Lue keskustelun säännöt.
1,5-vuotiaan uhma, APUA!
16.07.2012 |
Kokemuksia tai vinkkejä haluaisin kuulla koskien 1,5-vuotiaan uhmaikää.
Esikoinen siis kyseessä ja tämän temperamentti on kyllä yllättänyt täysin! Hyvin voimakastahtoinen ja omatoiminen on ollut kyllä aina, lähti varhain liikkumaan, ei tunnu pelkäävän mitään, ei vierastanut missään vaiheessa. Välillä mietin olenko tehnyt jotain väärin, kun olen lukenut että vierastaminen kertoo hyvästä kiintymyssuhteesta.
Julkisilla paikoilla kadena seurailen muiden pikku enkeleitä :D Meidän ei tottele lainkaan kieltoja tai kehoituksia, on TODELLA sinnikäs ja suuttuu silmittömästi jos hänen ei anna tehdä mitä haluaisi. Kaupoissa saa aina hävetä silmät päästään... Ruokailut ja pukemiset on tuskaa, jatkuvaa taistelua. Raivokohtauksia useita päivässä, jolloin puree, raapii, nipistää, lyö, paiskoo tavaroita, karjuu, rimpuilee...
Meneekö tämä joskus ohi...?
Kommentit (8)
Kehotan vanhempia käyttämään kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa. Meillä on 1.5 vuotias hyvin aktiivinen tyttö, joka osaa olla päättäväinen. On muutaman kerran saanut pitkäkestoisen raivarin, mutta pääasiassa on hyvin ystävällinen ja omatoiminen. Hän nauttii siitä, että voi auttaa siivouksessessa, tiskaamisessa ym.
Pyrin omalta osaltani siihen, että hän on mukana kaikessa ja kielletään vain kun todella on tarpeen. Vaatteiden pukeminen on leikki. Hän haluaa juosta karkuun, joten joskus kestää aikaa ennen kuin hän suostuu pukeutumaan, mutta jos ei suutu eikä painosta, se aika tulee ennemmin ja myöhemmin ja tuolloin kaikki menee hyvin. Kun perusasioihin ei liity affektia, tunnereaktiota asiat sujuu yleensä hyvin.
Tähän viittaa se, että ruokailun suhteen tytärtämme on pakotettu syömään ottamalla tyttö syliin siten, että toinen käsi jää kainalon väliin, toisesta pidetään kiinni ja jalat laitetaan haarojen väliin.
Hän vastustelee tätä aina ja juoksee karkuun jos näkee tämän mahdolliseksi.
Silti, kun hän ottaa ensimmäisen suupalan hän saattaa edelleen itkeä, mutta syö halukkaasti ja saa syödä sen verran kun haluttaa.
1.5 vuotias voi olla liian kärsimätön syömään kunnolla itse. Ilman iltapalaa hän kuitenkin nukkuu huonosti ja herää aikaisin osoittaen sormella keittiöön, että vatsa kurnii.
Jos tälläisiä vastakkainasetteluita olisi useampi, ongelmia todella syntyisi.
Pakottaminen synnyttää vastareaktion, ja kannattaa miettiä haluaako lapsen tahdon murtaa vai saada muuten taipumaan.
Paras tapa lieventää konfliktia on siirtyä toiseen asiaan, josta pikkuinen on kiinnostunut ja yrittää sitten leikin varjolla kun hän on rauhoittunut.
Terveisin isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttaa muotoaan ja välillä on lievempää.
pyysi uutta varmennusta kaks kertaa mutta olikin näköjään julkaissut sitten noi aiemmatkin..
