Repliikki "en muista vauvavuodesta mitään" häiritsee mua.
Mitä pitäisi muistaa? Toisaalta, jos vuosi on sekavaa ja yö ja päivä sekoittuvat, mitä sitten? Sitähän se on, valvomista ja välillä sekavaa, mutta kyllä siitä ihan riittävästi muistaa, jos muistaa yksittäisiä muistoja sieltä sun täältä. En ainakaan itse muista aikoja ennen lapsia sen paremmin, vaikka silloin tuli ainakin nukuttua yöt hyvin. ELämä on!
Kommentit (7)
kunnon univajeesta. Niistä kuukausista en muista juuri mitään. Tilanne helpottui, kun kakkonen alkoi nukkumaan paremmin öitä.
Mutta oletko huomannut, kuinka paljon meidän siitä oletetaan muistavan? Ja kuinka paljon me haluaisimme siitä muistaa?
Lapsesi oppii hymyilemään (/kääntymään/seisomaan/istumaan/lopettaa yö syömisen/sairastaa ekan flunssan jne) ja jokaisen uuden asian edessä sitä mietit, että tämän minä kyllä muistan Ja paskat, viimeistään siinä kohtaa, kun lapsia ja kaksi tai useampia, et muista enää, milloin kuka oppi mitäkin. vain valokuvista voit tarkistaa, miltä he näyttivät vastasyntyneinä, vaikkei sinun koskaan pitänyt unohtaa.
Lisäksi, kun lapsille tulee ikää, sinua aletaan tenttaamaan. 5-vuotis neuvolassa sinulta kysytään, millainen lapsi oli vauvana ja miltä raskausaika tuntui. Ja siinä sitten punastuen hymyilet, että tosi kivasti meni, vaikket todellisuudessa muista siitä yhtään mitään...
että Pöh, ei kukaan voi yhteen maitotippaan kuolla (jos ei itse voi).
Minä muistan paljon kaikenlaista ajalta ennen lapsia, esikoisen varhaislapsuudesta ja sitten onkin aukko. En muista mitään siltä ajalta, kun keskimmäinen tuli taloon. Ensimmäiset muistot ovat helmikuusta (poika tuli elokuussa). Arvatkaa vaan, onko hauskaa, kun kaiken maailman psykologit, neurologit ja psykiatrit yrittää muistoja mielestäni kaivaa... Lapsella siis monenlaisia ongelmia, siksi ovat kiinnostuneita ajasta, jona hän meille tuli.
Vaan minä en muista, en vaikka miten esittävät apukysymyksiä. En kerta kaikkiaan.
että Pöh, ei kukaan voi yhteen maitotippaan kuolla (jos ei itse voi).
Minä muistan paljon kaikenlaista ajalta ennen lapsia, esikoisen varhaislapsuudesta ja sitten onkin aukko. En muista mitään siltä ajalta, kun keskimmäinen tuli taloon. Ensimmäiset muistot ovat helmikuusta (poika tuli elokuussa). Arvatkaa vaan, onko hauskaa, kun kaiken maailman psykologit, neurologit ja psykiatrit yrittää muistoja mielestäni kaivaa... Lapsella siis monenlaisia ongelmia, siksi ovat kiinnostuneita ajasta, jona hän meille tuli.
Vaan minä en muista, en vaikka miten esittävät apukysymyksiä. En kerta kaikkiaan.
aika lailla sama tilanne oli. Onneksi olin riipustanut kalenterin reunaan että "kääntyy, konttaa, kurluttaa" jne.
mutta pitäis vaan muista nekin täyttää.
eikös suomessa merkitä jonnekin neuvolakorttiin kaikki virstanpylväät esim. ensimmäiset hampaat, koska käveli, koska puhui?
mun esikoinen on kasvanut ulkomailla, jossa tällaista käytäntöä ei ollut. kiva oli muistella oppimisvaikeuksia analysoitaessa, koska se ensimmäinen sana mahtoi tulla ja mikä se olikaan ollut, kun ei ollut sitä minnekään merkannut. oma vika tietysti.
Eiköhän kuitenkin monesti ole kyse ikäänkuin smalltalkista. Mitä tuosta nyt häiriintymään...
kun on niin sumussa kulkenut