykyisen palvelutarvekartoituksen tuloksen kanssa hoitotukea ei tipu.
4 ja 5. mulla ja vanhemmilla on miljoona kopiota joka paperista, oikaisuvaatimusta ei voi tehdä kun ei ole päätöstä
EN MÄ TÄÄLLÄ TURHAA JANKKAA! Jos ratkaisu olisi se olisi tuossa sun laatimassa listassa mutta kun ei ole ja siksi ollaan tässä tilanteessa. Mun vanhemmat on väliinputoajia eli liian hyväkuntoisia laitokseen tai palvelutaloon mutta liian huonokuntoisia asumaan yksin.
Sairaalakeikkoja ei luojalle kiitos oo ollu kovin montaa, mutta joka kerta ne on tulleet sieltä omaan kotiin. Mitä heittelejättöön tulee niin pahoin pelkään että siitä syytetään mua eikä kuntaa mut niin pitkälle mä en suostu menemään vaan pakkohan tämä on jotenkin järjestyä.
koska eihän kaikilla ole edes omaisiakaan.
Itse en aio auttaa vanhempiani mitenkään. Isäni on väkivaltainen sadisti, jonkin luokan psykopaatti, joka hakkasi minua vauvasta 18-vuotiaaksi. Elämäni oli aivan helvettiä, jatkuvaa väkivaltaa, uhkailua tappamisella, joka sekunti sai elää pelossa ja kauhussa, väkivaltaa ei voinut edes mitenkään välttää omalla käytöksellä koska se oli mielivaltaista. Vaikka oltiin miten kilttejä lapsia niin silti tuli selkään, aina kun isää itseään v***tti. Äiti vain katsoi vierestä eikä tehnyt elettäkään auttaakseen, salli kaiken tapahtua, ja salaili/piilotteli lastensa vammoja. Isä ei jäänyt kiinni koskaan rikoksistaan, apua emme uskaltaneet hakea koska isä oli yksiselitteisesti uhannut tappaa jos kerrotaan jollekin.
Joten kaiken tämän jälkeen en koe olevani MITENKÄÄN velvollinen hoitamaan vanhempiani. Saavat kuolla paskat housussa sitten kotiinsa, jos kunta ei heidän asioitaan ala hoitamaan.
Minusta on järkyttävää että lasten pitäisi hoitaa vanhempansa. Pitääkö pedofiilin uhrin alkaa hoitamaan insesti-isäänsä? Tai psykopaatin uhrin väkivaltaista hullua vanhempaansa? Maailmassa on järkyttävän paljon todella paskoja vanhempia, ja näille lapsi ei ole mielestäni MITÄÄN VELKAA.
esim. lapsen kotikuntaan. Tosin joka paikkaan varmaan tarvitaan ne lääkärinlausunnot hoidon tarpeesta. Eli ensimmäisenä ole vanhempiesi kanssa lääkäriin (vaikka yksityiseen) ja pyydät tarvittavat todistukset. Tai ihan ensimmäisenä tietysti puhut vanhempiesi kanssa heidän todellisesta tilanteestaan.
lapselleen, joka lupasi huolehtia heistä loppuun asti. Näistä silloin tehtiin aivan viralliset, oikeuteen kirjatut paperit, jossa saattoi olla tarkatkin määräykset sopivasta hoidosta. Meillä on tallessa isovanhempieni sopimus. Ehkä joku vastaav soisi toimia tänäkin päivänä?
Ihan ensimmäiseksi hanki sellainen lääkärintodistus, jolla heltiää hoitotuki. Luulisi vielä jostain löytyvän lääkärin, joka sellaisen osaa kirjoittaa.
Seuraavaksi hankkiudu omaishoitajaksi. Viis palkasta, se ei ole tässä olennaista. Itse asiassa omaishoitajana voi toimia joku muukin kuin sukulainen, vaikka naapuri tai joku opiskeleva sukulainen, jonka tukiin omaishoitotuella ei ole vaikutusta.
