Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmisiä?
02.03.2012 |
koiraihmisiä paikalla?
Meillä on kaksi koiraa, nuorempi koira puolenvuoden ikäisenä oli kovin eroahdistunut, tuhosi kaiken yksinollessaan, raapi seiniä ja haukkui jne. Otettiin tälle sitten kaveriksi jo aikuinen koira ja tuhoamisvimma loppui siihen. Nyt tämä seuraksi otettu koira on kuitenkin tullut elämänsä loppupäähän ja alkaa olla aika kipeä ja täytyy alkaa harkita josko sen päästäisi jo lepoon.
Mietityttää kuitenkin tämä nuorempi koira jonka seuraksi tämä vanhempi otettiin. Pärjääkö se nyt jo aikuisena yksin kun nuorena oli eroahdistunut? Nykysin se on aika rauhallista sorttia mutta ei ole ollut vuosiin yksin kotona vaan aina koiraseuran kanssa. Toista koiraa ei ole nyt mahdollista ottaa. Riittääkö seuraksi Kissa? Millä keinoin saisi Koiran totuteltua yksinoloon ilman tuhoamista ja haukkumista?
Kommentit (4)
jossa koiralle otettiin kaveriksi uusi pentu kun perheen toinen koira kuoli. Tämä koira oli pennusta asti tottunut toisen koiran seuraan ja ulvoi ja "itki" jos jäi yksin. Itselläni oli saman rotuinen koira (labradori) ja teki pentuna valtavasti tuhoja. Pari sohvaa, ruokailuryhmä menivät uusiksi yms. Puolitoista vuotiaana rauhoittui ja tuhot vähenivät.
Voisitte alkaa tottumaan koiraa yksin oloon. Parista minuutista aloitatte ja siitä sitten pidennätte aikaa. Ja kun jätätte koiran yksin ette huomioi sitä millään tavalla. Kävelette vaan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa ruokailuryhmäkin onnistuttiin syömään. Mutta tosiaan toisen pennun ottaminen ei onnistu :/
Luulen että tämä nuorempi koira tuntuu hätäänvyvän jos jää yksin, kerran menin vain tämän vanhemman kanssa käymään ulkona ihan hetkeksi ja nuorempi koira sinkoili ikkunasta toiseen katsomaan pihalle, tosin tämä 'yksinolo' kesti ehkä minuutin..
Se olisi hyvä ottaa jo nyt heti, jos vaan mahdollista. Kissa on huomattavasti helpompi kuin toinen koira, ja kokemukseni mukaan kissasta ja koirasta voi hyvinkin tulla ystävät.
Mikäli eroahdistus tulee pintaan vanhan kaverin kuoltua ja koiralla on todella hätä, niin silloin (niin karskilta kuin tämä kuulostaakin), on lopetuspiikki armeliain vaihtoehto. Joskus me ihmiset inhimillistämme liikaa koiria. Koira, jonka hermorakenne ei kestä yksinoloa, kärsii oikeasti ihan yhtä paljon kuin fyysisesti sairaskin koira.
nimim. yhden pääkopastaan tähän maailmaan sopimattoman koiran aikanaan haudannut, nyt kolmen terveen koiran onnellinen omistaja
Surku teidän vanhus-haukkua, se on aina kova pala nähdä, että väistämätön on edessä.