Ap
itse juuri laastaroin haavaa jonka oma hiukan alle 2v puri mulle...(hampaat raapas kuivaan ihoon haavan -ei siis ihan mitäään palaa purrut pois Xo)
Mä oon ottanu sen kannsn etten kiellä mitään mitä ei ole pakko, mutta kun kiellän, se sitten pitää. Ei meidän lapsi kiipeilee kirjahyllyt, telkkarit, hyppii sohvalla jne, mutta kiipee myös ulkona sinne minne moni 4v menee vielä jalat tutisten. Meillä heitetään muutaman kerran viikossa lautanen lattialle kun menee hermot jos lusikka "ei tottele", mutta toisaalta meillä on myös syöty itsenäisesti jo hyvin varhain. Rauhalliset lapset ovat ihania, mutta kaikissa niissä on puolensa :) Koita ajatella niin, että se joka pitää päänsä pienenä, ei sitä isonakaan tallota. Jaksamista sinne, muistakaa sylitellä paljon kaikesta kiukusta huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on hyvin voimakasatahtoinen samanikäinen. Saan kuitenkin potatettua, puettua jne. kun pyydän poikaa ottamaan tilanteeseen mukaan lempparipehmonsa esim. pissamaan kaveriksi tai tarjoan jotain muuta "koukkua". Kaikki nämä perusjutut perustuvat meillä vapaaehtoisuuteen, keksin vain jonkun uuden konstin aina tilalle, jolla houkuttelen tekemään. Pakottamalla ei suju, joten olen äärimmäisen kärsivällinen ja yleensä odotan, että lapsi tarttuu lempeään tapaan tehdä asiat.
Ruokailu sujuu hyvin ja siinä olen ehdoton, huono käytös johtaa pöydästä poistamiseen. Toimii hyvin hyväruokahaluisen pojan kanssa. Onneksi poika ei juuri heittele, eikä lyö tai pure koskaan. Nämäkin ovat aina olleet ehdottomasti kiellettyjä. Heittäessään jotakin suorastaan aina säikähtää, koska huomaa tehneensä jotain väärin. Olen siis jakanut asiat neuvoteltavissa oleviin (pukeminen, vaipan vaihto, pesut, ulkoiluista sisään lähtö) ja ehdottomasti kiellettyihin (ruokailutilanne ja väkivaltaisuus). En tiedä oliko tästä apua, mutta meillä tämä toimii.
itse juuri laastaroin haavaa jonka oma hiukan alle 2v puri mulle...(hampaat raapas kuivaan ihoon haavan -ei siis ihan mitäään palaa purrut pois Xo)
Mä oon ottanu sen kannsn etten kiellä mitään mitä ei ole pakko, mutta kun kiellän, se sitten pitää. Ei meidän lapsi kiipeilee kirjahyllyt, telkkarit, hyppii sohvalla jne, mutta kiipee myös ulkona sinne minne moni 4v menee vielä jalat tutisten. Meillä heitetään muutaman kerran viikossa lautanen lattialle kun menee hermot jos lusikka "ei tottele", mutta toisaalta meillä on myös syöty itsenäisesti jo hyvin varhain. Rauhalliset lapset ovat ihania, mutta kaikissa niissä on puolensa :) Koita ajatella niin, että se joka pitää päänsä pienenä, ei sitä isonakaan tallota. Jaksamista sinne, muistakaa sylitellä paljon kaikesta kiukusta huolimatta!
Joo siis hankalaa on, kun tää poika on niin peloton että kiipeis vaikka katolle tai lähtisi minne tahansa taakseen katsomatta. Yhtään ei varmistele että olenko minä lähettyvillä, tai epäröi, että onkohan tää nyt ihan turvallista... Mutta totta tuo, että kaikessa puolensa :) Omatoimisuus ja rohkeus on ihan hyväkin asia :)
Tuon olen myös huomannut, että vähäkään pakottaminen vain provosoi entistä enemmän huonoon käytökseen. Meidän lapsi on samalla tosi vilkas ja siksi pottailu ja ruokailu tuottavat ongelmia, sillä hän ei millään jaksaisi istua hetkeäkään paikoillaan. Myös nukuttaminen on tästä syystä välillä äärimmäisen hankalaa. Mutta, koskaan ennen lapsen syntymää en osannut kuvitellakaan kuinka pitkälle ihmisen pinna voi katkeamatta venyä:)
Ap