Mikä neuvoksi, kun 4,5v tyttö reagoi kaikkiin ongelmiin karjumalla ja kovalla itkulla??

Tuolta löytyy hyviä materiaaleja mm. uhmaikäisen/ärtyneen lapsen kanssa selviämiseen ja muutenkin fiksua tietoa. Kannattaa klikkailla ja lueskella.

mutta kun minä ja mieheni huudetaan ja itketään todella harvoin. Miten tuohon huutoon tulisi vastata? Kun puhe ei auta, puhutaan sitten kauniisti tai jämäkästi tai ihan miten vaan.. Yks vaihtoehto tietysti on vaan hiljaa seurata huutokonserttia mutta voin sanoa että se se vasta hermoja syö.. Kyllä on huumori koetuksella.

Tuolta löytyy hyviä materiaaleja mm. uhmaikäisen/ärtyneen lapsen kanssa selviämiseen ja muutenkin fiksua tietoa. Kannattaa klikkailla ja lueskella.

Kiitos linnkivinkistä!

Jos lapsella ei ole varsinaisesti mitään hätää vaan "kunhan nyt huutaa", niin ihan hyvin voi antaa huutaa raivonsa ulos ja sitten jatkaa siitä mihin jäätiin. Sillä eihän se nyt niin mene, että lapset huutavat vain jos kotona huudetaan, vaan lapsi huutaa koska kokee saavansa sillä jotain aikaan. Pikkuvauvaa huutaa nälkää, ikävää, märkää vaippaa jne. ja huutaa, koska ei muuta keinoa ole.



Nelivuotias osaa kyllä jo sanoittaa tunteitaan ja kykenee myös rauhoittamaan itsensä, joten valtaisat huutokonsertit ja ns. "kaikesta huutaminen" kertonee ehkä ennemmin siitä, että lapsi on tottunut saamaan huutamisella asioita tapahtumaan tai saamaan huomiota tai ihan mitä vaan. Jos turhaan huutoon ei hirveästi reagoida ja koitetaan ohjata lasta kertomaan olostaan tai tahtomastaan sanoilla (aikuinen voi esim. sanoa, että "sua taitaa nyt suututtaa, kun Ville sai ekana jäätelön"). Ei kuitenkaan kannata jäädä inttämään lapsen kanssa tai jaarittelemaan liikoja, riittää että ehdottaa tunteen nimeä ja sen syytä ja antaa lapsen itse miettiä asiaa. Ja tarvittaessa annetaan huutaa se puoli tuntia. :)

Luulen, että hänen kohdallaan kyse on paljolti temperamentista, vaikka kyllä varmaan kasvatuksellakin on osuutensa. Hän on meillä neljästä lapsesta toiseksi nuorin ja kiukkuaa aina kun leikit ei mene hänen tahtonsa mukaan.



Neuvoa minulla ei ole antaa, kun saman asian kanssa painin. Koitan olla kärsivällinen, vaikka hihat tuppaa palamaan välillä itse kultakin :/

hyvistä neuvoista ja tsemppauksesta, taas saan uutta puhtia jatkaa läpi tämän vaikean vaiheen. Mielenkiinnolla odotan miten tuo pikkuveli oppii ilmaisemaan tunteitaan ja tahtoaan, on nimittäin melkoisen vahvatahtoinen kaveri mutta ei puhu vielä juuri mitään..