Sitten haetaan intervallihoitopaikka. Kun se on saatu, tulee se viimeinen kriittinen vaihe, jossa täytyy olla tiukkana.
Kun vanhukset ovat lomahoidossa, kunnan sosiaalitoimeen ilmoitetaan, että omaishoito loppuu nyt ja heitä ei enää haeta kotiin.
Tällä keinolla meillä saatiin laitospaikka.
Itse asiassa tässä vaiheessa voisi omaishoitosopimus olla tarkoituksenmukaisin. Kun nyt vaan siitä vanhusten läheltä löytyisi sopiva hoitaja.
Vastailen tähän pikaisesti, vaikka käytännöt vaihtelevat kunnittain.
Ensinnäkin henkilökunnan ja omaisten näkemykset asiakkaiden voinnista ja kotona pärjäämisestä voivat joskus erota rajustikin toisistaan. Omaiset herkästi liioittelevat asiakkaiden kuntoa. Miten vanhempasi pärjäävät viikot keskenään? Istuvatko viisi päivää viikossa samassa paikassa syömättä ja juomatta ilman lääkkeitä? Pysyvät vaipat tai edes kaatuilu ei ole (ainakaan meillä) syy antaa laitospaikkaa. Päivystykseen voi toki laittaa, mutta ilman hoidettavaa vaivaa sieltä laitetaan saman vuorokauden aikana takaisin kotiin.
Nykyään vanhustenhoidossa painotetaan kotihoitoa, joten palvelutalopaikat ovat kiven alla ja hakuprosessit pitkiä. Paikkoja ei kertakaikkiaan ole. Voi, kunpa tietäisitte miten huonokuntoisia vanhuksia kotona hoidetaan! Moni asiakas on lähes "kasvis" saadessaan pitkäaikaispaikan. Kukaan ei pääse ns varmuuden vuoksi palvelutaloon.
T. Lähihoitaja kotisairaanhoidosta
maksu on vähän yli 4000 e/kk, josta hän itse maksaa noin 1200 e ja me lapset loput.
"huostaanottaa" kaikki mummot ja papat, jotka saattavat vaikka kaatua?
Mitäpä jos toinen ilmeisesti lähes täyspäisistä vanhuksista opettelee soittamaan 112 jos toinen kaatuu. Viisi päivää viikossa eivät ilmeisesti elä pelkällä pyhällä hengellä paskat housussa.
Ensinnäkin, varaa vanhemmillesi aika muistitestiin. Jos siinä on alentumaa niin se jo todistaa palveluntarpeesta.
Kuinka vanhempiesi ruokailu onnistuu, ruuanlaitto ja kaupassakäynti? Osaavatko, kykenevät, ymmärtävätkö pukeutua? Pystyvätkö huolehtimaan pyykeistään? Onnistuuko peseytyminen ilman ulkopuolista apua? Kuinka lääkkeidenotto onnistuu, toteutuuko lääkitys?
Tulee kyllä mieleen myös ihan kokemukseni pohjalta nämä perinteiset "Helsingin omaiset" satojen kilometrien päästä (asun maalla, kaukana Helsingistä), jotka käyvät kaksi kertaa vuoteen ja ovat syyttämässä huonosta hoidosta ja vaatimassa kaikkea mahdollista. Joskus omaiset eivät ole parhaita arvioimaan toimintakykyä, koska ei tietenkään kukaan 8-kymppinen ole niin hyväkuntoinen kuin 5-kymppinen. Jos vanhempasi eivät tarvitse henkilökohtaista hoitoa tai hoivaa päivittäin niin eivät varmaankaan saa kotihoitoa käymään päivittäin. Turvaranneke on sitä varten, että saa hälyytettyä apua. Kotihoidoilla ei ole resursseja käydä katsomassa joka torpassa onko muorit jaloillaan. Nykyään lähinnä vuodepotilaat ja muistisairaat saavat laitospaikkoja.
Minua myös kiinnostaisi kovasti tietää, että mikä kunta on sellainen missä ei ole kotihoitoa?!
Terveiset Pohjanmaalta.